Palloilulajit perustuvat kamppailuun tilasta ja ajasta.
Pelivälinettä hallitseva joukkue yrittää luoda riittävästi tilaa, jotta viimeistelyyn jäisi riittävästi aikaa. Puolustava joukkue taas pyrkii pienentämään tilan ja ajan niissä kohdissa kenttää, joissa viimeistely on helpointa.
Oli kyseessä sitten jalkapallo, jääkiekko tai koripallo, viimeistelijä (eli maalin- tai korintekijä) saa yleensä suurimman huomion, vaikka hän ei ole luonut tilaa tai aikaa vaan ne on luotu häntä varten.
Tilan ja ajan luoja, tuttavallisemmin pelinrakentaja, saa harvoin ansaitsemaansa tunnustusta. Varsinkin Suomessa, jossa palloilukulttuurimme ohuudesta ja massan laista johtuen palloilijamme ovat enemmän rikkojia kuin luojia – olemmehan tottuneet kyntämään kyistä peltoa ja järsimään hallan puremaa satoa, emme vaalimaan auringossa kylpeviä tähkiä.
Vaikka palloiluhistoriaamme yrittäisi tulkita miten laajoin kriteerein, niin Suomeen ei ole syntynyt kuin kaksi kansainvälisen tason pelinrakentajaa, jotka ovat tehneet pitkän uran Euroopan pääsarjoissa johtavissa rooleissa sekä vaikuttaneet Suomessa niin koko lajin asemaan kuin tuleviin pelaajasukupolviin. Kummankin pelinrakentajan isä on maajoukkuetason pelaaja ja kummankin oma ura jatkui yli nelikymppiseksi.
He ovat Jari Litmanen ja Teemu Rannikko.
Tänään 40 vuotta täyttävän Rannikon uran suurin saavutus ei ole poikkeukselliset syöttötilastot, maajoukkueen renessanssin pääarkkitehtinä toimiminen, Euroliigassa loistaminen tai cup- ja liigamestaruudet.
Eikä Rannikon suurin saavutus ole Henri Kantosen, Tommi Huolilan, Antonio Ballardin, Petteri Koposen, Henrik Dettmannin, tuntemattomaksi jääneen humalaisen slovenialaismiehen, Rannikon ex-seuraa Varesea vihanneen italialaisen ja lukuisten muiden haastateltavien tai tuhansien muiden koripalloihmisten varaukseton kunnioitus.
Eikä hänen suurin saavutuksensa ole edes se, että hän on tehnyt satoja joukkuekavereitaan paremmiksi pelaajiksi ja edistänyt kymmenien pelaajien uraa.
Rannikon suurin saavutus on se, että hän on luonut yli 20 vuotta tilaa ja aikaa muille, vaikka ympärillä koripallo, lajikulttuuri ja yhteiskunnat ovat olleet kovimmassa myllerryksessä sitten maailmansotien.
Markat ovat muuttuneet euroiksi, internet siirtynyt taskussa värisevään kännykkään ja maailma kutistunut yhdeksi googlehauksi. Sentterit heittävät kolmosia, takamiehet donkkaavat, eikä tilastoanalyysi tarkoita enää ruutupaperille piirrettyä heittokarttaa. Koripallo ja koko maailma on muuttunut hektisemmäksi ja pelaajat Rannikon ympärillä ovat entistä nopeampia, vahvempia ja isompia.
Mutta Rannikko ei ole jäänyt roikkumaan haalistuviin muistoihin ja muiden lahkeisiin, vaan hän on sopeutunut muutoksiin ja pysynyt hämmästyttävällä tavalla kehityksen kärjessä.
Kaikki tämä pelaamalla koripalloa edelleen koko viisikon voimin kauniisti ja oikein – juuri niin kuin ikuisen muistijäljen jättävillä legendoilla tapana on.
Hyvää syntymäpäivää, Taikuri.
Kuvat: Turun Sanomien ja Salon Seudun Sanomien arkistot.
Jätä kommentti