Syksyn tullen tuhannet nuoret pakkaavat elämänsä pahvilaatikoihin ja suuntaavat kohti uutta elämänvaihetta.

Lapsuudenkodista muuttaminen ei ole suuri muutos vain nuoren omassa elämässä, vaan se vaikuttaa merkittävästi koko lähipiiriin.

– Lasten itsenäistyminen on ihan käänteentekevä juttu. Tunnen suurta iloa siitä, että lapset ovat päässeet opiskelemaan itseään kiinnostavia aloja ja elämässä eteenpäin. Toisaalta on haikeaa päästää heistä irti, pertteliläinen Milja Myllykylä huokaa.

Tänä syksynä Miljan kuopus, 19-vuotias Minerva Leino lähtee opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon. Vaikkei hän ole vielä löytänyt itselleen asuntoa, muuttosuunnitelmat ovat jo selkeänä nuoren naisen mielessä.

Minerva toivoo tulevan kodin sijaitsevan mahdollisimman lähellä kampusta, jotta sinne kulkeminen olisi vaivatonta.

Mikäli asuntoa ei löydy opintojen alkuun mennessä, Minerva suunnittelee käyvänsä koulua syksyllä Salosta käsin.

– Haluaisin ensisijaisesti muuttaa yksiöön, mutta olen valmis asumaan myös solussa, jos sellaista minulle tarjotaan, Minerva pohtii.

Vielä kuukausi sitten Minerva luuli aloittavansa opinnot Jyväskylässä. Ennen kuin hän ehti ottaa sieltä opiskelupaikan vastaan, hän sai tietää päässeensä varasijalta Turkuun.

– Se oli suuri helpotus. Jyväskylästä en olisi tuntenut ketään etukäteen, ja sinne olisi ollut aika paljon pidempi matka. Turkuun muuttaminen tuntuu jotenkin turvallisemmalta, Minerva toteaa.

Milja Myllykylä (vas.) on opettanut tytärtään Minerva Leinoa laittamaan ruokaa ja pesemään ikkunoita. kuva: SSS/Jan Sundman

19-vuotiaana lapsuudenkodistaan pois muuttava Minerva ei ole poikkeus, sillä Suomessa nuoret itsenäistyvät verrattain varhain.

Eurostatin mukaan suomalaisnuoret muuttavat pois lapsuudenkodistaan keskimäärin 21,8 vuoden iässä, kun keskimääräinen muuttamisikä koko Euroopassa on 26,2 vuotta.

– Suomessa on vahva varhaisen itsenäistymisen kulttuuri. Se näkyy myös meidän selvityksessämme nuorten haluna muuttaa kotoa varsin nuorena. Lapsuudenkodin ongelmat tai toisen asteen koulutuksen perässä muuttaminen voivat vielä aikaistaa nuoren itsenäistymistä, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Ira Custódio .

Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan nuorten mielestä sopiva ikä vanhempien luota pois muuttamiseen on 18 vuotta. Selvitystä varten haastateltiin puhelimitse noin tuhatta 16-vuotiasta nuorta.

– Oli mielenkiintoista, että omalla kohdallaan nuoret arvioivat vanhempien luota muuttamisiän keskimääräistä korkeammaksi, Custódio huomauttaa.

Selvityksessä nousi esiin, että nuoret lykkäävät vanhempien luota muuttamista rahatilanteen sekä käytännön asioiden vuoksi.

Monet haluavat käydä toisen asteen opinnot loppuun tai löytää työpaikan ennen itsenäistymistään.

Minerva Leino (vas.) aikoo ottaa työpöytänsä ja lipastonsa mukaan omaan asuntoonsa lapsuudenkodistaan. Minerva istuu sängyllään äitinsä Milja Myllykylän ja Vella-koiran kanssa. kuva: SSS/Jan Sundman

Minervalle on ollut pitkään selvää, ettei hän halua muuttaa omaan kotiin ennen ylioppilaslakin saamista.

