Vierailleet maajoukkuetähdet – Milla Granlund ja Ella Härkönen ovat ensimmäiset salpalaiset tyttöjen salibandymaajoukkuepelaajat

0
Ella Härkönen (edessä) ja Milla Granlund suosittelevat kaikenlaista pallonkäsittelyä joukkueharjoitusten ulkopuolisella omalla ajalla. (kuvat: SSS/Olli Mäntylä)

Maailma tarvitsee esikuvia. Sama tarve on Salon Palloilijoiden tyttösalibandylla, ja ilahduttavasti idoleita alkaa myös löytyä.

Konkreettisesti esikuvien merkitys näkyi keskiviikkoiltana Halikon liikuntahallilla. SalPan D-tytöt omaksuivat niksejä Milla Granlundilta ja Ella Härköseltä. Seuran salibandyhistorian ensimmäisiltä tyttöjen maajoukkuepelaajilta.

Tytöt kertoivat lukuisia pieniä knoppeja. Granlund muistutti jokaiselle höntsäsählyn pelaajallekin olennaisen neuvon: mailan tulee osua lyöntilaukauksessa lattiaan ennen palloa.

Vanhemmilta kannattaa puolestaan viimeistään D-tyttöiässä alkaa pyytää alustoja omatoimiseen laukaisuharjoitteluun. Henkilökohtaiset treenit ovat erittäin tärkeitä joukkuetreenin täydennyksinä.

– Kaikenlainen pallon kanssa kikkailu on hyvinkin suositeltavaa. Kannattaa tosin kysyä vanhemmilta lupa ennen kuin alkaa kikkailla sisällä kotona, Härkönen hymyili.

Granlundin ja Härkösen vierailun tärkein sanoma oli kuitenkin se, että SalPastakin on mahdollisuus päästä pukemaan Suomen edustusasu päälle. He kotiutuivat hiljattain tyttöjen maajoukkueleiriltä Eerikkilästä.

Maajoukkuetytöt aloittivat salibandyn pelaamisen alakoulun ekaluokkalaisina. Toisin sanoen he ovat 15-vuotiaina harrastaneet lajia yli puolet elämästään.

Jo pitkän kokemuksen lisäksi tärkeää on ollut yhtenäinen porukka. Granlund, Härkönen ja varsin monet muut ovat pelanneet samassa vuonna 2005 syntyneiden ikäluokassa yhdessä vuosikaudet.

Salolaiskaksikko suhtautuu salibandyyn tositarkoituksella. Yläkoulun yhdeksättä luokkaa käyvät nuoret aikovat pyrkiä urheilulukioon. Joukkueharjoituksia tulee viikoittain keskimäärin noin viidet, ja palettia täydentää yläkoulun lajivalmennus kerran viikossa. Sekä tietysti pelit päälle.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä Granlund käy säännöllisen epäsäännöllisesti myös jääkiekkoharjoituksissa Turussa.

U16-tyttöjen maajoukkueen päävalmentaja Hannu Santanen nostaa Granlundin ja Härkösen ikäluokkansa kärkipelaajien joukkoon.

– Molempia yhdistää ilmiselvä lahjakkuus lajiin. Ella on rohkea pallollinen puolustaja, joka uskaltaa nousta hyökkäykseen ja tehdä pallon kanssa asioita. Sitä kautta hän pystyy tuomaan omalle joukkueelle lisäarvoa.

– Milla on puolestaan maalintekijä. Hän onnistui leirilläkin hyökkäyspäässä kivasti ja teki aika paljonkin tehopisteitä, Santanen luonnehtii.

SalPa pyrki yhteisjoukkueella Porin Karhujen kanssa C-tyttöjen SM-sarjaan. Tuo SM-paikka jäi äärimmäisen täpärästi haaveeksi.

– Pelaamme alkaneella kaudella B- ja C-tyttöjen aluesarjaa. Lisäksi meillä on mahdollisuus mennä B-poikien peleihin, mutta niistä ei ole tehty vielä päätöksiä, Granlund kertoo.

Minkä tason otteluita tämänikäisten maajoukkuetason tyttöjen olisi hyvä pelata, Hannu Santanen?

– Kaikkein parasta olisi tuossa iässä se, että kentällä olisi joitakin itseä parempia pelaajia. Silloin pystyisi haastamaan itseään. Silti pelejäkin tärkeämpää on arkiympäristö eli mielekäs harjoitusten taso. Se on yksilö- ja paikkakunta-asia, että löytyykö sellainen ympäristö esimerkiksi poikajuniorien joukosta tai naisten joukkueesta.

Tyttöjen maajoukkuetie-toiminta jatkuu tammikuussa. Keväällä on tavoitteena toteuttaa pelitapahtuma, jossa on ohjelmassa kansainvälisiä otteluita. Tämä on koronavirustilanteen takia tässä vaiheessa toki täysin avoinna oleva asia.

– Tietyt jutut oli ensi huhtikuulle sovittuna jo hyvissä ajoin, mutta ne suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Tässä kohdassa on mahdotonta sanoa, miten ne ajatukset toteutuvat, Santanen miettii.

SalPan D-tytöt kokoontuivat potrettiin maajoukkuekaksikon kanssa.

Pelaajapolku kunnossa – pelaajia voisi olla enemmän

SalPan salibandyjaoston puheenjohtaja Sini Lundgrén luonnehtii seuran tyttösalibandyn tilaa kahdenlaiseksi.

– Juniorien pelaajapolku alkaa olla tyttöpuolellakin aika hyvä sikäli, että joukkue löytyy lähes jokaisesta ikäluokasta. Varsinkin nuorempiin ikäluokkiin kaivattaisiin kuitenkin enemmän harrastajia, hän kuvailee.

Laji on Salossakin houkuttelevampi pojille.

– Tyttöjoukkueisiin on paljon vaikeampaa löytää porukkaa, kun pojilla ikäluokat tuntuvat tulevan aina täyteen. Enemmänkin otettaisiin tyttöpuolelle pelaajia – niitä mahtuisi joukkueisiin melkein tuplamäärä siitä, mikä tämän hetken tilanne on, Lundgrén sanoo.

Ilahduttavaa on toisaalta se, että vuosi sitten haasteena pidetty vetäjien määrä on tyttöjoukkueissakin paremmalla tasolla.

Hilda Kataikko aloitti SalPan salibandyn seurakehittäjänä hieman yli vuosi sitten. Hän on suuntaamassa opiskelujen pariin ja tekee SalPalle vielä syksyn ajan hommia tuntityöntekijänä.

– Meillä on vetämässä uuden seurakehittäjän haku, ja uuden henkilön on tarkoitus aloittaa alkuvuodesta. Olemme todella tyytyväisiä Hildan tekemään työhön, ja hänen työvuotensa osoitti, että SalPan salibandy todella tarvitsee näillä varsin suurilla harrastajamäärillä palkatun työntekijän, Lundgrén mainitsee.

Juniorien salibandykausi oli maaliskuussa jo lopuillaan ennen koronaviruksen laajempaa rantautumista Suomeen.

– Pelaajamäärissä ei ole tapahtunut suurta muutosta viime kauteen verrattuna.