Hopearuutanan poistokalastus tuo elintilaa Halikonlahden linnuille

3
Kalastaja Markku Ketonen on kalastanut jätevesialtaalta jo tuhansia kiloja hopearuutanaa. Tavoitteena on 10 000 kiloa. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kalastaja Markku Ketonen kippaa muovilaatikoista hopearuutanaa suureen, mudalta ja kalalta lemahtavaan metallikonttiin. Vaikka mitään kaloja ei pitäisi nimetä roskakaloiksi, tätä saalista on vaikea muuksi kutsua. Nämä särkikalat eivät houkuta kala-aterialle.

Ketonen poistokalastaa toista viikkoa Halikonlahden vanhalla jätevesialtaalla. Altaassa on 50 katiskaa, jotka hän käy tyhjentämässä säännöllisesti.

– Aluksi katiskat olivat täynnä joka päivä, mutta nyt käyn joka toinen päivä. Kalan määrä on selvästi vähentynyt.

Ketonen varoo ottamasta veneeseen liian suurta lastia, sillä hän jäi veneineen jo kerran pohjaan jumiin.

– Keskellä kakkosallasta vettä on 50 senttiä. Kolmosallas on rehevöitynyt, eikä sinne ole kulkureittiä ja ykkösallas on ummessa.

Kohteen takia kalastusvälineeksi on valittu katiskat eikä usein käytettyjä rysiä tai paunetteja.

– Minusta tuntuu, että kalastamisen pitäisi olla jatkuvaa, että tilanne pysyisi hyvänä, Ketonen miettii.

Poistokalastuksesta vastaa Varsinais-Suomen elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus (ely). Työn tekee ostopalveluna L-S Kalavesien hoito Oy.

Edellisen kerran Halikonlahdella poistokalastettiin vuonna 2011. Silloin pystyttiin vielä kalastamaan kaikissa altaissa ja kalalajeja oli nykyistä enemmän.

Ely-keskuksen lintuvesikoordinaattori Maria Yli-Renko kertoo, että tulokset olivat hyviä, mutta nyt tilanne on mennyt huonompaan suuntaan.

Altailla levähtäville vesilinnuille on tarjolla aiempaa vähemmän ruokaa, sillä samasta ruuasta kisaavat hopearuutanat. Lisäksi kalat samentavat vettä pohjaa tonkiessaan.

– Perinteisesti poistokalastuksella on poistettu ravinteita, mutta nyt tavoite on lintuvesien parantaminen, Yli-Renko sanoo.

Ely-keskuksen tavoite on, että Halikonlahdelta nostettaisiin kolmen viikon aikana noin 10 000 kiloa kalaa.

– Kalat kuljetetaan Turkuun Lassila & Tikanojalle, missä niistä tehdään biokaasua. Kalat punnitaan siellä eli vasta sitten tiedämme, paljonko niitä kertyi.

Hopearuutana on särkikaloihin kuuluva vieraslaji, joka ei kuulu Suomen alkuperäislajeihin.

– Luke (luonnonvarakeskus) on tutkinut hopearuutanaa. Se lisääntyy voimakkaasti uudelle alueelle tullessaan.

Ympäristöministeriön tuoreen Helmi-elinympäristöohjelman odotetaan parantavan lintuvesien hoitamista huomattavasti. Rahaa suunnittelu- ja kunnostustyöhön on annettu tälle vuodelle 42 miljoonaa euroa. Lintuvesien lisäksi kunnostustoimia tehdään perinnebiotoopeilla ja metsäisissä elinympäristöissä.

– Helmi-ohjelma on historiallisen suuri panostus Suomen luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Poistokalastusten suhteen ei voi ajatella, että kerralla saadaan kuntoon, vaan katsotaan, mitä näitten tulosten pohjalta jatkossa tehdään, Maria Yli-Renko sanoo.

Ohjelman tavoitteet ulottuvat vuoteen 2030 saakka. Eri puolilla Suomea tehdään koekalastuksia, joiden tulosten perusteella arvioidaan, soveltuuko poistokalastus lintujärvellä kunnostustoimenpiteeksi. Parhaillaan Yli-Renko odottaa tuloksia Kiskonjoen-Perniönjoen kuuluvalla Omenojärvellä tehdyistä koekalastuksista.

