Koulukiusaamista yritetään nykyään kitkeä tiukoin ottein. Siitä puhutaan paljon ja siihen kiinnitetään enemmän huomiota kuin ennen.

Tutkimusten mukaan koulukiusaaminen on 2000-luvulla vähentynyt jonkin verran, mutta edelleen useampi koululainen joutuu sen uhriksi joka päivä. Arvioiden mukaan peräti 15 prosenttia lapsista kokee kiusaamista koulussa.

Lapsen uskallus kertoa itseensä tai toiseen kohdistuvasta koulukiusaamisesta on ensiarvoisen tärkeää. Aikuisten vastuulla on puuttua asiaan silloin, kun asia tulee julki koulussa tai kotona. Kotoa on syytä ottaa yhteyttä kouluun.

Someron Kirkonmäen koulun johtaja Markku Sarén painottaa, että koulun on hyvä saada välittömästi tieto, jos kotiväki kuulee kiusaamisesta tai huomaa lapsensa käytöksen muuttuneen.

– Mitä nopeammin puutumme asiaan, sitä paremmin ja nopeammin kiusaaminen pystytään kitkemään. Meillä on selkeä toimintamalli.

Kiva koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, jossa on mukana yli 900 suomalaiskoulua. Vuonna 2006 käyttöön otettu ohjelma on käytössä yli 20 maassa.

– Kiva koulu on hyvä konsepti etenkin, jos kiusaaminen ei ole päässyt kovin pitkälle. Siinä keskustellaan sekä kiusaajan että kiusatun kanssa, mutta heitä ei istuteta saman pöydän ääreen. Jokaista kiusaamiseen osallistunutta puhutetaan erikseen, kirjataan kertomukset ylös ja otetaan allekirjoitus lupaukseen, ettei kiusaaminen enää jatku. Asian seuranta on kahden viikon päästä, Sarén kertoo.

Hän sanoo kiusaajien useimmiten myöntävän tekonsa. Puhuttelussa tehdään selväksi, että käsittely ei saa johtaa syyttelyyn ”kantelusta”, sillä jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja koulutovereitaan.

– Koulu ei ole yhteiskunnasta irrallinen saareke, vaan kiusaamista voi esiintyä myös vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Sieltäkin se heijastuu kouluun, Someron Kirkonmäen koulun johtaja Markku Sarén muistuttaa. Kuva: SSS/Minna Filppu

Pian 30 vuotta opettajana työskennellyt Sarén toteaa, että nykyään koulukiusaamisen olemassa olo tunnustetaan, sitä tunnistetaan paremmin ja siihen puututaan tarkemmin kuin ennen.

– Nyt kaikki tahot ovat heränneet asiaan ja tavoitteena on nollatoleranssi. Opetushallitus lähetti juuri kouluille uudet ohjeet puuttumiseen ja ennalta ehkäisyyn.

Sarénin kokemuksen mukaan koulukiusaamisen keinot ovat entisenlaisia ja syyksi kelpaavat monet aikuisten näkökulmasta käsittämättömät asiat.

– Kuten vaikka se, että joku meikkaa tai että joku ei meikkaa.

Useimmiten kiusaaja pyrkii toimimaan salassa aikuisilta, mutta hakee toiminnalleen ikäistensä huomiota. Sarén huomauttaa, että kiusaamisessa on kyse suosion hakemisesta ja valta-asetelmista.

– Kiusaaja saa teoillaan itselleen yleisöä ja uhri puolestaan joutuu silmätikuksi.

Harva lapsi uskaltaa puuttua toverinsa kiusaamiseen, vaikkei sitä hyväksykään. Sarén sanoo, mutta ryhmän hiljainenkin hyväksyntä kannustaa kiusaajaa jatkamaan.

– Vaatii suurta rohkeutta sanoa kiusaamisen olevan tyhmää. Siinä on aina pelko joutua itse kiusatuksi, hän tietää.

– Asiaan puuttuminen on aikuisten velvollisuus, mutta edellyttää, että aikuisille kerrotaan. Kiusattu oppilas voi suoriutua koulusta aivan hyvin, eivätkä aikuiset huomaa asioiden olevan huonosti. Koulutyö on hektistä ja jotkut asiat jäävät varmasti huomaamatta.

Sarén sanoo, että luokan hiljaisimmat ovat tutkimusten mukaan riskiryhmässä, joten kiusaamisen ennalta ehkäisyssä on tärkeää osallistaa kaikki.

– Kynnys kiusaamiseen nousee, kun kaikki ovat mukana porukoissa.

Sarén on huomannut, että aina kiusaaja ei ymmärrä aiheuttavansa mielipahaa toiselle.

– Joskus auttaa pelkästään se, että kertoo kiusaajalle hänen tekonsa olevan väärin.

Sarén painottaa kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitystä. Hän muistuttaa, että kenen tahansa vanhemman lapsi voi kiusata.

– Vanhemmat ovat suhtautuneet yhteydenottoihimme hyvin. He ovat ottaneet asiat vakavasti, vaikka tietysti tuntuu kipeältä, jos oma lapsi paljastuu kiusaajaksi.

Jos koulun sisäiset konstit asian hoitamiseen loppuvat, apua pyydetään koulukuraattorilta. Vakavimmat tapaukset selvitetään virkavallan kanssa.

Sarén huomauttaa, että kiusaamisesta on erotettava kavereiden väliset konfliktit, jotka ovat yksittäisiä ja ohimeneviä kahinoita.

– Kiusaaminen on toistuvaa eikä siinä olla tasavertaisessa tilanteessa, vaan kiusattu on alistetussa asemassa.

