Tulevaisuudelle on oltava vaihtoehtoja – kunnissa on tässä vielä työsarkaa, salolaislähtöinen tutkija Otto Tähkäpää uskoo.

4
Salolaislähtöiselle Otto Tähkäpäälle tulevaisuus on työ ja harrastus.

Väestö vähenee. Työelämä muuttuu. Korona sotkee kuviot.

– Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se on hyvä lähtökohta myös silloin kuin ennakointia käytetään päätöksenteon tukena, sanoo salolaislähtöinen tulevaisuustutkija Otto Tähkäpää.

Tulevaisuus ja tulevaisuuden ennakointi on Tähkäpäälle työ ja harrastus. Työtä tulevaisuuskysymysten parissa riittää niin Lasten ja Nuorten säätiön Tulevaisuuskoulun parissa kuin viestintätoimisto Ellun Kanojen tulevaisuuskysymysten neuvonantajana.

Kalenteriin mahtuu vielä oma saman teeman parissa toimiva oma yritys ja toiminta ennakoinnin ammattilaiseille tarkoitetussa Futures Finland -verkostossa.

Tähkäpää kertoo, että korona on lisännyt kinnostusta tulevaisuuden tutkimusta ja ennakointia kohtaan.

Korona on myös puhututtanut tulevaisuuden tutkijoiden piirissä: oliko korona niin sanottu musta joutsen vai ei? Mustalla joutsenella tarkoitetaan jotain yllättävää tapahtumaa, jota ei uskottu mahdolliseksi.

– Mielestäni korona ei ollut musta joutsen. Oli lähinnä ajan kysymys, milloin koronankaltainen pandemia iskee. Korona oli ennemminkin musta elefantti –  asia, jota emme halunneet ajatella, Tähkäpää sanoo.

Tulevaisuus ei ole jotain, joka odottaa suoraan kulkevan polun päässä. Siksi tulevaisuuden tutkimuksessa keskitytään vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin – myös niihin mustiin elefantteihin.

Tähkäpään polku historioitsijasta tulevaisuuden tutkijaksi juontaa juurensa vuoteen 2016 ja talouskriisiin. Tähkäpäätä ärsytti ja ihmetytti julkinen keskustelu, jossa toistuivat kriisipuhe ja Kreikan tiellä pelottelu.

– Suomi, ja Salo, ovat tehneet mielettömän nousun kirjaimellisesti kehitysmaasta, kaikilla kansainvälisillä mittareilla mitattuna yhdeksi maailman vauraimmista ja hyvinvoivimmistä yhteiskunnista. Siitä huolimatta Suomessa tulevaisuudesta puhuttiin ikään kuin se vain vyöryisi päällemme ja osamme olisi ainoastaan yrittää selviytyä ja sopeutua. Samalla meillä on enemmän tietoa, tiedettä, teknologiaa ja rahaa kuin koskaan aiemmin. Meillä on vaihtoehtoja.

Historioitsijasta tuli tulevaisuuden tutkija. Tähkäpää uskoo, että kriisitietoisuuden sijaan tarvitsemme tulevaisuustietoisuutta.

– Se, millä tavalla tulevaisuudesta puhutaan ja mitä siitä ajatellaan, jo itsessään muokkaa tulevaisuutta. Se vaikuttaa siihen, mitä pidämme ylipäätään mahdollisena ja se vaikuttaa siihen, millaisia valintoja tehdään.

Kriisipuhetta ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata unelmahötöllä.

– Tulevaisuuskuvat ovat usein synkeitä. Se on ongelma. Suurempi ongelma on silti vaihtoehdottomuus. Meillä on erilaisia vaihtoehtoja, ihan loputtomiin, mutta niitä pitää tutkia, selvittää ja luoda tietoisesti. Vaihtoehdottomuuden verhoon pitää puhkoa reikiä, Tähkäpää sanoo.

Tulevaisuuden ennustaminen tai ennakointi ei ole ollut helppoa aiemminkaan.

– Vaikka emme aiemminkaan tienneet yksityiskohtia saatoimme olettaa, että tulevaisuudessa pätevät samat yhteiskunnan peruslainalaisuudet kuin tälläkin hetkellä. Nyt maailma muuttuu kiihtyvällä nopeudella, minkä seurauksena emme voi enää olla varmoja edes siitä, mitkä lainalaisuudet pätevät tulevaisuudessa yksityiskohdista puhumattakaan. Se on perustavanlaatuinen muutos ja haaste.

Osin tähän muutokseen pyrkii vastaamaan Tähkäpään luotsaama Tulevaisuuskoulu.