Ely-keskuksen lintuvesikoordinaattori Maria Yli-Renko odottaa, että Helmi-elinympäristöohjelmalla edesautetaan lintuvesien hoitamista.

Kalastaja tuntee kuhan hopearuutanaa paremmin

Markku Ketoselle hopearuutana on uusi tuttavuus.

– Tunnen paremmin kuhat ja ahvenet, sanoo Ketonen, joka on toiminut päätoimisena ammattikalastajana vuodesta 1990.

Lounais-Suomen kalatalousalueen puheenjohtaja kalastaa Piikkiön Harvaluodon saaren maisemissa. Kun hän aloitti ammatissa, saaliit olivat toista kuin tänään.

– Kalaa on edelleen, mutta hylkeet ovat paha ongelma. Hylkeet ehtivät tuhota kaloja enemmän kuin ehdin laittaa verkkoja. Toinen huolen aihe ovat merimetsot.

Ammattikalastuksen tulevaisuus huolestuttaa Ketosta.

– 56-vuotiaana kuulun nuorisoon. Enimmäkseen kalastus on lisätienesti eläkeläisille. Ei tällä elä.

Viime kevät oli hänen mukaansa ennätyssurkea, eikä tänä syksynä kalastamaan ole vielä päästy veden ollessa liian lämmintä. Tässä syitä, miksi kalastajan on pitänyt oheen muita töitä kuten poistokalastusta.

Kotimaisen luonnonkalan syömistä pitäisi lisätä, mutta sitä edistävät teot ovat Ketosen mielestä vähissä.

– Kuhan mittaa nostettiin kolme senttiä ja joka toinen kala menee takaisin mereen. Voi olla, että jossain vaiheessa kalakanta rupeaa kasvamaan, hän miettii.

Kotimainen ruutana on kuparinhohtoinen ja vieraslaji hoperuutana hopeanhohtoinen.

Hopearuutana

Muistuttaa kotimaista ruutanaa. Väriltään hopeanhohtoinen, ruutana keltaisen- tai kuparinruskea.

Kotoisin Itä-Aasiasta. Tuotu yli sata vuotta sitten Venäjän halki Eurooppaan. 1940-luvulla Valko-Venäjälle ja Baltian maihin, 1950-luvulla Unkariin.

Istutuksista ja lammikkokarkureista syntyi 1960- ja 1970-luvuilla runsaita kantoja Volgaan, Dnepriin ja Tonavaan.

1970-luvulta asti pidetty ongelmallisena.

Nykyään lähes kaikkien Manner-Euroopan suurten jokien valuma-alueilla.

Monilla alueilla valtalaji, joka laskee arvokkaampien kalalajien saaliita.

Saapui Suomeen todennäköisesti Suomenlahden takaa vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäiset varmistukset Helsingin Vanhankaupunginlahdelta ja Pernajanlahdelta vuonna 2005. Samaan aikaan ensimmäiset havainnot Salon jätevesialtailta.

Tehokas lisääntyjä. Parivuotiaat, 12–20 gramman painoiset yksilöt sukukypsiä.

Jätevesialtaaltaasta tutkittu 300 yksilöä, joiden joukossa ei ollut yhtään koirasta. Kala kloonaa itse itseään.

Lähde: Luke

3 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Valtakunnanihmettelijä
2 kuukautta sitten

Melkoisen järjetöntä meininkiä rahdata hyvää ruokatavaraa kaukana sijaitsevaan biokaasulaitokseen.

Eikö yksikään paikallinen kalanjalostaja ole kiinnostunut tästä hienosta raaka-aineesta?

Ruutana on aivan vastaavaa kalaa kuten särki ja lahna. Siitä tulee vallan mainioita kalapihvejä tai -mureketta.

Urpo
2 kuukautta sitten

En ole keksinyt reseptiä, jolla suomalaisesta ruutanasta saisi maukasta syötävää. Särki ja lahna ovat tässä suhteessa aivan eri asioita.

Hopearuutanaa en ole edes maistanut ja näiden kalojen kohdalla ei alkuperän kertominen syöntihaluja ainakaan lisää.

Maija
2 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Totta.
Itse kalastan ja laitan saaliistani myös ruokaa, mutta altaiden kalat – ei kiitos.
Särki lihamyllyn läpi jauhettuna pariin kertaan on mainio pihviksla. Todellista lähiruokaa.