Tahdon kirkkoon!

0

JUHA RUUSUVUORI. Jälleen kerran seison suomalaisen keskiaikaisen kivikirkon ovella ja yritän turhaan riuhtoa auki uksea. Ovi pysyy lukossa ja raudoitettu lukko näyttää niin tukevalta, että sen avaamiseen tarvittaisiin parvi kasakoita ja kuusi hevosta.

Ei ole ensimmäinen kerta, ajattelen Hattulan kuululla kirkolla toukokuun lopulla, kun kirkon raudoitettu ovi ei minulle aukea.

Olen pitkin kesää matkaillut kotimaassa ja Ahvenanmaalla. Jo keväällä asetin itselleni tavoitteeksi vierailla kaikissa valtakuntamme keskiaikaisissa kivikirkoissa.

Kesän tullessa olen joutunut tarkentamaan projektini nimeksi ”Bongaa Suomen kivikirkot ulkopuolelta”.

Haluan maksaa kirkollisveroa, koska käsittääkseni sillä myös ylläpidetään näitä meidän kansallispyhättöjämme, muinaisia temppeleitämme 1300- ja 1400-luvuilta. Mutta monet niistä on huolella lukittu jopa kesäsesongin ajan.

Toki moni seurakunta on yrittänyt perustella sulkemista koronaviruksella. Milloin Suomen kirkoissa on viimeksi ollut niin paljon kansaa, että ihmiset joutuisivat lähikontaktiin keskenään? Sodan aikana luultavasti.

Maamme maaseutukunnat ovat jo vuosikausia itkeneet turistien perään. Pitäisi rakentaa mikämikäjuku-ihmemaita ja lisää pizzerioita, että turisti viihtyisi.

Käsitykseni mukaan kunnat eivät pahemmin toimi yhteistyössä seurakuntien kanssa, jotta kirkon ovelle saataisiin vaikka yksi kesätyöllistetty koululainen hoitamaan temppelin aukioloa.

Ulkomaiset turistit tulevat Suomeen etupäässä puhtaan luonnon takia. Tällaiset harvinaista kansanarkkitehtuuria edustavat kirkot vihreässä maalaismaisemassa olisivat oikein markkinoituina kiinnostava nähtävyys.

Hiljainen kivikirkon sali keskellä luontoa suo mahdollisuuden pysähtymiseen ja mietiskelyyn. Mutta ulkomaalaiset tulevat pääosin elokuussa ja silloin ovat kivikirkot takuuvarmasti kiinni, vaikka olisivat viisi viikkoa olleetkin auki kesällä.

Evankelinen kirkko on myös kovasti yrittänyt markkinoida itseään ja siten tyrehdyttää kirkosta eroamisen virtaa. Vanhat kivikirkot muodostavat kulttuurimme tärkeän peruspilarin, ne ovat selvä todiste siitä, että olemme kuulunut läntiseen kulttuuripiiriin viimeiset tuhat vuotta.

Kivikirkkojen esiintuominen historiallisina monumentteina ja vierailukohteina voisi saada ihmiset kiinnostumaan myös kirkkomme muusta toiminnasta.

Joka tapauksessa ainakin itse haluaisin kernaasti pujahtaa kivikirkon viileään rauhaan mietiskelemään heti, kun kuulen ensimmäisen vesiskootterin pärähtävän käyntiin järvellä.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.

Jätä kommentti