Salon hirvipatsaalla on sarveton veli Keuruulla – Sulo Rissasen asunnon myyntihinnalla tehtiin kaksi hirviveistosta kahteen kaupunkiin

0
Sibeliuspuiston hirven kivistä turpaa on vuosien varrella käynyt taputtelemassa moni lapsi ja aikuinenkin. Se oli patsaan tekijän Simo Heleniuksen tarkoitus. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Salon Sibeliuspuistossa on hirvipatsas, jota ei ihan helposti edes huomaa. Puistoa hallitsee itsenäisyyden muistomerkki, mutta miten puiston reunamille on päätynyt lymyilemään hirvi? Ja miksi sillä on sarveton veli Keuruun kirjaston pihalla?

Molempien hirviveistosten takana on salolaisen Sulo Rissasen viimeinen tahto. Rissanen oli laatinut testamentin, jossa hän määräsi, että hänen Mököistenmäessä sijainnut asunto-osakkeensa menee perinnöksi Salon ja Keuruun kaupungeille.

Kolmen huoneen ja keittiön asunto oli tuolloin 300 000 markan arvoinen. Sillä rahalla Rissanen halusi pystytettäväksi kaksi hirviveistosta, joista toinen tulisi Salon Sibeliuspuistoon ja toinen Keuruulle kirjasto- ja kulttuuritalon läheisyyteen.

Salolainen Reijo Lindqvist toimi Salon kaupunginjohtajana vuonna 1995, kun Salo sai hirvipatsaansa. Hän muistaa tapauksen vielä hyvin.

– Lahjoitus päätettiin ottaa vastaan ja sijoittaa patsas Sibeliuspuiston kulmaan, mutta kuitenkin siten, ettei se ole puiston pääasiallinen kohde. Onhan tällainen lahjoitus harvinainen, Lindqvist toteaa.

 

Sulo Rissanen teki patsastestamenttinsa vuonna 1989 ja kävi luovuttamassa sen henkilökohtaisesti Salon kaupungille.

SULO RISSANEN oli tavallinen kuntalainen, joka halusi jättää itselleen tärkeisiin kaupunkeihin jotakin kaunista ja pysyvää. Rissanen oli syntyisin Keuruulta, ja siksi hän halusi toisen patsaan Keuruulle.

Keuruulta elämä kuljetti miehen Amerikkaan ja lopulta Saloon, missä hän ehti asua lähes 20 vuotta. Salossa Rissanen halusi patsaan nimenomaan Sibeliuspuistoon siksi, että puisto oli näkynyt hänen kotinsa ikkunasta ja hän oli ihastunut tuohon maisemaan.

Salon Seudun Sanomat valotti lahjoituksen taustaa 5. tammikuuta 1994, kun Rissanen oli kuollut joulukuussa ja hänen testamenttinsa oli ajankohtainen. Rissanen oli laatinut testamenttinsa vuonna 1989. Hän oli harkinnut testamentin tekoa kolmisen vuotta ennen kuin saattoi sen virallisesti paperille ja julkisuuteen. Koko ajan hänelle oli kuitenkin ollut selvää, että hän haluaisi tehdä taidelahjoituksen.

Testamentti oli tavallaan saadun lahjan edelleen kierrättämistä. Rissanen oli itse saanut asuntonsa testamenttilahjoituksena eräältä amerikansuomalaiselta ystävältään. Hän laittoi hyvän kiertämään.

Keuruun hirviveistoksen nimi on Kuuntelija. Timo Hannusen suunnittelema patsas on Keuruun kirjaston pihalla. Kuva: Outi M. Kättö/Suur-Keuruu.

RISSANEN kuoli neljä vuotta testamenttinsa tekemisen jälkeen. Noiden vuosien aikana Sibeliuspuistoon oli ehditty jo rakentaa toinen muistomerkki: Suomen 75-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 1992 hankittu, kuvanveistäjä Seppo Mannisen Vapauden liekki.

Manninen ei ollut ihastunut hirvipatsaan tulemisesta Vapauden liekin naapuriksi. Hän painotti Salon Seudun Sanomissa, että Sibeliuspuisto suunniteltiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi itsenäisyyspatsaan kanssa.

Myös kaupunginjohtaja sekä kaupunginarkkitehti Lauri Hollmén olivat Mannisen kanssa samoilla linjoilla, että samaan puistoon toistensa lähelle ei sopisi kahta erityyppistä patsasta. Heidän mielestään parempi vaihtoehto olisi ollut sijoittaa hirvi Vähäjoen toiselle puolelle Heikinpuistoon, leikkipuiston läheisyyteen. Sibeliuspuistoon se kuitenkin päätettiin pystyttää.

