Kummallisen sienisyksyn sato yllättää – silkin kiiltoa ja kullan hohdetta

0
Sieniasiantuntija Tarja Siuvatti esitteli kultarouskulöytönsä.
Sieniasiantuntija Tarja Siuvatti esitteli kultarouskulöytönsä.

Sieniasiantuntija Tarja Siuvatti on tänä syksynä löytänyt kultarouskuja kahden vuoden tauon jälkeen. Kullanhohtoinen ja paksumaltoinen sieni on yksi hänen suosikeistaan.

– Hummerintuoksuinen sieni jakaa ihmisiä. Itse kuivatan ne, ja jo pari palaa maustaa sienikeiton. Paksu lakki on herkkua, kun sen paistaa voissa, Siuvatti hehkutti lauantaina Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sieninäyttelyssä Plazassa.

Hän harmitteli, että näyttelyyn kultarouskuja ei ollut löytynyt perjantain metsäretkellä toisen asiantuntijan, Mika Toivosen, kanssa. Ei, vaikka metsästä oli kerätty näyttelyyn toista sataa lajia. Niiden joukossa oli muun muassa sikurirousku, joka on Siuvatin kielestä maustesienten ykkönen.

– Kultarousku on oikeasti kullanvärinen. Maitiaisnestettä on paljon ja se värjää käset ruskeiksi, mutta sitä ei pidä säikähtää. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

– Kuivattuna sikurirouskun maku on curryn tapainen ja tuoksu vahva. Sopii hyvin riistan ja jauhelihan kanssa.

Hänestä sienisyksy on ollut kummallinen. Joitain sieniä on ollut hetkittäin paljon, mutta sitten ne ovat hävinneet.

– Tänä vuonna on ollut paljon hieman eksoottisempia ruokasieniä, Mika Toivonen komppasi.

Länsi-Suomessa sienisato ei ole ollut kovin hyvä, mutta syksyä on vielä jäljellä.

– Optimistisia toiveita on, että ainakin suppilovahveroita ja karvarouskuja tulee vielä, hän arvioi.

Syksyn yllätyksiin kuuluu myös se, että tutkimukset ovat paljastaneet kangastatissa olevan rautaa.

– Vielä ei tiedetä, pystyykö elimistö käyttämään sitä, mutta uutinen on mielenkiintoinen, Siuvatti sanoo.

Sikurirousku on hyvä maustesieni riistaruokiin.

Suomen Sieniseuran Facebook-sivulla käydään vilkasta keskustelua sienilöydöistä ja haetaan tunnistusapua. Myös Toivonen ja Siuvatti vastaavat kysymyksiin.

– Kuvassa voi olla läjä sieniä keittiön pöydällä. Siitä ei voi tunnistaa lajia, vaan sienet kannattaa kuvata paikan päällä maastossa. Kasvupaikka kertoo tosi paljon, he vinkkaavat.

Jos uuden oppiminen kiinnostaa, Tarja Siuvatti suosittelee opettelemaan haperoita. Niiden suutuntuma on täysin erilainen kuin esimerkiksi niljakkaiden tattien, joista kaikki eivät siksi pidä. Haperoilla on toinenkin etu.

– Niissä ei ole sienisokeria, joka aiheuttaa vatsanpuruja. Trehaloosi-intoleranssi on verrattavissa laktoosi-intoleranssiin.

Silkkivalmuska on silkinkiiltoinen sieni, joka värjäytyy pannulla punaiseksi.

Herkkusienen ja sinivalmuskan jäljillä

Ari Vaha nappaa esittelypöydältä tutun sienen, jota moni nimen perusteella vieroksuu.

– Limanuljaska on helppo tunnistaa. Nahka pitää nylkeä pois, mutta se lähtee helposti veitsellä. Hyvä sieni, joita keräämme, jos muita ei ole.

Viime viikkoina Vahan ja Maire Rantasen sienikoreihin on päätynyt kohtuullisesti kantarelleja ja erilaisia tatteja.

– Sienivuosi ei ole ollut kauhean hyvä. Esimerkiksi rouskuja on niukasti.

Vaha kertoo tavoitteena olevan joka vuosi tutustua kunnolla yhteen uuteen sieneen niin, että sen varmasti tunnistaa. Tänä vuonna vuorossa on herkkusieni.

– Pihanurmikolla niitä on kasvanut monena syksynä, mutta emme ole uskaltaneet syödä. Lähdimme sieninäyttelyyn varmistamaan niitä, mutta sienet unohtuivat kotiin!

Renne Roos ja Jari Roos ovat tulleet näyttelyyn sinivalmuska mielessään. Renne ei ole löytänyt sinivalmuskaa metsästä, eikä sitä löydy näyttelystäkään.

– Sininen ja erikoinen, se sienessä kiinnostaa, isä arvelee.

12-vuotias Renne on perehtynyt sieniin pitkään. 8-vuotiaana hän voitti sienivisan ja kotona on pari kymmentä sienikirjaa.

– Kantarelli, mustatorvisieni, suppis, haaparousku, vaaleaorakas, hän luettelee tuttuja sieniä, joita myös syö mielellään.

– Sienet maistuvat hyviltä ja metsäisiltä.

Erityisen hyvää on mamman sienikastike. Miten se tehdään, sitä ei tiedä kumpikaan.

Jätä kommentti