Somerolle kolme vuotta sitten muuttanut kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen suunnittelee veistospuistoa naapuritontilleen Ollilan kylässä. Entisessä koulukiinteistössä asuva taiteilija on tehnyt Someron kaupungille ostotarjouksen koulun entisen pallokentän alueesta. Suunnitelmat ovat pääpiirteittäin valmiit, ja muutamia teoksia on jo odottamassa koulun pihamaalla.

Ant-Wuorinen tahtoo avata vajaan hehtaarin laajuiselle alueelle kaikelle kansalle avoimen taidepuiston.

– Se toisi esille kuvanveiston moninaisuutta, mutta olisi myös luonnon monimuotoisuutta tukeva paikka. Haluaisin rauhallisen alueen perhosineen ja kukkineen, jossa vaalittaisiin luonnon uhanalaisia kasveja ja tuotaisiin samalla esiin taidetta, Ant-Wuorinen kertoo.

– Hiekkakenttä olisi hyvä kedon pohja, ja rehevämmillä reuna-alueilla voisivat laiduntaa lampaat samalla tavalla kuin ne hoitavat nurmikonleikkuun kuvanveistäjä Henry Mooren patsaspuistossa Walesissa.

Ollilan vanhan koulukiinteistön asuin – ja työtiloikseen ostanut Anna-Kaisa Ant-Wuorinen suunnittelee veistospuistoa naapuriinsa rämettyneen pallokentän alueelle. Kuva: SSS/Minna Filppu

Ant-Wuorisen maisema-arkkitehtitytär on piirtänyt alueelle alustavan käyttösuunnitelman. Sen mukaan koululaisten istuttamien lehtikuusten tuntumaan sijoitetaan erityisesti lapsia kiinnostavia teoksia ja istutetaan syötäviä kasveja. Lapset saisivat myös rakentaa majoja alueella.

– Mielessä on myös juuri siihen paikkaan suunniteltuja ympäristöteoksia.

Pallokentän vanhalle luistelumökillekin löytyisi käyttöä taidepuistossa:

– Kuvanveistäjä  Rauni Liukon perikunta on luvannut tänne teoksia, joita ei voi sijoittaa taivasalle, joten luistelumökin seinään voisi puhkaista ison ikkunan, jonka kautta teokset olisivat nähtävissä.

Ant-Wuorisen omien töiden kattaus veistospuistossa eläisi sen mukaan, mitä teoksia milloinkin olisi käytettävissä. Esimerkiksi viime vuoden Sculpture Expanded -näyttelyyn valmistunut Autokulta seisoo parhaillaan pihalla, mutta sitä on pyydetty sekä seuraaville Habitare-messuille että Iisalmeen ensi vuoden kesänäyttelyyn.

Viime vuonna valmistuneelle Anna-Kaisa Ant-Wuorisen Autokullalle on kysyntää näyttelyihin eri puolille Suomea. Kuva: SSS/Minna Filppu

– Veistospuisto voisi olla myös välivarastointipaikka, joka muuntuisi sitä mukaa, kun teoksia vuokrattaisiin, lainattaisiin tai ostettaisiin ja toisille tarvittaisiin sijoitus- tai säilytyspaikkaa. Harvalla kuvanveistäjällä on tilaa isojen teostensa säilyttämiseen, Ant-Wuorinen toteaa.

Suomen Kuvanveistäjäliitto on juuri avannut nettisivuston, jonka kautta isoja veistoksia myydään ja vuokrataan.

Ant-Wuorisen pihalla odottaa muun muassa vietnamilaisen taiteilija Le Hien Minhin kolmen teoksen sarja Divine Feminine (Feminiininen jumaluus), jonka hän lahjoitti tulevaa veistospuistoa varten. Teokset tuotiin viime vuonna Suomeen, kun Suomen Kuvanveistäjäliitto järjesti Helsingissä eri kaupunginosiin levittäytyneen julkisen taiteen Sculpture Expanded -näyttelyn. Menneenä kesänä työt olivat esillä Espoon keskuksessa.

Le Hien Minhin veistokset on tehty kerroksittain puusta, lehtikullasta ja käsin valmistetusta paperista. Kuva: SSS/Minna Filppu

– Le Hien Minh ei halunnut kuljettaa niitä enää takaisin Vietnamiin, vaan antoi ne mieluummin minulle, Ant-Wuorinen kertoo.

– Hän teetti patsaat kotimaassaan puunkaivertajien kylässä, joita on Vietnamissa kuten Kiinassa. Puunkaivertajat tekevät töitä kuvanveistäjille. Tässä nimenomaisessa kylässä vain miehet saivat tehdä jumalan kuvia, mutta Le Hien Minh teetti jumalattaret naiskaivertajilla.

