Kahden metrin yhteiskunta

0

REIMA SUOMI. Juuri nyt näyttää siltä että tulevaisuuden trendinä tulee olemaan fyysisen etäisyyden ottaminen muihin ihmisiin. Tuleeko kahden metrin yhteiskunta jäädäkseen? Lienee syytä tarkastella suomalaisen yhteiskunnan valmiuksia etäisyyden pitämiseen.
Etätyö, usein työ kotona, tulee yleistymään. Kotien olosuhteisiin tulisi panostaa. Suomen asuntokannan asumisväljyys ei kehity kovin nopeasti, mutta sentään olemme Euroopassa hyvää keskitasoa. VTT on ennustanut, että asumisväljyys kasvaisi lattiapinta-alana per henkilö vuoden 1985 30 neliömetristä 45 neliömetriin vuoteen 2025 mennessä.
Asumisväljyyden positiivinen kehitys ei pääosin johdu asuntojen koon kasvusta, vaan pikemminkin asumisen sirpaloitumisesta yhä useamman asuessa yksin. Hyvin tiedossa on, että lapsiperheetkin usein valitsevat mieluummin ahtaahkon keskusta-asunnon kuin hieman tilavamman asunnon lähiöissä tai maaseudulla.
Asumisväljyyden suhteen Suomella on vielä paljon tehtävä, jotta päästäisiin hyvään tilanteeseen.

Toimistotyössä suuri megatrendi on ollut siirtyminen avokonttoreihin. Yhä harvempi saa vetäytyä oman huoneen rauhaan – siis myös suojaan tautiriskeiltä.
Avotoimistoja on perusteltu lähinnä pelkästään taloudellisilla syillä – edes vaikutuksista työn tuottavuuteen tai työviihtyvyyteen ei ole selkeitä tutkimustuloksia. Infektioriskit avotoimistoissa eivät ole olleet kansakunnan asialistalla tähän saakka.
Vielä vähemmän meillä on tietoa muun kuin toimistotyön ahtaudesta. Jatkuvasti auki oleva 24/7-yhteiskunta kuitenkin merkitsee, että yhä useamman työpisteen jakavat useat ihmiset. Siivoukseen ja huoltoon ja perusteelliseen ilmanvaihtoon jää vähemmän löysää aikaa kuin aikaisemmin.

Sairaalat ovat oma lukunsa. Ilahduttavia poikkeuksia on ilmestynyt, mutta pääosin ihmisiä makuutetaan suomalaisissa sairaaloissa kahden tai useamman hengen huoneessa.
Tieteellistä tutkimusta siitä, että ihmiset viihtyvät ja voivat paremmin yhden hengen potilashuoneissa, välttyvät paremmin sairaalassa saaduilta infektioilta ja kotiutuvat nopeammin, on jo runsaasti. Siitä huolimatta uusiinkin sairaaloihin rakennetaan yhä usean hengen potilashuoneita.
Sairaalassa lyhyesti käymässä olevat potilaat kärsivät yhä käytännöistä, joita on aikanaan rakennettu turvaamaan katkeamaton potilasvirta: esimerkiksi aamun ensimmäiseen potilasaikaan on saatettu kutsua kaksi potilasta tietäen, että päivän mittaan potilaita jää saapumatta.
Odotushuoneet ruuhkautuvat, ja infektioriski kasvaa. Toisaalta digitaaliset kutsupalvelut ja ajanvarausjärjestelmät vähentävät vastaanottojen ruuhkautumista.

Joukkoliikenteessä siirrytään yhä suurempiin yksiköihin. Samaan tilaan mahtuu yhä enemmän ihmisiä, yhä enemmän potentiaalisia infektiolähteitä.
Rautateillä luovuttiin jo aikoja sitten osastoiduista vaunuista. Suuret yhden tilan avovaunut ovat vallanneet matkustajaliikenteen kaikkialla jo 1930-luvusta alkaen.
Yksityisautoilu infektioriskiltään turvallisimpana moottoroituna liikennemuotona on joutunut poliittiseen epäsuosioon. Lisääntyvä kulku pyörillä (eri muodossaan) tai jalan tietysti lisää turvallisuutta, jos etäisyyttä halutaan ylläpitää.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.