Suomalaisen urheilun käännekohtia 8/10: Mitä Suomen hiihdolle olisi tapahtunut ilman MM-doping-Lahtea 2001?

0
Hiihtoliiton hallituksen jäsen Jorma Hyytiä ja silloinen puheenjohtaja Paavo M. Petäjä tiedotustilaisuudessa 25. helmikuuta 2001. (kuva: Turun Sanomat/Riitta Salmi)

– Se mieshiihtäjä, keneen kohdistuu tällä hetkellä doping-epäily. Siis korostan, nimenomaan epäily, on Harri Kirvesniemi.

Kyseiset Hiihtoliiton silloisen puheenjohtajan Paavo M. Petäjän sanat.

Kirvesniemi, Janne Immonen, Jari Isometsä, Milla Jauho, Virpi Kuitunen, Mika Myllylä.

– Tämän toimenpiteen minulle on tehnyt täysin ulkopuolinen henkilö, kuului Isometsän lausunto.

Kari-Pekka Kyrön elinikäinen kilpailu-/valmennuskielto, joka päättyi viitisentoista vuotta tapahtuneen jälkeen.

Ilta-Sanomien mahtipontinen ilmoitus siitä, kuinka kyseinen tiedotusväline lopettaa kokonaan maastohiihdosta kirjoittamisen Kaisa Variksen vuoden 2003 dopingkäryn jälkeen. Sponsorien logojen poistaminen doping-tiedotustilaisuuksista.

Mikään näistä Lahden MM-hiihtoihin 2001 liittyvistä asioista ja sanoista ei helposti unohdu vähänkään urheilua seuraavan suomalaisen mielestä. Kaikki mainitut kuusi maastohiihtäjää tuomittiin kahden vuoden kilpailukieltoon 20.4.2001. Tapahtumien 20-vuotispäivä siis lähestyy.

Näin se meni. Vaan entäpä jos ei olisikaan mennyt?

Vaihtoehtoinen skenaario eli ainakin positiivisten näytteiden siirtyminen vuosia eteenpäin ei lopulta ole kovin kaukaa haettu. Olihan kansainvälisessä hiihdossa ollut ennen Lahden päiviä vain vähän dopingkäryjä huhutusta laajasta kiellettyjen aineiden käytöstä huolimatta.

Suomi sijoittui MM-kisojen mitalitaulukossa kolmanneksi kahdella kullalla, viidellä hopealla ja kolmella pronssilla. Ilman dopingista johtuneita hylkäyksiä saldona olisi ollut yksi kulta ja kaksi hopeaa enemmän. Suomi olisi ollut mitalien määrissä kisojen ylivoimaisesti paras maa.

Tosielämässä sinivalkoinen maastohiihto vajosi tuloksellisesti alas. Suomi ei saavuttanut ainuttakaan miesten arvokisamitalia vuosina 2001–2009, eli kuivaa kautta jatkui kahden olympiadin verran. Lukuisat tärkeät yhteistyökumppanit vetäytyivät Lahden tapahtumien jälkeen.

Mika Myllylä oli MM-Lahdessa 31-vuotias. Hän olisi kannatellut miesten hiihtomenestystä vielä vuosia, eli notkahdusta ei olisi todennäköisesti tullut ennen Matti Heikkisen nousua. Suomi olisi paistatellut Norjan rinnalla mitalitaulukoissa, kun naisten puolella kultaa olisivat vuolleet Kuitunen ja Kaisa Varis.

Maastohiihto olisi jyllännyt mediahuomiossa yhä kovemmalla volyymillä. Puhumattakaan siitä, kuinka moni lapsi olisi aloittanut oman hiihtoharrastuksensa Lahden jälkeen ollakseen seuraava Myllylä.

Lisenssin hankkineiden hiihtäjien määrä putosi vuosina 2003–2012 yli viidenneksellä, ja 12–18-vuotiaiden ikäluokassa tultiin alaspäin lähes 40 prosenttia. Sen jälkeenkin määrät ovat laskeneet merkittävästi.

Mäkihypyn ja yhdistetty nojasi silloiseen menestykseen, jota sponsorit vielä halusivat tukea. Kun tuki hiipui, romahti vuonna 2008 näidenkin lajien talous. Keinohedelmöitettiin oma mäkihypyn ja yhdistetyn organisaatio Finnjumping, mutta oman työn ohella tehty varainhankinta ei ottanut suksia kannattelevaa vastatuulta alleen.

Seuraavat, vuoden 2017 Lahden MM-hiihdot tuottivat puolentoista miljoonan euron tappiot.

Hiihtoputkia nousi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomeen niin, että tämänhetkinen määrä on kuusi. Sitten Helsingin Kivikkoon vuonna 2009 avatun tunnelin ei uusia enää ole rakennettu.

Nykyiset putket ovat enimmäkseen huonosti kannattavia. Paikallisena esimerkkinä ongelmissa on ajoittain ollut Paimiossa sijaitseva Finnfoam Paippi. Vielä kymmenkunta vuotta sitten visioitiin, että putkia olisi vuonna 2037 käytössä 50.

– Ei ole realistista rakentaa yhtään uutta hiihtoputkea tai -hallia, totesi Hiihtoliiton silloinen toiminnanjohtaja Mika Kulmala Seura-lehdelle vuonna 2015.

Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Suomi kilpailisi pohjoismaisten hiihtolajien arvokisoissa Norjan kanssa mitalitilaston ylivoimaisena kärkikaksikkona. Junioreita olisi varaa ”hukata” menestyksen vaarantumatta.

Rahaa – niin oman varainhankinnan kuin sponsoreidenkin tuomaa – olisi rutkasti. Ostettaisiin vaikka kaikki maailman lumi, jotta hiihdon ykkösmaan titteli säilyisi vielä 2030-luvullakin.

Juttusarjassa käännetään merkittäviä suomalaisia urheiluhetkiä ylösalaisin.

Jätä kommentti