– Olen viihtynyt kotona hyvin, joten minulla ei ole ollut mitään kiirettä etsiä omaa asuntoa. Nyt on kyllä kiva päästä asumaan yksin ja pyörittämään arkea omalla tavalla, Minerva sanoo.

Vaikka uuteen elämänvaiheeseen astuminen jännittää, Minerva uskoo asioiden sujuvan hyvin. Hän on vuosien varrella opetellut laittamaan ruokaa ja huolehtimaan kodin askareista sekä omasta taloudestaan.

– Sijoitusvinkkejä aion kysyä isoveljiltäni, Minerva suunnittelee.

Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan nuoret kantavat huolta erityisesti rahaan liittyvistä asioista.

Vaikka taloutta käsitellään sekä peruskoulun että lukion oppitunneilla, monet kokevat vaikeina käytännön asioiden hoitamisen, kuten laskujen maksamisen ja lainan hakemisen.

– Olen kotona oppinut, miten rahaa käytetään järkevästi. Aiheesta olisi hyvä puhua koulussa nykyistä enemmän, sillä kaikki eivät saa yhtä hyviä neuvoja vanhemmiltaan, Minerva hymyilee ja vilkaisee äitiään.

Koska Minervan kaksi isoveljeä asuvat jo omissa kodeissaan, Milja on luottavainen, että hänen tyttärensäkin pärjää maailmalla.

– Tietenkin sitä on huolissaan, miten lapset selviytyvät ja löytävät oman paikkansa. Onneksi he ovat pärjänneet mainiosti, Milja iloitsee.

Perheessä ei ole varsinaisesti keskusteltu lasten itsenäistymisestä, mutta aihe usein nousee esiin sivulauseissa.

Minerva on jo aikoja sitten ilmoittanut äidilleen ottavansa perheen Vella-koiran mukaan Turkuun.

– Toivottavasti löydän asunnon, johon saa ottaa lemmikkejä. Jos en, aion tulla moikkaamaan Vellaa niin usein kuin ehdin. Siinä samassa on ihan kiva nähdä äitiäkin, Minerva naurahtaa.

Tulevana syksynä äidilläkin on edessään aivan uusi elämäntilanne. Kuopuksen muutettua pois talo hiljenee pysyvästi.

– Nyt se on ihan täyttä totta, että kaikki lapset lähtevät maailmalle, Milja huokaa liikuttuneena.

Vaikka ikävä saattaa olla välillä suuri, Milja ei aio pommittaa tytärtään viestein ja puheluin.

– En halua ahdistaa lapsia, vaan he saavat itse ottaa yhteyttä, kun siltä tuntuu. Tärkeintä on, että he tietävät, että kotiin saa aina soittaa.

Minerva Leino on ollut aina kiinnostunut biologiasta, minkä vuoksi hän päätti hakeutua opiskelemaan sitä. kuva: SSS/Jan Sundman

Toimittajan näkökulma:

Kivinen polku

Omaan kotiin muuttaminen tuskin on yhdellekään nuorelle täysin kivuton prosessi. Kyse ei usein ole pelkästä muutosta, vaan lyhyelle aikavälille saattaa kasautua monia elämänmuutoksia.

Arjen pyörittäminen sekä uuden koulun tai työn aloittaminen ei ole helppo yhdistelmä. Jos komboon lisätään vielä muutto vieraaseen kaupunkiin ja uusien kavereiden etsiminen, soppa on valmis.

Vaikka ihminen on sopeutuvainen eläin, kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin. Jos ohjat meinaavat karata käsistä tai oma jaksaminen on koetuksella, on enemmän kuin ok kysyä apua.

Itsenäistyville nuorille tarjotaan Suomessa monenlaista tukea. Jos asioista ei pysty keskustelemaan perheen tai kavereiden kanssa, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Nuorisotyöntekijät, koulupsykologit ja nuorten turvatalot ovat nimittäin olemassa vain meitä varten.