Lamavuosien pääministeri Esko Aho (kesk.) varoittaa päättäjiä liian kevyestä suhtautumisesta valtion velkaantumiseen.
Valtio velkaantui rankasti 1990-luvun alun laman aikana, jonka akuutti hoito jäi Ahon hallituksen tehtäväksi.
– Siihen oli kaksi syytä, miksi velkaa piti pelätä. Velan korko oli iso, ja se piti maksaa joka vuosi. Lisäksi pelkäsimme, kuka antaa enää velkaa. Monessa paikassa mietittiin, onko Suomi enää luottokelpoinen, Aho muistelee 30 vuoden takaisia asioita.
Suomi ottaa monien maiden joukossa miljardikaupalla velkaa myös koronakriisin hoitoon. Velan suuret korot ja pelko Suomen luottokelpoisuuden menetyksestä eivät ole tällä hetkellä välittömiä uhkakuvia, mutta tilanne voi muuttua epäedulliseen suuntaan.
Ahon mielestä velka antaa aikaa hoitaa asioita, mutta ei itsessään ratkaise ongelmia. Velkaa pitäisi ottaa ja käyttää niin, että sen rinnalla kulkee selkeä suunnitelma velanhoitokyvyn parantamisesta.
– Se on hyvä pitää mielessä, että alhaisen koron aika on poikkeus. Nollakorko on merkki taudista. Jos sinä päivänä, kun tauti paranee, on paljon velkaa, eletään eri maailmassa, Aho sanoo STT:lle.
”Merkityksellinen vuosi Suomen kannalta”
Ahon kokemukset 1990-luvun lamasta palaavat pinnalle tällä viikolla, jolloin julkaistaan hänen kirjoittamansa kirja 1991 – Mustien joutsenten vuosi.
Teos on historiakirjan ja muistelmien yhdistelmä, jossa Aho kertaa ensimmäisen pääministerivuotensa dramaattisia tapahtumia. Ahon noustessa pääministeriksi Suomi oli ajautunut lamaan, jota syvensi taloudelle tärkeän idänkaupan luhistuminen. Kotimaassa kaatuivat raskaasti velkaantuneet pankit ja yritykset, itärajan takana Neuvostoliitto.
Kyseessä ei ole Ahon hallituksen (1991-1995) koko tarina, vaan nimensä mukaisesti teos keskittyy yhteen vuoteen. Suomen talouden ohella se kertaa kansainvälistä politiikkaa, kuten Viron itsenäistymistä ja Saksojen yhdistymistä ja muuta kylmän sodan päättymistä.
– Se oli merkityksellinen vuosi Suomen kannalta. Suomi loi nahkansa, kun taloudessa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa lähdimme uudelle tielle.
Uudistustyössä ei kannata katsoa kannatusta
Ahon mukaan Suomi on jälleen tilanteessa, jossa sen pitäisi luoda nahkansa. Omakohtaisen kokemuksen perusteella hän sanoo sitä piinalliseksi prosessiksi, jossa kannatuslukuja ei kannata katsoa.
Prosessi on kuitenkin mahdollinen. Esimerkiksi hän nostaa 1960-luvun, jolloin Suomi muuttui lopullisesti maatalousmaasta teollisuusyhteiskunnaksi. Maaseudulta lähdettiin töihin kaupunkeihin – tai Ruotsiin.
– Muutamassa kymmenessä vuodessa hävisi satojatuhansia tiloja. Siinä katosi yksi elämäntapa, mikä on osaltaan sääli, mutta taloudellinen perusta vahvistui merkittävästi.
Koronakriisin ensi vaiheessa huomion on vienyt epidemian akuutti hoito. Ahon mukaan samalla pitäisi jo pohtia keinoja uudistaa taloutta. Hän arvioi, että digitalisaation hyödyt ovat Suomessa pitkälti käyttämättä.
– Moni asia muuttuu parempaan suuntaan, kuten etätyö, verkkokauppa ja digitaalinen koulu ovat näyttäneet. Tässä tulee vauhtia moniin asioihin, mutta myös paljon kaatuu sellaista, mitä pitäisi auttaa selviämään muutoksen yli.
Poliitikoille varovaisuutta yritysjohtajien neuvomiseen
Koronakriisin vuoksi teos on ajankohtaisempi kuin Aho kirjoitustyön alussa uskoikaan.
Pandemia on sysännyt Suomeen jälleen lamaan. Kirjassa vilahtelevat monet nykypäivässä tutut teemat, kuten velkaantuminen, vakaa valuutta ja työmarkkinoiden jäykkyys.
Aho uskoo, että nyt 1990-luvun alun joukkotyöttömyys vältetään. Syitä on hänen mukaansa kaksi: talous ei ole niin vahvasti minkään yhden maan varassa, eikä työikään tulevaa väestöä ole yhtä paljon.
– Työttömyyttä tulee paljon, mutta se ei mittaluokaltaan nouse samalle tasolle, Aho arvioi.
