Tyttöjen ahmiman Tiina-sarjan arvostettua kirjailijaa ja naisille suunnatun kotimaisen viihdekirjallisuuden kruunaamatonta valtiatarta Anni Polvaa (1915–2003) ei turhaan kutsuta painosten kuningattareksi. Hän kirjoitti uransa aikana yli sata kirjaa, joita on myyty reippaat 3 miljoonaa kappaletta. Tiina-kirjojen osuus on niistä yli kolmannes.

Pietarissa syntyneen Anni Polvan lapsuudenperhe muutti Venäjältä ensin Lappeenrantaan ja sieltä Tampereelle, jossa kirjailija vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Hän muutti Turkuun avioiduttuaan Unto Polvianderin kanssa vuonna 1938.

Muun muassa tarjoilijana ja kotiopettajana työskennelleen Polvan esikoisteos oli romaani Rakasta minua hiukan, joka ilmestyi vuonna 1945. Polvan ensimmäinen nuortenromaani Me tytöt julkaistiin seuraavana vuonna.

Polvan tuottelias kirjailijanura kesti yli 50 vuotta. Hän kirjoitti romaanien sekä lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi muistelmia ja matkakirjoja. Omaelämäkerrallinen Elettiin kotirintamalla kertoo kirjailijan muutosta Turkuun ja sotavuosista. Polvan viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 1993 julkaistu yksinäisen lapsen turvattomuutta kuvaava Ota minut mukaasi.

Suomalaista arkea teoksissaan kuvannut Anni Polva kirjoitti reippaassa 50 vuodessa yli 100 kirjaa. Kuva: TS-arkisto/Jari Laurikko

Mitä ilmeisimmin lukijoita ovat viehättäneet Polvan romaanien elämänmyönteisyys ja sanavalmiit sankarittaret. Puhekielistä tilannekomiikkaa sisältävät ajanvieteromaanit olivat tyylilajin mukaan nopealukuisia. Ne veivät huumorin ja romantiikan voimalla lukijansa irti arjesta, mutta Polva säilöi romaaneihinsa myös tarkkaa ajankuvaa ja otti siinä sivussa kantaa naisen asemaan yhteiskunnassa.

Polva teki päähenkilöistään itsenäisiä ja reippaita, jotka joutuivat taistelemaan voidakseen toteuttaa itseään. Näin kirjailija rohkaisi lukijoitaan aktiivisemmiksi toimijoiksi. Ajan kirjallisuuskritiikki antoi Polvan kuitenkin kuulla kunniansa viihdekirjoistaan.

Anni Polvan tuotanto on keskiviikkona valokeilassa Someron kirjastossa, kun paikkakunnalla asuva kirjallisuuskriitikko Eija Komu kertoo kuulijoille Polvan elämästä ja teoksista. Lukuisista eri kirjailijoista Someron kirjastossa luennoinut Komu ahmi nuoruudessaan Tiina-kirjat muiden tyttöjen tavoin, mutta oli myöhemmin Anni Polvan kanssa myös kirjeenvaihdossa ja puhelinyhteydessä.

– Kiinnostuin Polvasta hänen tuotantonsa kautta. Erityisesti 1980-luvulla ilmestyneet muistelmateokset olivat minulle tärkeitä, Komu toteaa.

Kirjailija valotti kirjeissään Komulle muun muassa kirjojensa syntyä.

– Anni Polva sisuuntui, kun kriitikot väittivät, ettei hän osaa kirjoittaa muuta kuin viihdettä. Hän päätti näyttää ja mietti, miksei kirjoittaisi omasta elämästään. Niin syntyivät Tiina-kirjat, joita ilmestyi 29, Komu kertoo.

Anni Polva kirjoitti Tiina-kirjan joka vuosi, joten hän pystyi käsittelemään niissä ajankohtaisia aiheita. Kuva: SSS/Marko Mattila

Tiinat kertovat nuorta Anni Polvaa muistuttaneesta rasavillistä koulutytöstä ja tämän perheestä, jossa on tiukka äiti ja lempeä isä. Tiina oli vilkas, suulas ja rämäpäinen. Pärjätäkseen tytön piti olla ”poikamainen”.

Eija Komu sanoo Tiina-kirjoissa käsiteltyjä teemoja nousseen esille kolmelta taholta:

– Sanomalehdistä, kirjailijan omasta elämästä ja kustantajan ehdotuksesta kuten Tiina saa ehdot -kirjan rokkikonsertti, hän huomauttaa.