Yksi sen punaisista langoista on tuoda opetukseen tulevaisuuslukutaitoa. Sen keskeinen ajatus on, etä tulevaisuus on koko ajan täällä, ei jossain kaukana horisointissa. Omaksumamme ajatukset ja odotukset tulevaisuudesta ohjaavat toimintaamme ja valintojamme tässä hetkessä, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

Tähkäpää kantaa huolta siitä, miten miten kouluissa valmistetaan lapsia ja nuoria tulevaan. Haaste koskee koko koulutusjärjestelmää.

– Valmistammeko tämän päivän lapsia ja nuoria vain tämän päivän maailmaan, tai sellaiseen tulevaisuuteen, jota ei koskaan tule? Maailman talousfoorumi on arvioinut, että tänä päivänä koulunkäyntinstä aloittaneista 65 prosenttia tulee aikanaan päätymään ammatteihin, joita ei ole lainkaan vielä olemassa.

Tähkäpää kertoo, että koulutuksen tulevaisuudesta puhuttaessa kysytään usein mitä ja miten tulevaisuudessa opitaan ja osataan.

– Tärkeämpää olisi mielestäni kysyä miksi tulevaisuudessa opitaan.  Mikä on koulutuksen tehtävä tässä maailmassa ja ajassa? Minun mielestäni se liittyy aikamme tärkeimmän kriisin, ekologisen kriisin, selättämiseen.

– Uskon, että koulutus ja oppiminen eivät vain mahdollista kriisin ratkaisua, vaan voisi olla se tarvittava katalyytti, joka saa muutoksen aikaan.

Tähkäpää uskoo, että olisi tärkeää päästää irti nykyhetkestä ja pyrkiä ajattelemaan laajemmin minkälaisia vaihtoehtoja tulevaisuudessa voi olla.

– Tapamme ajatella tulevaisuutta on aika rajoittunutta ja epämääräistä.

Hän uskoo, että ennakointi ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien pohtiminen olisivat oivallisia työkaluja kuntienkin kehittämiseen.

– Ei riitä, että varaudumme vain todennäköisimpiin kehityskulkuihin. Ennakoinnin vahvuus on siinä, ettei keskitytä vain yhteen tulevaisuuteen, vaan meillä on esimerkiksi neljä erilaista tulevaisuuskuvaa tai skenaariota, jotka ohjaavat toimintaa ja mahdollistavat joustavan toiminnan ja reagoinnin. Kuntaliiton selvityksen mukaan monissa kunnissa ennakointia käytetäänkin päätöksenteon valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen.

Tähkäpään mukaan ennakointia voitaisiin kuitenkin tehdä kunnissa nykyistä syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

– Ennakointi ostetaan usein ulkopuolelta ja se perustuu lähinnä määrällisiin ennusteisiin, vaikkapa väestömäärän kehityksestä tai taloudesta. Ennakoinnin koko työkalupakkia hyödynnetään aika kapeasti ja vaihtoehtoja avaava pohdinta puuttuu.

Pelkällä tiedollakaan ei päästä pitkälle.

– Tulevaisuutta koskeava tieto on myös helppo ohittaa. Nyky-yhteiskunnan haasteet – ikääntyminen, työn murros ja ilmastonmuutos – ovat asioita, joita olemme tienneet jo kauan. Jos toimet olisi aloitettu jo 20 vuotta sitten, meillä olisi paljon enemmän liikkumavaraa nyt.

Tarvitaan tekoja.

Yksi suurista megatrendeistä on kaupungistuminen. Väestö keskittyy entistä suurempiin keskuksiin.  Tähkäpää ei usko, että edes korona kääntäisi trendiä.

– Sen sijaan kaksipaikkainen tai useampi paikkainen eläminen saattaa hyödyttää Salon kaltaisia kaupunkeja. Se voisi palvella sellaisia, jotka tekevät ajasta ja paikasta riippumatonta asintuntijatyötä tai luovaa työtä.

Mutta hyvät yhteydet, edullinen asuminen ja lähellä oleva luonto eivät riitä, Tähkäpää uskoo.

– Mikä on Salon myyntivaltti? Salossa ehkä tuudittaudutaan liikaan siihen ajatukseen, että täältä on hyvät yhteydet Turkuun ja Helsinkiin. Suomessa on lukuisia muitakin kuntia, jotka ajattelevat samalla tavalla, joten kilpailijoita riittää. Miksi ihminen valitsisi Salon, miksei Paimiota, Piikkiötä, Karjaata, Kirkkonummea, Lohjaa tai vaikkapa Riihimäkeä, Tähkäpää kysyy.

Salon on profiloiduttava entistä vahvemmin. Tarvitaan elinvoimaa. Se tarkoittaa palveluita, elämää, kahviloita ja kulttuuria.