Sen sijaan Aho pitää vaarallisena poliitikkojen syyttäviä puheita elinkeinoelämää kohtaan.
Nykyinen pääministeri Sanna Marin (sd.) on useasti kuluvan vuoden aikana peräänkuuluttanut yritysten yhteiskuntavastuun merkitystä. Hän nosti asian esille esimerkiksi, kun metsäyhtiö UPM kertoi aikovansa lakkauttaa Kaipolan paperitehtaan.
Aho ei mainitse ketään nimeltä. Hän arvioi, että poliitikkojen kyky ymmärtää elinkeinoelämää on heikentynyt, kun he ovat pyrkineet katkaisemaan sidoksiaan yrityksiin riippumattomuuden vuoksi.
– Poliitikkojen kannattaisi olla todella varovaisia mennessään neuvomaan yritysjohtajia siinä, miten kannattavaa liiketoimintaa kannattaisi rakentaa, Aho sanoo.
Pääministerin paikalta noin 25 vuotta sitten pudonnut Aho on huolissaan myös laajemmin politiikan teosta. Hän arvioi, että poliitikot käyttävät aikaisempaa enemmän aikaa maineensa varjeluun ja nopeaan reagointiin. Samalla syvällinen perehtyminen asioihin on kärsinyt.
Poliitikolle nuorta ikää Aho kuvailee haasteeksi, muttei ongelmaksi. Hän oli aikanaan Suomen nuorin pääministeri, ennen kuin Marin ohitti hänet tilastoissa.
– Kokemus tietysti kartoittaa tietynlaista osaamista, mutta samaan aikaan varsinkin tiukoissa paikoissa on etua, että pystyy ajattelemaan menneestä poikkeavalla tavalla.
Oma valuutta ei ole ihmelääke
Teoksessa nousee esille myös yhteiskuntasopimus, jonka Juha Sipilä (kesk.) toi takaisin poliittiseen kielenkäyttöön.
Jo Ahon hallitus pyrki sopeuttamaan maan kilpailukykyä työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävällä ratkaisulla. Kun sopimus kaatui, hallitus turvautui devalvoimaan markan eli heikensi sen arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Lama taittui vuonna 1993 laajojen leikkausten saattelemana.
Ahon mielestä sopeuttaminen sopimalla olisi ollut Suomelle paras vaihtoehto, joka olisi lieventänyt devalvaatiota. Se olisi myös auttanut työmarkkinoita uudistumaan.
Työmarkkinoiden uudistumistarve jäi laman jälkeen vähäiseksi, kun Nokia veti maan lamasta ennennäkemättömään nousuun.
– Meiltä jäi saamatta kokemus siitä, miten työmarkkinoilla sopeudutaan vaihtoehtoisella tavalla. Jos sopimus olisi syntynyt, veikkaan että meillä olisi ollut mahdollisuus uudistaa työmarkkinoita nopeammin kuin nyt on tapahtunut, Aho sanoo.
Nykyään Suomi kuuluu yhteisvaluutta euroon, eikä sillä ole mahdollisuutta sopeuttaa talouttaan devalvoimalla. Ahon mukaan devalvaatio ei kuitenkaan ole ihmelääke, jonka perään yksin kannattaisi haaveilla.
– 1990-luvun alussa oli helppoa nähdä, mitä devalvaatio maksoi. Vientiteollisuus lähti nousuun, mutta valuuttalainoja ottaneet kärsivät konkursseja, ja pankit joutuivat suurempiin vaikeuksiin, Aho sanoo.
Aho huomauttaa, että vaikka Ruotsi on pysynyt euron ulkopuolella, se ei ole tarvinnut devalvaatiota. Sen sijaan länsinaapurin taloutta ja työmarkkinoita on hänen mukaansa rakennettu joustavimmiksi.
”Keskusta on ollut usein kriisissä”
Entiseltä keskustapääministeriltä pitää vielä kysyä puolueensa tilanteesta.
Vuodesta 1987 alkaen keskusta oli vuosikymmeniä joko pääministeripuolue tai oppositiossa. Putki katkesi vasta 2019, jolloin se lähti toiseksi suurimpana puolueena nykyiseen hallituspohjaan.
Miten Esko Aho arvioi kannatuskadosta kärsivän keskustan asemaa?
– Keskustan ajatus on muuttunut monta kertaa vuosikymmenten saatossa. Se on ollut usein kriisissä, ja ehkä tämäkin kriisi voidaan nähdä mahdollisuutena luoda uusi nahka ja kansallinen tehtävä, Aho asettelee sanojaan.
– Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi kuitenkaan antaa, enkä halua ryhtyä neuvonantajaksi.
Entä haluaisiko hän ryhtyä tasavallan presidentiksi? Yritys vuonna 2000 riitti lähes voittoon: yli 48 prosenttia äänistä vaalin toisella kierroksella.
Aho naurahtaa. Kysymys nousee esille haastatteluissa usein, aina viimeisenä.
– Suunnitelmiini ei kuulu olla presidenttiehdokkaana.
STT
Kuvat:
