Askellusta hevosen rinnalla ja ponkaisu sen selkään kaverin avustuksella. Kahdeksan metrin liinassa ympyrää kulkevan hevosen selässä perusistuntaa, jalannostoa, polvivaakaa, kyykkyä, seisomista selässä ja lautasilla.

Someron Ratsastajat ry:n tallilla on harrastettu elokuusta lähtien lajia, joka yhdistää voimistelun hevosen kanssa työskentelyyn. Erityisen innostuneita vikellyksestä ovat peruskouluikäiset tytöt. Vikellyksen suosio yllätti ratsastuskoulun omistavan seurankin, kun harrastus otettiin tarjolle lajivalikoimaan.

– Nuorten ryhmiä piti perustaa yhden sijasta kaksi, mutta aikuisten ryhmässä on vielä tilaa, sihteeri Carita Ingman sanoo.

Someron Ratsastajien tallilla on opetettu vikellystä elokuusta asti. Oppilaita käy kauempaakin, sillä ratsastuskoulu on Salon seudun ainut, jossa vikellystä voi harrastaa. Vikellysohjaaja Silja Ahonen (oik.) opettaa 11-vuotiasta Emma Lembergiä (vas.) ja 8-vuotiasta Ruska Laaksosta voimistelemaan Melban selässä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Vikellys alkoi Somerolla, kun master-tason ratsastuksenopettaja ja vikellysohjaaja Silja Ahonen aloitti tallin toisena ratsastuksenopettajana. Vikellystunneilla käy enimmäkseen aloittelijoita.

– Ensin opetellaan hevosen liikkeeseen mukautumista. Vikeltäjän liikkeet aloitetaan perusistunnasta ja polvilleen menosta hevosen selässä. Siitä voi edetä aina käsillä seisontaan, volttien hyppäämiseen ja kolmen hengen ihmispyramidin tekoon asti, Ahonen kertoo.

Uusia liikkeitä treenataan ensin vikellyspukin päällä ja sitten siirrytään hevosen selkään.

– Vikellykseen käytettävän hevosen on oltava luonteeltaan perusrauhallinen. Sillä on oltava laadukas laukka ja hyvä tasapaino, jotta se pystyy säilyttämään laukan vikeltäjän tehdessä liikkeitä. Joukkuehevosen on hyvä olla kookkaampi, Ahonen listaa.

Polvivaakaa tekevä 11-vuotias Hilja Halonen on ratsastanut viisi vuotta. Vikellyksen salolaistyttö aloitti Somerolla elokuussa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Somerolla vaatimukset täyttää puoliverinen Melba, joka jaksaa tyynesti kulkea ympyrää tyttöjen hyppiessä sen selässä.

Lapsesta asti ratsastanut Silja Ahonen innostui vikellyksestä 13-vuotiaana lopetettuaan voimisteluharrastuksen. Järvenpäässä asunut tyttö kävi treenaamassa sipoolaisella AG-tallilla, jossa oli useita vikellysryhmiä. Parhaat niistä kuuluivat maajoukkueeseen, jonne Ahonenkin eteni.

– Edustimme Suomea kilpailuissa Ruotsissa, Tanskassa, Unkarissa ja Hollannissa.

Ahonen vakuuttaa, että vikellyksen voi aloittaa ilman ratsastus- tai telinevoimistelutaustaa.

– Totta kai niistä on hyötyä, mutta kehonhallinta kehittyy harjoitellessa. Vikellys voi tuntua jopa helpommalta kuin tavalliset ratsastustunnit, sillä siinä ei tarvitse itse hallita hevosta.

Moni harrastaa vikellystä ratsastuksen oheislajina.

– Kisoissa liikkeitä tehdään käynnissä ja laukassa, mutta harjoituksissa voidaan voimistella myös hevosen ravatessa.

Emma Lembergin (vas.) ja Ruska Laaksosen alkuverryttelyyn kuuluu käsilläseisonta maneesin seinää vasten. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Ennen vikellyksen aloittamista Silja Ahonen ohjaa oppilaansa verryttelemään ja tunnin päätteeksi venyttelemään. Tytöt tekevät maneesissa punnerruksia, kärrynpyöriä, spagaateja ja seisovat käsillään.

Vikellyksessä pukeudutaan joustaviin vaatteisiin ja vikellystossuihin, joiksi käyvät alkuun tavalliset jumppatossut. Monesti lajia tuntemattomat ihmettelevät, ettei vikeltäjillä ole kypärää päässään.

– Eihän voimistelijoillakaan ole! Kypärä päässä ei pystyisi tekemään liikkeitä, ja se on myös turvallisuuskysymys: hevosen vikellysvyössä on kahvoja ja lenkkejä, joihin kypärä voisi jäädä jumiin.

Ahonen sanoo, että harvemmin vikellystunneilla pudotaan selästä kuin ratsastustunneilla, eikä vammoja juurikaan tule.

