Pääministeri sytyttää

0

ANTERO LEPPÄNEN.Viime joulukuuhun asti SDP:n kilpailijat ivailivat säännöllisesti demarijohtajasta, jossa konkretisoituivat puolueen ukkomainen harmaus ja ay-liikkeen punaisuus. Antti Rinteen sairastuminen ei parantanut SDP:n julkisivua. Kommentaattorit veikkailivat, että pääministerin terveydentila tulisi pian johtamaan ennenaikaiseen luopumiseen tehtävästä.

Rinteen ero ei kuitenkaan johtunut terveydellisistä syistä, vaan keskustan subjektiivisesti kokemasta epäluottamuksesta. Näyttämällä ovea pääministerille keskusta varmaan uskoi oman kannatuksensa nousevan.

Tämän vuoden aikana on käynyt selväksi, että keskusta teki tuolloin kaksinkertaisen virhearvion: Sanna Marinin tultua pääministeriksi SDP:n kannatus lähti vahvaan nousuun. Keskusta puolestaan on gallupeissa jämähtänyt 11 prosentin tasolle.

Vaikka hallituksessa on ollut ja on erilaisia näkemyksiä asiakysymyksissä, keskustan alhainen suosio mielipidemittauksissa on jännitteiden perimmäinen syy. Puolueen voimakas kipuilu on muuttunut krooniseksi.

Keväinen torjuntataistelu koronavirusta vastaan oli pääministerille kuin tulikaste rintamakomentajalle. Sanna Marin ja hallitus saivat tunnustusta määrätietoisesta toiminnastaan myös oppositiolta, eivät kuitenkaan perussuomalaisilta. Ylipäällikkö tarjosi nyrkkiä.

SDP:n puheenjohtajaksi tultuaan Sanna Marin on ollut koko ajan myrskyn silmässä: linjapuheessaan Marin asetti tavoitteeksi työajan lyhentämisen, ja Ylen Ykkösaamussa hän kritisoi UPM:n kaavailuja Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta.

Koska hallitusohjelmassa ei tavoitella työajan lyhentämistä, sitä ei voi edes valmistella tämän vaalikauden aikana. Siitä huolimatta Marin sytytti työnantajat ja kokoomuksen johdon ilmiliekkeihin.

Yhdyn niihin, joiden mielestä nyt on tärkeää, että tahtomattaan vajaata työviikkoa tekevät saisivat tuntinsa täyteen. Valitettavasti sen toteutuminenkaan ei tarkoittaisi, että kaikkein pienipalkkaisimmat tulisivat toimeen palkallaan.

Kun Donald Trump pitää puheen, asiantuntijat virittäytyvät pitämään tukkikirjanpitoa puheen virheiden määrästä. Nyt jo tehtävästään eronnut neuvonantaja on sanonut niiden olevan ”vaihtoehtoisia totuuksia”.

Koska Suomessa kaikki on pienempää kuin Amerikassa, meillä vaihtoehtoiset totuudet ovat lähinnä yhden puolueen erikoisalaa. Eikä ole sattumaa, että puolueessa Trumpin arvostus on korkealla.

UPM:n Kaipolan tehtaan tapauksessa mediassa kiistellään paperimiesten palkkojen suuruudesta verrattuna Ruotsin ja Saksan vastaaviin. Johtopäätökset vaihtelevat, koska kommentoijalla on omat laskentapohjansa ja poliittiset intressinsä. Lukijoille ja kuulijoille on avattu moniarvoiset totuusmarkkinat.

Ison kuvan muodostaminen on meille kansalaisille vaikeaa asioiden monimutkaisuuden vuoksi. Tehtävää ei lainkaan helpota, että asioista kertovat tarkastelevat asiaa yksipuolisesti.

Kun UPM:n Jussi Pesonen esitti julkisuudessa yhdeksi keskeiseksi syyksi tehtaan lakkauttamiseen korkean palkkatason, hän ei maininnut, että työvoimakulut ovat vain noin 12 prosenttia liikevaihdosta. Mitä mieltä Pesonen mahtaa olla omasta yli seitsemän miljoonan vuosikorvauksestaan, kohtuullinenko?

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Jätä kommentti