Patsaat ovat kerrokselliset ja muuttuvat ajan kuluessa ollessaan ulkoilmassa.

– Niiden päällikerros on käsityönä tehtyä paperia. Sen alla on lehtikultakerros ja sen alla puu. Pikkuhiljaa ne sulautuvat luontoon, Ant-Wuorinen sanoo.

Kuvanveistäjät Markku Hakuri ja Paula Salmela ovat niin ikään luvanneet lahjoittaa teoksiaan esille Ollilan taidepuistoon.

Kaupunki tarjosi kentän aluetta yli vuosi sitten julkisesti ostettavaksi. Alueesta oli kiinnostunut Ant-Wuorisen lisäksi toinenkin ostaja, joka kuitenkin perui tarjouksensa. Tänä vuonna kyläläiset lähettivät kaupungille vetoomuksen kentän säilyttämisestä yleisessä käytössä luvaten huolehtia siitä.

Ant-Wuorisen tekemän ostotarjouksen käsittely on kesken Someron kaupungissa.

– Jäimme tilanteeseen, jossa hän lupasi selvitellä kustannuksia, jos puisto toteutettaisiin jonnekin muualle Somerolle. Sen saatuamme jatkamme keskustelua asiasta kaupunginhallituksessa, kaupunginjohtaja Sami Suikkanen kertoo.

Ant-Wuorinen toteaa, että hän pystyisi hoitamaan kotinsa ja työtilojensa vieressä sijaitsevaa veistospuistoa, mutta muualle sijoitettuna se olisi kaupungin hoidettavana ja taiteilijoille pitäisi maksaa vuokraa sinne sijoitettavista teoksista.

– Ystävilleni on aivan eri asia antaa niitä minun käyttööni ja huolehdittavakseni kuin kaupungille, hän muistuttaa.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on säilönyt pihalleen säänkestäviä teoksiaan ja niiden osia. Kuva: SSS/Minna Filppu

Vuosikausia käyttämättömänä ollut Ollilan pallokenttä on rämettynyt ja täynnä satoja ruohoplänttejä. Sami Suikkanen on ottanut esille mahdollisuuden selvitellä, löytyisikö kylästä jotain muuta paikkaa kyläläisten yhteistoimintaa varten.

– Kaupungin kannalta olisi hienoa, että Ollilaan saataisiin veistospuisto, mutta meidän on kuunneltava myös paikallisten ajatuksia elinympäristöstään. Tärkeintä olisi saada alue hyötykäyttöön. Nykyisellään se ei palvele ketään, Suikkanen painottaa.

Kenttä ei alunperin kuulunut koulukiinteistön kauppaan, koska Someron kaupunki on periaatteesta jättänyt kaikissa myymissään koulukohteissaan omistukseensa jonkin alueen, jota voisi hyödyntää yhteisöllisesti.

– Aiempiinkaan kohteisiin sellaista käyttöä ei ole muodostunut, Suikkanen huomauttaa.

– Haluaisin veistospuiston, jossa vaalittaisiin uhanalaisia kasveja ja esiteltäisiin samalla taidetta, Anna-Kaisa Ant-Wuorinen haaveilee. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

KUVANVEISTÄJÄ

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen

Syntyi 13.12.1957 Helsingissä.

Valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolta vuonna 1983.

Työskenteli tutkijana Helsingin yliopiston Kehitysmaainstituutissa vuodet 1982–1985.

Valmistui kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta vuonna 1990.

Työskenteli sivutoimisesti muun muassa taiteen ja teknisen piirustuksen opettajana, tuotesuunnittelijana ja -kuvaajana sekä projekti-insinöörinä vuosina 1991–2010.

Pitänyt useita yksityisnäyttelyjä ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Edusti Suomea Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Pohjoismaisessa paviljongissa vuonna 2010.

Osallistuu vielä tänä vuonna Video Art Festival of Turku -näyttelyyn ja Jurmalan kaupunginmuseossa järjestettävään latvialais-suomalaiseen yhteisnäyttelyyn.

Toiminut useissa taidealan luottamustehtävissä kuten Suomen Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana ja Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallituksen jäsenenä.

Leski. Kahden lapsen äiti ja neljän isoäiti.

Vietnamilainen taiteilija Le Hien Minh lahjoitti teossarjansa Divine Feminine Anna-Kaisa Ant-Wuoriselle veistospuistoon sijoitettavaksi. Kuva: SSS/Minna Filppu