Ja syksy tuli taas

0

VIRPI LIETZÉN.Auringonkukkieni kanssa kävi juuri niin kuin alkukesästä arvelin. Kylvin ne liian myöhään eivätkä kaikki kukat varmaankaan ehdi kukkia ennen ensimmäisiä yöpakkasia.

Vaikkei pakkasia välttämättä vielä tulekaan, niin pakko se on myöntää. Syksy on tullut. Täytyy taas terästää mieli.

Tuttuni ovat vuosikymmenten mittaan joutuneet kuuntelemaan kyllästymiseen saakka jurputustani syksystä. Joka syksy on tuntunut siltä kuin päivät muuttuisivat raskaammiksi samaan tahtiin valon vähenemisen kanssa.

Vaan niin se muuttuu vanhan jääränkin mieli. Olen huomannut, että suosikkivuodenaikani kesä on muuttunut kovin oikukkaaksi. Sopivan lämmintä säätä tuntuu olevan harvemmin. Heinäkuussa saattaa olla suorastaan kylmää. Kesäkuussa taas voi olla olla kovia helteitä kuten elokuussakin, vielä ihan kuun lopullakin.

Koska tukalat helteet ovat mielestäni kaikkein hankalimpia ilmoja, olen huomannut suhtautumiseni syksyyn muuttuneen. En enää odota kauhulla syyskuun alkua vaan olen tajunnut, että nykyisin on syyskuussakin ihan mukavia ilmoja. Yöllä on jo kylmää, mutta päivisin on ollut kivoja ulkoiluilmoja.

Siinä missä ilmastonmuutos tekee Varsinais-Suomen talvista harmaampia ja pimeämpiä, ovat loppukesät ja syksy muuttuneet ja muuttumassa hieman aurinkoisemmiksi. Kesälle tulee ikään kuin jatkoaikaa yhä useammin. Näitä leppeitä päiviä oli viime vuoden syyskuussa ja niitä on ollut tänäkin vuonna.

Liukulasku syksyn synkkään syliin on nykyisin hiukan pehmeämpi kuin menneinä vuosikymmeninä.

Yksi syy, miksi inhoan pimeää vuodenaikaa, on huono hämäränäköni. Maaseudulla, kun katuvaloja ei ole, on luonnonvalolla suuri merkitys.

Syksyn mittaan iltalenkki täytyy tehdä yhä aikaisemmin, ettei joudu haparoimaan hämärässä. Taskulampun käyttämisestä en pidä. Taskulampun valo tuntuu kuin sulkevan kävelijän pieneen valopussiin pimeyden keskellä.

Kaupungissa asuessa ei täyttä pimeyttä ole koskaan, mutta maaseudulla tilanne on toinen. Syksyllä on todella pimeää, varsinkin metsässä. Peltoaukeilla kulkiessa ei samanlaista pimeyttä ole, siitä pitävät huolen taajamista ja kasvihuoneista kajastavat valot, jotka ulottuvat todella pitkälle. Harvassa ovat Salon seudullakin kulmakunnat, jotka ovat kunnolla pimeitä.

Pimeyttä vähentävät myös maaseudulla suosioon nousseet supertehokkaat halogeenipihavalot, jotka luovat terävän valokeilan jopa yli puolen kilometrin päähän.

Toisenlainen helpotus pimeyteen tulee sitten myöhemmin joulun lähestyessä, kun ihmiset alkavat viritellä valosarjoja pihoilleen. Kauniit valokuviot ovat ainakin minulle yksi pimeän vuodenajan pienistä iloista.

Mikään ei tosin estä virittämästä valosarjoja ulos jo alkusyksystä. Valojen nimiä onkin onneksi jo muutettu kausivaloiksi.

Tunnelmallisia koristevaloja on tarjolla monen sävyisinä. Itse pidän kellertävistä valoista, niistä tulee lämmin olo.

Vaan mikään valo ei ole turha nyt, kun iso lamppu taivaalla auttaa meitä päivä päivältä vähemmän. Siitä vaan kaikki valot päälle! Taistellaan, ei antauduta.

Kirjoittaja on toimittaja.