Liian ikävä toisen luo

0

LIISA WRIGHT. On tarina suomalaisesta uudisasukkaasta, joka muutti vielä kauemmas asutuksesta huomattuaan virran tuoman lastun vedessä. Yläjuoksulla rakensi siis toinenkin ihminen asumusta – liian lähelle olisi tullut.

Suomalaisuuteen on yleisesti mielletty kuuluvaksi tietty yksityisyyden ja riittävän välimatkan tarve. Tätä tarvittaisiin taas.

Viime vuosikymmeninä Suomeen on rantautunut outo halailun kulttuuri. Monet vierastavat sitä, etenkin lähes tuntemattomien kesken. Ehkä halutaan olla keskieurooppalaisia ja sillä tavalla fiksuja – vaikka se ei sitten niin aitoa olisikaan.

Kun kättelykään ei nyt ole sovelias tapa, soisi kumartamisen yleistyvän. Monessa kulttuurissa se onkin normi. Ja nyt korona-aikaan turvallinen tervehdys.

Etenkin perheissä ja muutenkin läheisten ihmisten kesken hellittelyt, halailut, suukotukset ovat tarpeellista, positiivista ja voimaannuttavaa. Mutta vieraiden kesken ne eivät ole tarpeen.

Koronaepidemian alussa noudatettiin turvavälejä, mikä nyt sitten monelta on unohtunut. Kun toinen aalto on jo alkanut, pitäisi turvavälit ottaa kaikessa tarkasti huomioon.

Uimahallilla teen jatkuvasti väistöliikkeitä ja poukkoilen paikasta toiseen. Jos pukuhuoneen yhdessä osastossa on jo ihmisiä, eikö voisi mennä tyhjään paikkaan? Vaikka sitten ei pääsisikään käyttämään juuri sitä omaa kaappiaan!

Tai valita suihku, jonka kaikki viereiset suihkut ovat vapaina? Tai mennä altaalla mahdollisimman kauas muista uimareista tai vesivoimistelijoista? Eikö voisi?

Jos pidämme turvavälit uimahallillakin, se saa toivottavasti pysyä auki, ja me saamme hoitaa kuntoamme.

Vaikka Salon tartuntatilanne onkin vielä hyvä, se voi muuttua koulujen syyslomien jälkeen. Nyt tauti tunnistetaan ja osataan hoitaa paremmin. Uutta tutkimustietoa julkaistaan, mutta rokotetta ei saada vielä käyttöön – hyvä, jos ensi vuoden puolella.

Turhaan hyväuskoisuuteen ei sovi tuudittautua. Tunnen henkilön, joka on vieläkin huonona sairastuttuaan koronaan alkuvuodesta.

Kiihtymisvaihe on meneillään. Toivottavasti kehitys saadaan pysäytettyä siihen eikä päädytä leviämisvaiheeseen. Siinä terveydenhuoltomme ei ilmeisesti enää pystyisi huolehtimaan tehokkaasti koronaan sairastuneista ja kaikista muista potilaista.

Ihminen aika yleisesti ajattelee, ettei hänelle itselleen satu mitään pahaa: onnettomuudet ja vakavat sairaudet osuvat aina muiden kohdalle. Kunnes sitten itse joutuu kokemaan vaikeuksia. Ja koronatartuntaan kun riittää se yksi pieni pisara!

Alkuvuonna syntyi vaikutelma, että ihmiset ottivat käsihygienian tosissaan. Nyt, pelkäänpä, lipsutaan siitäkin. Ihmiset valittavat käsidesin kalleutta, mutta sen voi usein korvata tavallisella perusteellisella saippuapesulla.

Maskien hinnat ovat kohtuullistuneet. Itsekin voi tehdä niitä. Materiaalit kaksinkertaiseen kangasmaskiin ovat huokeat: siinä voi hyödyntää käytettyjäkin kankaita ja paloja.

Nyt on aika suhtautua covid 19 -uhkaan vakavasti. Nyt on aika alkaa pitää turvavälejä, käyttää maskia ja pestä kädet. Muuten emme selviydy tästä vaaratilanteesta kunnialla.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.

Jätä kommentti