Ilkka Kärki laittaa esineet puhumaan: Hammasharja neuvoo treffeille lähtijää

0
Ilkka Kärki on julkaissut runoja 30 vuotta. Kuva: SSS/Asko Lehtonen

Ilkka Kärki haluaa kirjoittaa vihaisesti. Tuollaisen otsikon tein juttuun kesällä 1990. Silloin Perniössä asunut Kärki oli julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa Skitsofreeninen maailmanhalaaja. 28-vuotiaana hän kutsui itseään vanhaksi ensisynnyttäjäksi.

Runoja Ilkka oli kirjoittanut kymmenkunta vuotta, mutta kokoelman tekstit olivat muutaman kuukauden ikäisiä.

Sen jälkeen runoilija on soitellut säännöllisesti ja kertonut kuulumisia: olisi uusia runoja. Omakustannekokoelmia on ilmestynyt muutaman vuoden välein, loppukesästä uusin, Avaruusolioita suihkuverhon takana .

Esikoisesta on 30 vuotta, joten taiteilijalla on juhlavuosi, vaikka hän ei sellaista vietäkään.

Ilkka Kärki puhuu runoistaan ja kirjoittamisesta, mutta ei juuri itsestään. Ensimmäisessä haastattelussa pintaan nousi kaksi asiaa: elämä ei ole kulkenut kaikkein itsestään selvimpiä raiteita, mutta lamaantua ei saa, eikä hukata kipinää.

Tuo pätee edelleen.

Ennen esikoistaan Kärjellä oli kova halu saada tekstejään julki. Onnekkaan sattuman kautta tavoite toteutui. Samanlaisia sattumia on Ilkan mukaan ollut elämässä myöhemminkin. Kun hän esimerkiksi haki tänä vuonna työpaikkaa, se järjestyi puhelinsoitolla.

30 vuotta sitten julkaisusolmu alkoi avautua liftatessa. Kärki nousi autoon ja kertoi kuljettajalle kirjoittamisestaan. Ratin takana istui salolainen teatterimies ja kirjailija Markku Hoikkala , joka neuvoi ottamaan yhteyttä Angelniemellä asuvaan kirjailijaan ja kirjanpainajaan Jyrki K. Ihalaiseen .

Kärki teki Ihalaisen kanssa kokoelmiaan myöhemminkin.

Merkittävä käänne runoilijan elämässä tapahtui kirjallisuuden ansiosta 1990-luvun lopulla, jolloin Kärki oli jo muuttanut Naantaliin. Kirjastossa Ilkka näki kauniin nuoren naisen, jonka kuvaa hän pyysi kokoelmansa kanteen.

– Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Aika hyvin, eikö?

Kärki on hakenut jokaiseen kokoelmaan aina jotain uutta näkökulmaa. Tuoreimmassa hän herättää esineitä henkiin. Se sopii hyvin hänen runousoppiinsa: lukijoiden maailmaa pitää avartaa.

Ajatus jysähti päähän yhtenä päivänä, kun runoilija oli menossa ovesta ulos. Sen jälkeen tarvittiin muutaman kuukauden työ, ja 27 runon kokoelma oli koossa.

Elävät esineet eivät kaikki ole aivan arkisimmasta päästä. Joukkoon kuuluvat muun muassa ikänsä satuja kuvittanut hiili, flyygeli ja lukko, joka opastaa varkaat kartanoon.

Välillä Kärki katsoo maailmaa lapsen silmin, ja silloin uutistenlukijat näkevät koteihin ja ”kauhistelevat, millaista oli / Lehtosilla: altaassa tiskiharjaa ja / Fairya ikävöivät astiat”.

No, Lehtonen on yleinen sukunimi…

Omia ajatuksiaan ja toiveitaan voi myös projisoida esineisiin. Kukapa osaisi antaa treffeille lähtevälle tyypille parempia neuvoja kuin hammasharja, joka sanoo, että ”jos en pesisi hampaitani, / eläisin ilman suudelmia”.

Jätä kommentti