Anni Polva kirjoitti Tiina-kirjan joka vuosi, joten hän pystyi käsittelemään niissä ajankohtaisia aiheita.

Polva kuvasi kirjoissaan tavallista arkea ja korosti rehellisyyden ja hyväsydämisyyden arvoa. Tiinakin kouli itsestään parempaa ihmistä määräämällä pahoista teoista itselleen rangaistukseksi jotain ikävää kuten virkkaamista tai vastenmielistä kotityötä.

– Kiinnostuin Polvasta hänen tuotantonsa kautta. Erityisesti 1980-luvulla ilmestyneet muistelmateokset olivat minulle tärkeitä, Komu toteaa.

Kirjallisuuskriitikko Eija Komu kävi kirjeenvaihtoa Anni Polvan kanssa. Kuva: Somero-lehden arkisto/Merja Ryhtä

Anni Polva sijoitti Tiinan perheen asumaan Tampereelle Kullervonkatu 27:n puutaloon. Tampereen kaupunki avasi vuonna 2007 ensimmäisen kulttuuriraittinsa eli Tiina-raitin Polvan lapsuusajan maisemiin Tammelan ja Etu-Kalevan kaupunginosiin.

Suomen Nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto jakoi vuosina 1975–2014 Plättä-palkintoa, jonka sai pirkanmaalaisten nuorten äänestämä paras edellisvuonna ilmestynyt kotimainen nuortenkirja. Anni Polva sai Plättä-palkinnon kolmasti kirjoista Tiinakin ratsastaa (1975), Tiina saa suukon (1981) ja Taitaa olla rakkautta, Tiina (1987). Kohderyhmän lisäksi Tiina-sarjaa arvostivat kriitikot.

Lounais-Suomen kirjailijat ry alkoi vuonna 2007 jakaa valtakunnallista Anni Polva -palkintoa. Joka toinen vuosi jaettavan kunnian saa suomenkielisessä kirjasarjassa ilmestynyt ansiokas lasten- tai nuortenkirja.

Eija Komu luennoi Painosten kuningatar Anni Polvasta Someron kirjastossa (Kiiruuntie 2) keskiviikkona 30. syyskuuta kello 18. Mirja Honkanen lukee otteita kirjoista Tiina saa ehdot ja Tiina on aina Tiina. Vapaa pääsy.

PAINOSTEN KUNINGATAR

Anni Polva

Anni Kyllikki Polva (oik. Polviander, s. Heinonen) syntyi 6.1.1915 Pietarissa ja kuoli 23.7.2003 Turussa.

Varttui ja opiskeli Tampereella. Asui aikuisikänsä Turussa.

Kirjoitti yli 100 kirjaa; ajanvieteromaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja, muistelmia ja matkakirjoja.

Tunnetaan erityisesti Tiina-sarjasta, joka ilmestyi vuosina 1956–1986.

Polvan kirjoja on myyty noin 3 miljoonaa kappaletta, joista Tiina-kirjojen osuus on yli miljoona.

Sai Turun kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 1990.

Sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon vuonna 2000.

Toimittajan kommentti:

Hevoshuijaus

Löysin Anni Polvan nuortenkirjat tokaluokkalaisena, kun vuonna 1974 ilmestyi kansikuvaltaan erehdyttävästi hevoskirjaa muistuttanut Tiinakin ratsastaa. Olin juuri aloittanut alkeiskurssin Poni-Haan ratsastuskoulussa ja ponikirjat olivat parasta, mitä tiesin.

Kirjassa Tiina halusi luokkatovereittensa tavoin ratsastuskouluun, mutta tunnit olivat perheelle liian kalliita. Maailma kirkastui, kun isän vanha tuttu kutsui Tiinan kesälomalla maalle hoitamaan hevosia. Tiinakin pääsi satulaan ja oppi kommellusten jälkeen jonkin verran ratsastustakin.

SSS/Minna Filppu

Se oli kaikkea muuta kuin ponikirja. Hevosiin paneuduttiin  aivan liian vähän. Sen sijaan Polva halusi nuorten lukijoittensa ymmärtävän, että joka perheellä ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin ja rohkaista, että tavoitteensa voi saavuttaa erilaisia reittejä pitkin.

Tulin hevosten takia huijatuksi alleviivaavan hyveellisten, mutta vetävästi kirjoitettujen Tiina-kirjojen pariin. Tietenkin luin ne kaikki.

Jätä kommentti