KOULUKIUSAAMINEN

Seurauksia kaikille

Koulukiusaaminen on kestämätöntä kaikille lapsille: kiusatuille, kiusaajille ja sivusta seuraamaan joutuville.

Äärimmillään koulukiusaaminen on hengenvaarallista väkivaltaa, mutta useimmiten pahinta henkisesti.

Kiusatut ovat muita lapsia ahdistuneempia ja masentuneempia ja kokevat itsensä muita useammin yksinäisiksi.

Kouluvuosinaan kiusatuilla aikuisilla on taipumusta masennukseen ja heidän voi olla vaikea luottaa muihin ihmisiin.

Joidenkin tutkimusten mukaan myös kiusattujen fyysinen sairastavuus on muita yleisempää johtuen pitkittyneen stressitilan aiheuttamasta immuunijärjestelmän heikentymisestä.

Jos kiusaajat saavat jatkaa kiusaamista, on todennäköistä, että he syyllistyvät muita loukkaavaan ja alistavaan käyttäytymiseen myös myöhemmässä elämässään.

Aggression käyttö voi lisääntyä ajan kuluessa.

Kiusaajilla on tarve korostaa itseään

Kiusatun oppilaan auttamisesta ja tukemisesta väitöskirjansa tehnyt erikoistutkija Virpi Pöyhönen kertoo, että kiusaajilla on valtatavoitteita enemmän kuin muilla lapsilla.

– Kiusaajilla on korostunut tarve itsensä korostamiseen. Heillä on myös kyky lukea toista ihmistä ja nähdä tuottamansa mielipaha.

Matala itsetunto ja heikko asema ryhmässä altistavat joissain koululuokissa kiusatuksi joutumiseen. Pöyhönen painottaa, että kiusaamista on vähemmän luokissa, joissa on vähemmän nokkimisjärjestystä.

– Siksi meidän pitää vaikuttaa nimenomaan luokan normeihin eli kirjoittamattomiin sääntöihin.

– Koulukiusaamiseen puuttuminen on aina aikuisten vastuulla, korostavat psykologi Niina Hakala (vas.) ja erikoistutkija Virpi Pöyhönen, joka koulutti viime viikolla koulujen henkilökuntaa MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön järjestämällä luennolla Paimiossa.

Tutkimusten mukaan 88 prosentissa kiusaamistapauksista on yleisöä, mikä lisää kiusatun häpeän kokemusta. Pöyhönen sanoo, että vanhempien on syytä rohkaista lapsiaan puuttumaan kaveriporukassa ilmenevän epäasialliseen käytökseen. Hän sanoo, että kiusaamista ehkäisee, jos luokalla yksikin oppilas uskaltaa nousta puolustamaan kiusattua.

– Sellaiset oppilaat ovat sekä pidettyjä että suosittuja. Kiusaajat ovat usein tavallaan suosittuja, mutta he eivät ole pidettyjä.

Turun yliopistossa työskentelevä Pöyhönen on kouluttanut paljon opettajia ja oppilashuollon henkilöstöä. Viime viikolla hän luennoi Paimio-Akatemiassa haastavista kiusaamistapauksesta ja niihin puuttumisesta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Paimiossa toimivan Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön Tyttö olet helmi! -hankkeen päällikkö, psykologi Niina Hakala korostaa puuttumisen tärkeyttä.

– Se on aina aikuisten vastuulla.

Hakala muistaa omat teinivuotensa 1990-luvulta, jolloin lapset vielä kasvatettiin niin, että kiusaamista pitää sietää; poikien vielä enemmän kuin tyttöjen.

– Nyt lapsia ei enää jätetä yksin asian kanssa eikä heidän tarvitse hoitaa asioita keskenään, kuten ennen ajateltiin.

– Vielä 1990-luvulla lapset kasvatettiin niin, että kiusaamista pitää sietää. Nyt heitä ei enää jätetä selviämään yksin, Niina Hakala toteaa.

Hakala muistuttaa, että koulukiusaamisen kitkeminen ei ole pelkästään koulujen vastuulla.

– Vanhemmilla on suuri vastuu opettaa lapsiaan kohtelemaan muita hyvin ja puolustamaan heikompia. Vanhempien täytyy rakentaa sellaiset puhevälit lapsiinsa, että kiusaamisenkin kaltaisista asioista voi kertoa. Lapsen ei itse tarvitse uskaltaa puhua opettajalle ongelmasta, vaan vanhempien vastuulla on viedä asia eteenpäin.

Pöyhönen muistuttaa, että koulujen pitää ottaa toiminnassaan huomioon myös netti ja sosiaalinen media, jotka ovat muuttaneet kiusaamisilmiön muotoa.

– Ne toimivat vuorokauden ympäri. Snapchatiin postattu video leviää laajalle ja kiusatun häpeän kokemukset kertautuvat.

SSS/Minna Filppu

Toimittajan kommentti:

Jäljet jäävät

Juttuaiheesta mainitessani monille aikuisille muistui mieleen ikäviä tuntoja omilta kouluvuosilta. Kärsimystä nimittelystä, haukkumisesta, tönimisestä, tavaroiden piilottelusta tai yksin jättämisestä. Häpeän tunnetta siitä, että oli joutunut kiusatuksi. Tuskaa siitä, ettei uskaltanut puuttua luokkatoverin kiusaamiseen, vaan toivoi opettajan tulevan pian paikalle lopettamaan toisen rääkkäämisen. Kotoa saadun ohjeen kestää tai puolustautua. Epäreilun käytösnumeron alennuksen siitä, kun oli lopulta sisuuntunut ja vetänyt kiusaajaansa turpaan.

Surulliset muistot osoittavat, että koulukiusaamisen jättämät jäljet ovat moninaiset ja säilyvät pitkään.