MUTTA MIKSI ihmeessä juuri hirvi? Salon Sibeliuspuiston paikalla on ollut entisaikaan Eläintori, joten tuohon paikkaan luontevampi eläin olisi voinut olla vaikka lehmä tai hevonen. Mutta Rissanen halusi hirven.

– Hän piti luonnosta, ja nimenomaan hirven komeus oli hänestä kiinnostavaa, Reijo Lindqvist muistelee.

Näin asiaa kuvailtiin myös sanomalehdessä. Rissanen oli kertonut testamenttipaperin luovutuksen yhteydessä valinneensa patsaan aiheeksi hirven yksinkertaisesti siksi, että se oli hänestä komein vaihtoehto. Muuta hän ei osannut ajatellakaan.

Puolikkaan asunnon arvo oli 150 000 markkaa, ja sen arvioitiin riittävän hirvipatsaaseen, mutta ei veistoskilpailun julistamiseen. Seppo Manninen ei ollut kiinnostunut tekemään enää toista veistosta alueelle. Hän piti kuitenkin tärkeänä, että patsas hankittaisiin ammattilaiselta.

1. toukokuuta 1994 Salon Seudun Sanomista saatiinkin jo lukea veistoksen tekijästä. Hirvipatsas tilattaisiin turkulaiselta kuvanveistäjältä Simo Heleniukselta (s. 1942), ja se sijoitettaisiin puiston Sinisen talon puoleiseen päähän. Veistoksen lähtökohtana oli, että se sijoittuisi luontevasti Rissasen toivomaan paikkaan.

 

Taiteilija Simo Helenius tekemässä Salon hirvipatsasta vuonna 1995. Arkistokuva: SSS/Veli-Matti Henttonen.
Hakkuri Timo Laaksonen tekee Simo Heleniuksen suunnittelemaa hirvipatsasta Saloon. Arkistokuva: SSS/Veli-Matti Henttonen.

KOSKELAISSYNTYINEN Simo Helenius suunnitteli kahden metrin korkuisen hirviveistoksen, joka olisi luonnonkivilohkareesta nouseva reliefi. Kuvanveistäjän ajatuksena oli, että lapset ylettyisivät koskettelemaan veistosta ja pääsisivät tunnustelemaan kiven karkeaa pintaa.

– Hirvireliefi on tarkoitettu yhtä lailla lapsille kosketeltavaksi kuin aikuisten katsottavaksi. Se on sekä läheltä että kaukaa tarkasteltuna iso, Helenius totesi Salon Seudun Sanomissa 27. toukokuuta 1995.

Artikkelissa kerrottiin, että hirvipatsas on lähes valmis. Punaisesta graniitista tehtävä patsas oli juuri työn alla Loimaan Kiven verstaalla.

Salon hirvi ei ollut Heleniukselle mitenkään tyypillinen teos. Helenius oli tunnettu lähinnä erilaisten kokeilujen tekijänä. Puu ja betoni olivat olleet hänelle läheisimmät materiaalit, joista hän oli tehnyt muun muassa poptaidetta ja esineveistoksia. Heleniuksen kivisiä tilausveistoksia löytyi kuitenkin ainakin Turusta, Tampereelta, Rostockista ja Gdanskista.

– Kivi on aina ollut minulle eräällä tavalla kylkiäinen, sanoi Kain Tapperilta oppinsa saanut Helenius.

Helenius kertoi itsekin hämmästyneensä, kuinka hän oli Salon hirviveistoksesta innostunut. Erilaisia ideoita oli syntynyt jopa kolmisenkymmentä. Yhdessä erikoisimmista hirven sarvet oli toteutettu ”nyky-Salon hengessä lautasantenneina”. Helenius päätyi kuitenkin tekemään perinteisen hirven.

 

Sulo Rissanen halusi hirvipatsaan nimenomaan Salon Sibeliuspuistoon, mikä herätti aluksi hieman ristiriitaisia tunteita. Näin uutisoi Salon Seudun Sanomat 5.1.1994.

 

SALOSSA ei hirviveistoksen kanssa aikailtu. Kun Sulo Rissanen oli edesmennyt joulukuussa 1993, kesäkuussa 1995 hänen toivomansa veistos jo paljastettiin yleisölle.

Keuruulla hirvipatsas toteutettiin viisi vuotta myöhemmin. Keuruun kirjaston pihalla paljastettiin syksyllä 2000 taiteilija Timo Hannusen (s. 1969) suunnittelema Kuuntelija -veistos. Hirven päätä esittävä veistos on tehty mustasta graniitista. Alustoineen päivineen veistoksella on korkeutta noin 2,5 metriä.

Patsastellaan-juttusarjassa kerrotaan tarinoita Salon kaupunkiin pystytettyjen veistosten, muistomerkkien ja patsaiden takaa. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät alta Patsastellaan-tunnisteen takaa.