Marjaanan kivi muistuttaa traagisesta tapauksesta – Nuoren Marianan murha pysäytti Halikossa 107 vuotta sitten

0
Mariana Jokelan murhapaikalla oleva kivipaasi löytyy Turilantien varrelta. Marianan koti sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä kivestä. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

Vaskion Turilantien varressa Salossa seisoo yksinäinen kivipaasi. Se tunnetaan Marjaanan kivenä, ja se muistuttaa 10. joulukuuta 1913 tapahtuneesta murhenäytelmästä, joka herätti aikanaan suurta huomiota.

Vuonna 1894 syntynyt Mariana Jokela oli Jokelan talon vanhin tytär. Hän kasvoi Halikon Turilan kylässä, kävi kansakoulua Vaskion sekakoulussa ja rippikoulua Halikossa. Marianasta varttui hoikka ja tummatukkainen, kaunis ja eloisa nuori nainen. Hänellä oli jo sulhasehdokas katsottuna naapurikylästä Sampaasta.

Jokelan taloon tuli syysmarkkinoiden aikaan 1913 tilapäisrengiksi Karl Toivonen Tippalan torpasta Kuusjoen Impolasta. Hän oli jo yli 50-vuotias mies, joka asusti kahden vanhan äitinsä kanssa, mutta hän ihastui Jokelan 19-vuotiaaseen tyttäreen. Joulukuun alussa Toivosen Kalle, lempinimeltään Tippala, päätti ryhtyä tuumasta toimeen saadakseen neidon omakseen ja meni rohkeasti pyytämään Marianan isältä Sven Jokelalta tyttären kättä.

Isä oli kuitenkin sitä mieltä, että parin ikäero oli melkoinen, ja sitä paitsi tytär saisi itse valita sulhasensa. Mariana suorastaan pelkäsi Tippalaa ja kieltäytyi ehdottomasti. Tarinasta on erilaisia versioita, ja erään mukaan Kalle suuttui rukkasista niin, että uhkasi tappaa tytön ja itsensä. Toisen version mukaan Marianan äiti Olga alkoi vain aavistella pahaa ja oli sitä mieltä, että Toivonen oli sanottava ylös rengin tehtävästään. Ja niin tapahtui.

Mariana Jokelan kohtalon päiväksi muodostui 10. joulukuuta, jolloin hän lähti tavalliseen tapaan aamulla töihin turvepehkutehtaaseen. Päivä on ilmeisesti sama, jolloin Tippala irtisanottiin Jokelasta. Sinä päivänä Kalle oli ottanut haulikon ja lähtenyt kotoaan sanoen äidilleen: ”Jos minä linnun saan, niin en taida enää kotia tulla.” Tavalliselle lintumetsälle Kalle ei kuitenkaan lähtenyt. Linnulla hän lienee tarkoittanut nuorta Marianaa.

Kun Mariana päivän hämärtyessä, kello neljän aikoihin käveli töistä kotiin, Kalle väijyi häntä tien varressa puiden takana. Marianan lähestyessä Kalle astui tielle ja ampui tätä kaksi kertaa. Ensimmäinen luoti katkaisi Marianan kantaman lapion tai talikon varren. Toinen luoti katkaisi hänen elämänsä.

Tämän jälkeen Kalle ampui itsensä ihastuksensa viereen. Tarinan mukaan Kalle oli riisunut saappaan ja sukan jalastaan, asettunut tielle kietoen kädet rakastettunsa ympäri, laittanut haulikon piipun suuhunsa ja laukaissut aseen varpaallaan.

Läheisissä talossa kuultiin laukaukset ja juostiin katsomaan. Toisen version mukaan vasta muutaman tunnin kuluttua muutama ohikulkija oli löytänyt ruumiit toisiinsa kietoutuneina, jäätyneinä. Marianan isä nosti ruumiit rekeen ja vei ne Halikon kirkolle.

Tapahtuman muistokiven pystyttivät aikoinaan Marianan murhapaikalle hänen järkyttyneet vanhempansa. Kiven veisti Kustaa Paasivaara. Muistomerkki oli kuitenkin jo pitkään unohtuneena ja hautautuneena tien levennysten yhteydessä osittain saveen. Vuonna 1995 muistokiven kunnostivat Veijo Paasivaara, Toivo Heino, Sakari Turila ja Samuli Turila.

Patsastellaan-juttusarjassa kerrotaan tarinoita Salon kaupunkiin pystytettyjen veistosten, muistomerkkien ja patsaiden takaa. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät alta Patsastellaan-tunnisteen takaa.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.12.2013.

Lähteet:
Kuntasanomat 4.1.1991. Matti Rautanen: Marjaanan kivi murhenäytelmän muistona.
Salon Seudun Sanomat 20.3.1995. Armi Heikkilä: Marianan muistokivi pystytetty uudelleen.
www.murha.info: Seura 3/1999: Näin sai surmansa nuori ja kaunis Mariana.

Jätä kommentti