– Onko Salo tulevaisuudessa esimerkiksi Suomen lapsiystävällisin kunta? Kaupunki, joka tarjoaa parhaat lähipalveut ja harrastusmahdollisuudet? Se vaatii mainonnan ja markkinoinnin lisäksi konkreettisia toimenpiteitä.

Tulevaisuuskuvia Salolle on juttusarja, jossa haastatellaan tutkijoita ajankohtaisista teemoista ja Salon mahdollisuuksista tarttua muutostrendeihin.

Tulevaisuustutkija Otto Tähkäpää haluaa puhkoa reikiä vaihtoehdottomuuden verhoon. Kunnissa olisi vielä paljon työsarkaa ennakoinnissa ja tulevaisuusvisioinnissa.

Tulevaisuuden tutkija

Otto Tähkäpää (s.1983)
Syntynyt Salossa, asuu Helsingissä
Opiskellut talous- ja sosiaalihistoriaa Helsingin yliopistossa
Tulevaisuusasiantuntija, Lasten ja nuorten säätiössä
Tulevaisuuskoulun perustaja
Neuvonantaja viestintätoimisto Ellun Kanoissa

4 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
maanjussi
1 vuosi sitten

Tulevaisuustutkija? Ei tulevaisuutta voi tutkia. Ei voi tutkia jotain, jota ei vielä ole. En voi mitata ensi vuoden viljasadon hehtolitrapainoa tai kosteusprosenttia. En voi tutkia onko ensi vuoden perunasadossa perunarupea.
Eikö olisi oikeampaa puhua tulevaisuusennustajasta, tulevaisuuden ennustamisesta ja ennakoinnista.

Sheivattu sammakko
1 vuosi sitten
Reply to  maanjussi

Kyllä tulevaisuutta voidaan tutkia nykyisten näkymien ja megatrendien pohjalta. Ei tietenkään viljasadon kosteusprosenttia tai dieselin litrahintaa vuonna 2029 voida varmaksi tietää, mutta voidaan arvioida, miten teknologia kehittyy ja mitkä asiat ovat mahdollisia tulevaisuudessa. Mitkä ovat eri skenaarioita kun varmasti kehittyvät teknologiat ovat riittävän kehittyneitä jne.

Polttonesteen litrahintaakin toki voidaan arvioida, sillä siihen vaikuttaa öljyn kulutustrendit, sen saatavuus, eri konfliktit ja hintojen nousukäyrät historiassa. Näistä voidaan kalkuloida ennuste, joka povaa hintojen nousua johonkin arvioon.

Kuntalainen K
1 vuosi sitten

Lehtijutusta jäi vaan jotenkin kliseinen vaikutelma, tai sitten terminologiassa on kehitettävää. Sikäli lehtikuva on oikeasta paikasta, tuota työtähän tehtiin tai yritettiin tehdä Nokiassa aikoinaan mutta ideat ja ajatukset olivat, sanoisinko toisesta maailmasta, etteivät ne useinkaan toteutuneet. Pohdintaa ja globaalin maailman ilmiöitä kannattaa seurata ja peilata niitä paikallisuuteen mutta pitää olla varovainen, etteivät resurssit kohdennu liikaa tähän aivoriihitoimintaan ja konkreettiset työt jää tekemättä. Niin kuin lehtijutussakin, paljon pohdintoja mutta tässäkin, lopun kahdessa viimeisessä kappaleessa palattiin arkeen ja hyvinkin lähitulevaisuuteen. Ihan niin kuin sään ennustamisessa, ennakoidaan mutta muistetaan tarkentaa mitä lähemmäksi tapahtuma tulee.

Veronmaksaja
1 vuosi sitten

Oikein hyvä juttu. Siis tottahan toki voidaan tehdä erilaisia skenaarioita siitä, mitä voi tapahtua, kun tunnistaa ensin megatrendit. Kuntapuolella verotuloja ajatellen kaikkien kuntien pitäisi tehdä stressitesti, jossa tutkitaan vaikkapa sitä, mitä tapahtuisi, jos kunnan suurin työnantaja pistää lapun luukulle tai mitä tapahtuu, jos sote vie merkittävän osan organisaatiosta maakuntiin jne. On tosi paljon asioita, joita pystyy pohtimaan ja tekemään ainakin alustavan varasuunnitelman, ettei sitten olla housut kintussa, kun jotakin oikeasti tapahtuu. Nokian lähdöstäkin ”varoitettiin” aikoinaan kuntapäättäjiä ja sitten sitä ihmeteltiin suureen ääneen, että kuinkas tässä nyt näin kävi…