Kepeästi raskaan ja rakkaan lajin parissa – ajopäivä keräsi crossiväkeä Kavilannummelle

0
Tatu Elo, 14-vuotta, näyttää, miten painovoima voitetaan hetkeksi. Äiti Marjo Elo kertoo, että koko perhe harrastaa moottoripyöriä ja kaikki neljä poikaa motocrossia. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Ruska, syysaurinko ja moottoreiden pärinä loivat loistavat puitteet motocrossin ystävien harraste- ja ajopäivälle lauantaina Salon Kavilannummella. Motocrossrata oli auki harrastajien ajella ja kokeilla uusia kisapyöriä.

– Tänään ei kilpailla, kaikki saavat ajaa ja nauttia yhdessäolosta, kertoo tapahtumaa muiden aktiivien kanssa järjestänyt Jani Ruokonen.

Idea harraste- ja ajopäivästä syntyi Ruokosen mukaan siitä, ettei tällaista ole Salossa juuri järjestetty. Tiedä vaikka tapahtumasta tulisi perinne?

Saloon oli kutsuttu alan harrastajia ympäri Suomea toistasataa, Kuopiota myöten, ja yhteensä väkeä Kavilannummella kävi hyvinkin kolmattasataa.

– Mukana on junioreita ja vanhoja mestareita nauttimassa ajamisesta ja kauniista syyspäivästä, Ruokonen sanoo.

Yksi vanhoista mestareista on juuri järjestämässä pyöriään riviin. Antti Rannikko voitti nelitahticupissa Suomen mestaruudet vuosina 1997–1999. Aktiivikilpailemisen mestari kertoo lopettaneensa 2001, mutta ei ajamista eikä kisaamista.

– En nyt tiedä kuinka suuri saavutus cupmestaruus oli, mutta että niitä tuli kolme peräkkäin. Sellaisen suoran on tehnyt vain yksi toinen Suomessa. Olin silloin jo ikämies, yli 35-vuotias. Nykyään huipulla ei ikämiehet pärjää, Rannikko sanoo.

Rannikko kertoo yhä kisaavansa klassikkosarjan kisoja. Kisakumppani on 56-vuotiasta Rannikkoa seitsemän vuotta vanhempi.

Ei motocross pelkkien nuorten laji siis ole. Monessa perheessä laji siirtyy isältä pojalle, näin Rannikoillakin. Poika Rene Rannikko ajaa MM-sarjaa ja sai viikko sitten ensimmäisen MM-pisteensä. Tänään poika kisaa Belgiassa, kertoo isä.

– Motocrossissa viehättää vauhti ja lajin kovuus. Motocross on monena vuonna rankattu maailman raskaimmaksi urheilulajiksi, pulssi on kisatessa yli kaksisataa ja hiki virtaa. Monet luulevat, että tässä moottori vie ja mies ohjaa, mutta jos mies ei ole kovassa kunnossa, ei moottorin tehosta ole hyötyä, Rannikko sanoo.

Lisäksi pään pitää olla mukana ajamisessa.

– Jos kunto ei kestä, pää ei pysy mukana ja tekee virhearvioita, ja silloin voi käydä vahinkoja.

Rannikon mielestä rennot ajopäivätapahtumat ovat sekä hyödyllisiä että tarpeellisia.

– Nämä ovat mukavia tapahtumia, joissa tavataan toisia alan harrastajia ja lajikulttuuria pidetään yllä rennoissa puitteissa, ilman suorituspaineita.

Rannikon lisäksi mestaritason crossimenestystä Kavilannummella kävivät edustamassa muun muassa Miska Aaltonen ja salolaisista Jani Ahlqvist ja Tommi Lehmusvirta.

Moottoriurheilu kulkee selvästi perheissä sukupolvelta toiselle. Kavilannummen radan varrella Marjo Elo seuraa 14-vuotiaan poikansa Tatun ajamista.

– Meillä on neljä poikaa ja kaikki harrastavat motocrossia. Isä harrasti aluksi road racingia, ja minulla on ollut perheen ainoa harrikka, kertoo helsinkiläisperheen äiti Marjo Elo ja virnistää.

Tatu Elo on kilpaillut jo seitsemän vuotta. Nyt alla on 125-kuutioinen kone. Koneet kasvavat iän myötä. Muut pojat ovat 6-, 10-, ja 12-vuotiaita. Eikö äitiä hirvitä seurata kun jälkikasvu kaasuttaa hyppyriltä toiselle?

– Hirvittää kyllä. Mutta toisaalta tässä on hyvä turvavarusteet, kypärät leukasuojineen, selkäpanssari, niska- ja polvituet… Ja turvavarusteiden täytyy olla aina kunnossa, Elo sanoo samalla, kun poika Tatu, joka on selvästikin ennen hyppyriä bongannut lehtikuvaajan kameran, tekee sangen näyttävän ohilennon.

Turvavarusteiden ylläpidolla on toki hintansa. Elo kertoo, että aina kaatumisen jälkeen on ostettava uusi kypärä.

– Olin hoitovapaalla ja juuri raapinut rahat uuteen 600 euron kypärään, ja heti seuraavalla kerralla se meni uusiksi…

Toisaalta, maksavat monet muutkin harrastukset eivätkä nekään, kuten esimerkiksi tyttöjen suosima ratsastus, ole riskittömiä.

– Kisaajille ajopäivätapahtumat ovat hyödyllisiä: kun pyörää ollaan vaihtamassa, on tärkeää päästä kokeilemaan uusia malleja ja eri merkkejä, Elo sanoo.

Kavilannummen radan kahvilaa hoitaa tänään Kaija Ruottinen. Käy ilmi, että hänenkin perheessään moottorit ovat lähellä sydäntä.

– Minulla on Yamaha Virago, lasteni isä on harrastanut moottoripyöriä koko ikänsä ja kaikilla kolmella lapsella on moottoripyöränsä.

Kavilannummen kahvilaa Ruottinen hoitaa kun kerran mukaan pyydettiin. Ruottisen poika Esa Tuomi on yhdessä ratamestari Jani Ruokosen kanssa ollut rataa kunnostamassa ja harrastepäivää järjestämässä.

– Eläkeläisellä on aikaa, eivätkä nämä hommat ilman vapaaehtoisia pyöri.

Mutainen Esa Tuomi saapuu juuri mutaiselta radalta, josta osa on siirtynyt Tuomen ajotakkiin, saappaisiin ja pyörään. Tuomi kertoo harrastaneensa motocrossia kymmenisen vuotta.

– Vauhti siinä viehättää. On hauska hyppiä ja kaasutella. Eikä tämä nyt niin vaarallista ole, kunhan tietää omat rajansa eikä yritä pitää radalla mitään MM-tason vauhtia, Tuomi sanoo.

Moninkertainen suomenmestari Antti Rannikko käy radalla testaamassa Yamahan ensi kauden 450-kuutioista kisakonetta.

Rannikko kertoo, että nykypyörissä on keulan herkästi pystyyn nostattava ruiskutus eikä kaasaria ja jousitus on parempi, kuten kaikki muukin verrattuna raskaisiin 90-luvun kisakoneisiin.

No, totteliko Yamaha, oliko hauskaa?

– Ainahan se on hauskaa kun pääsee vähän täräyttämään. Ja se on pääasia, ei tässä enää mestaruuksista ajeta, Rannikko virnistää.