Mirja ja Seppo Hovilan näyttely tekee tutuksi vieraaksi jäänyttä Latviaa

0
Mirja ja Seppo Hovila toivovat, että Naapurimme Latvia -näyttely herättäisi ihmisissä kiinnostusta Latviaa kohtaan. Kuva: SSS/Marko Mattila

Monikaan ei tiedä, että Latviassa keksittiin maailman ensimmäinen pienoiskamera Minox ja Latviasta on lähtöisin myös farkkujen keksijä Jacob Davis. Muun muassa nämä asiat käyvät selville, kun käy tutustumassa Salon pääkirjastoon pystytettyyn Naapurimme Latvia -näyttelyyn.

Latvia on naapurimaamme, mutta monella tavalla se on silti meille vieras. Juuri sen takia Mirja ja Seppo Hovila ovat tuoneet kirjastoon monipuolisen näyttelyn, joka tuo Latviaa tutuksi. Esillä on Seppo Hovilan ottamia valokuvia sekä tietoa Latviasta ja suomeksi käännetystä, muun muassa Mirja Hovilan kääntämästä latvialaisesta kirjallisuudesta.

– Viroon suomalaisilla on läheinen suhde, koska olemme heimoveljiä, mutta Latvia jää Viron selän taa. Lisäksi pienemmässä maassa on aina enemmän kiinnostusta suurempaa kohtaan kuin toisinpäin. Latviassa ollaan enemmän kiinnostuneita suomalaisesta kirjallisuudesta kuin me olemme latvialaisesta. Meidän tavoitteenamme on, että ihmiset kiinnostuisivat Latviasta, Mirja Hovila kertoo.

– Suomella ja Latvialla on ollut yhteyksiä. Esimerkiksi Elämää juoksuhaudoissa levytettiin vielä keväällä 1940 Riiassa yhdessä latvialaisten muusikoiden kanssa. Mutta pian sen jälkeen Latvia jäi pahasti sodan jalkoihin, toteaa Seppo Hovila.

 

Näyttelyn kuvat ja tekstit esittelevät Latviaa monesta eri näkökulmasta. Esille tulevat esimerkiksi maan esihistoria, joet, kuuluisat kansalaiset, laulujuhlat, luonto, arkkitehtuuri ja design.

Seppo Hovila toteaa, että Suomella ja Latvialla on monia yhtymäkohtia, joita hän on halunnut nostaa näyttelyssä esiin.

– Molemmilla on kaunis luonto ja kiehtova kieli. Meillä on jopa samankaltaisia sanoja, kuten kirves, kuokka ja vasara. Molemmissa maissa myös saunotaan ja vietetään juhannusta, ja meillä on kuuluisia kapellimestareita ja oopperalaulajia, vaikka olemmekin pieniä maita. Ja ykköslajimme on jääkiekko.

Mirja ja Seppo Hovila ovat olleet Latvian ystäviä jo vuosikymmeniä. Mirja Hovila sai hiljattain Latvian ulkoministeriöltä kunniakirjan Latvian tunnetuksi tekemisestä.

Tänä vuonna pariskunta on muuttanut Helsingistä Saloon, ja Mirja Hovila sai ajatuksen näyttelyn rakentamisesta.

– Haluaisin antaa Salon kulttuurielämään oman panokseni, hän toteaa.

 

Mirja Hovila on Suomen ainoa auktorisoitu latvian kielen kääntäjä latviasta suomeen. Hän kiinnostui Latviasta vuonna 1990, kun kävi risteilyllä Riiassa ja tutustui latvialaiseen turistioppaaseen. Kolmen vuoden kuluttua siitä hän kävi Latvian suurilla laulujuhlilla.

– Silloin ihastuin musiikin kautta myös latvian kieleen. Halusin oppia, mitä lauluissa sanottiin.

Nyt Mirja Hovila on käynyt Latviassa yli 100 kertaa, ja hän on kääntänyt latviasta suomeksi kymmenkunta kirjaa. Seppo Hovila on vieraillut Latviassa noin 30 kertaa ja valokuvannut käyntien aikana ahkerasti.

Neljä vuotta sitten Hovilat päättivät perustaa oman pienkustantamon Paperiporon, joka on erikoistunut latviasta suomennettuun kirjallisuuteen.

– Latvialaista kirjallisuutta on käännetty suomeksi aika vähän. Perustimme Paperiporon, koska suomalaisilla kustantajilla ei juurikaan ollut kiinnostusta latviasta käännettyihin kirjoihin.

Paperiporo on kustantanut tähän mennessä kuusi Mirja Hovilan suomentamaa kirjaa: Juris Zvirgzdiņšin lastenkirjat Ensimmäinen joulukuusi, Leijonan ärjy ja Rasan kesä, Inguna Ula Cepīten romaanin Ulsiks, Neuvosto-Latvian lapsi sekä Vizma Belševican romaanit Bille ja Bille ja sota.

1990-luvulla kirjoitettu Bille-trilogia on latvialaisten rakastama klassikko, josta on tehty myös elokuva. Ensimmäinen osa kertoo 1930-luvusta ja toinen osa toisesta maailmansodasta, jolloin Latvia koki kolme miehitystä. Kolmas osa ilmestyy suomeksi ensi syksynä.

Paperiporon kustantamia kirjoja voi lainata kirjastoista, ja niitä myy muun muassa Suomi-Latvia-ystävyysseura Rozentals-seura ry.

 

Naapurimme Latvia -näyttely on esillä Salon pääkirjastossa 3. lokakuuta saakka.