– Vikellyksessä yleisin vamma on nilkan nyrjähtäminen. Tietysti riskit lisääntyvät liikkeiden vaikeutuessa, kun esimerkiksi tehdään voltteja kolmen metrin korkeudessa.

Jenna-Maaria Nieminen kertoo halunneensa temppuilla jo tavalliisillakin ratsastustunneilla. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Someron ratsastuskoulun lukujärjestyksessä on junioreille kaksi vikellystuntia torstaisin ja aikuisille yksi kehonhallintaan painottuva ryhmä sunnuntaisin. Vikellys on ratsastamista edullisempaa. Somerolla tunti maksaa 15 euroa kerta tai 120 euroa kymppikortilla.

Suomen Ratsastajainliiton lajikirjoon kuuluvaa vikellystä voi harrastaa harvoilla talleilla. Salon seudulla vikellystä on tarjolla vain Somerolla. Silja Ahonen opettaa vikellystä myös Loimaalla.

VIKELLYS ALKOI SIRKUKSESSA

Voimistelua yhteistyössä hevosen kanssa

Vikellys on monipuolinen urheilulaji, jossa voimistellaan hevosen selässä.

Sitä harrastettiin jo antiikin aikaan sirkuksissa. Ratsuväessä kehitettiin vikellyksen avulla ratsastajan tasapainoa ja kykyä seurata hevosen liikkeitä.

Suomessa vikellyksestä tuli 1980-luvulla lasten ja nuorten urheilulaji. Nykyään harrastuksen parissa on kaiken ikäisiä.

Vikellyksessä juoksuttaja ohjaa ympyrällä liikkuvaa hevosta, joka on varustettu erityisellä vikellysvyöllä sekä suojaavilla ja pehmustavilla patjoilla.

Vikeltäjä pukeutuu joustaviin vaatteisiin ja pehmeisiin vikellystossuihin.

Kilpailuissa liikkeitä tehdään käynnissä ja laukassa yksin, pareittain ja joukkueina, jolloin hevosen selässä voi kerrallaan olla enintään kolme vikeltäjää.

Lähde: Suomen Ratsastajainliitto

Minttu-Maaria Lehtonen tutkii kotona vikellyssuorituksiaan äitinsä kuvaamilta videoilta. Yksi harjoitusliikkeistä on hevosen selässä seisominen, josta laskeudutaan välillä kyykkyyn ja noustaan uudestaan ylös. Kuva: SSS/Minna Määttänen

”Olen jo ihan hurahtanut vikellykseen”

Kahdesti viikossa ratsastustunneilla käyvä Minttu-Maaria Lehtonen aloitti elokuussa myös vikellystunnit.

– Olen tykännyt temppuilla pienestä pitäen, 13-vuotias somerolainen perustelee.

Äiti istuu katsomossa ja ottaa videokuvaa, josta tyttö tutkii kotona, miten on suoriutunut ja mitä voisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin.

– Vikellykseen pitää keskittyä paljon enemmän kuin ratsastukseen, hän.

2,5 vuotta ratsastanut tyttö kertoo ratsastavansa myös western-tunneilla ilman satulaa.

Somerolainen Emma Lemberg on sekä voimistellut että ratsastanut ennen vikellyksen aloittamista.

– Olin tallilla ensimmäisen kerran jo kaksiviikkoisena, mutta nelisen vuotta olen ratsastanut säännöllisesti. Vikellystä voi verrata ratsastukseen, koska siinäkin tärkeintä on ryhti, tasapaino ja lihasten käyttö, 11-vuotias analysoi.

– Olen jo ihan hurahtanut vikellykseen, hän myöntää.

– Se on hauskaa ja siinä oppii paljon uutta. Olen oppinut erilaisia liikkeitä kuten dippi, prinssi, polviseisonta ja erilaisia alastuloja.

Emma Lemberg haluaa kehittyä lajissa ja suunnata tulevaisuudessa kilpailuihinkin. Kilpailuista haaveilee myös 14-vuotias somerolainen Jenna-Maaria Nieminen, joka halusi aloittaa vikellyksen heti, kun siihen tarjoutui Somerolla mahdollisuus.

– Olen tehnyt jo normitunnilla temppuja hevosen selässä ilman satulaa, neljä vuotta ratsastanut tyttö kertoo.

Someron Ratsastajat ry:n puheenjohtaja Henna Kiukkonen on yksi harvoista vikellystä kokeilleista aikuisratsastajista.

– Se on ollut todella hauskaa ja erilaista hevosen kanssa tekemistä. Vikellyksen avulla saa kivasti nollattua pään kaikista muista asioista, kun siihen pitää keskittyä täysillä. Onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunteita saa, kun pystyy vaikka seisomaan hevosen selässä. Kuntokin kasvaa, kun ei tuo voimistelu ihan helppoa ole, hän toteaa.

Jätä kommentti