Suomalaisen urheilun käännekohtia 7/10: Suomella oli 13 vuotta sitten toinen jalka lentopallon EM-finaalissa

0
Mikko Esko (vas.), Matti Oivanen ja Janne Heikkinen protestoivat tuomaripäätöstä, joka saattoi ratkaista EM-finaalipaikan Espanjalle.

15. syyskuuta 2007 Moskovan Olympiski-hallissa muhi suomalaisen palloiluhistorian suurin yllätys, joka oli ravistelemassa yksilövetoista urheilukulttuuriamme.

Lentopallon miesten EM-kisojen välierä kahden superyllättäjän Suomen ja Espanjan välillä oli erätilanteessa 2–1. Mauro Berruton valmentaman Suomen peli kulki kuin unelma. Neljännen erän puolivälissä kisojen ehkä paras passari Mikko Esko tarjoili pistepörssin kärkimiehelle Mikko Oivaselle passin kakkospaikalle. Oivanen löi pallon espanjalaiskäsien kautta katsomoon.

Suomi siirtyi 13–7-johtoon, ja kaikin tuomariäänin käsittämätön EM-finaalipaikka oli jo käytännössä taskussa.

Salolainen selostaja ja viestintäammattilainen Toni Flink on vastannut Suomen lentopallomaajoukkueen viestinnästä jo yli vuosikymmenen ajan.

13 vuotta myöhemmin Suomen maajoukkueen pitkäaikainen viestintämies Toni Flink istuu Salon golfkentän terassilla ja huokaisee.

– Eihän sitä kukaan silloin tajunnut. Kaikki yllättyivät. Mediakin, Flink muistelee Venäjän EM-turnausta.

Lentopalloliitto oli aloittanut 2000-luvun alussa miesten maajoukkueprojektin, jonka vetäjäksi saapui vuonna 2005 italialainen Berruto.

Alku oli hankala. Berruton Suomi hävisi kesällä 2006 Salohallissa pelatussa EM-karsinnassa Turkille ja Ukrainalle. EM-kisapaikka varmistui vasta Tallinnassa ja Tampereella pelatun jatkokarsinnan jälkeen.

Jo pelkkä EM-kisapaikka oli Suomelle suuri voitto. Olihan edellisestä arvokisapaikasta ehtinyt kulua jo täysi vuosikymmen.

Suomi kohtasi EM-kenraalissa Espanjan. Ottelu pelattiin Laihialla.

– Suomi ja Espanja olivat vedonlyöntikertoimien perusteella EM-kisojen kaksi heikointa joukkuetta. Ja se Laihian matsi oli paska, Flink naurahtaa.

Pelin jälkeen lehdistötilaisuus pidettiin laihialaisen koulun ruokalassa.

– Heitin tilaisuuden päätteeksi Espanjan päävalmentajalle Andrea Anastasille, että ”nähdään mitalipeleissä Moskovassa”.

Mauro Berruto Salon EM-karsintaturnauksen aattona 2006.

Suomi aloitti kisat ahdistamalla mitalisuosikki Italian viiteen erään. Flink pitää tuota ottelua yhtenä Suomen maajoukkuehistorian tärkeimmistä.

– Saimme siitä valtavasti uskoa, että voimme oikeasti pärjätä tällä tasolla. Toki sitä uskoa toi myös Mauron maaninen hengen luonti, joka oli suomalaisille jotain ihan uutta.

Seuraavassa ottelussa kaatui päävastustaja Kroatia 3–1, sen jälkeen maailman huippumaat Puola ja Bulgaria suoraan kolmessa erässä. Sensaatio oli syntymässä.

Suomi majoittui vuoden 1980 kesäolympialaisia varten rakennetussa valtavassa Kosmos-hotellissa. Joukkueen rutiiniksi muodostui jokaisen ottelun jälkeinen nipistelytuokio asuinkerroksen takaparvekkeella.

– Joka ilta menimme parvekkeelle kysymään toisiltamme, että onko tämä edes totta. Siellä takaparvekkeella elettiin unelmaa ja kasvatettiin itseluottamusta. Paineita ei ollut. Eikä odotuksia.

Suomen välisarjan viimeinen ottelu oli isäntämaa Venäjää vastaan. Ennen sitä Venäjä kohtasi Italian. Voitolla Venäjä varmistaisi Suomelle välieräpaikan. Venäjä voitti viidennen erän 15–10 ja Suomi selvisi ensimmäistä kertaa EM-mitalipeleihin.

– Katsoimme ottelua samassa huoneessa pelaajien kanssa. Kun ottelu loppui, ryntäsimme hotellin käytävälle juhlimaan. Se oli ehkä hienoin yksittäinen hetki koko turnauksessa.

Tilannetta korosti vielä se, että kaikista maista juuri Italia jäi Suomen taakse, sillä Berruton lisäksi Suomen valmennukseen kuuluivat italialaiset Andrea Pozzi ja tilastomies Fabio Gabban.

Suomi ei lyönyt välisarjan päättänyttä Venäjä-ottelua läskiksi, vaan ahdisti kisaisännän viiteen erään. Suomi voitti turnauksessa jokaisessa ottelussa vähintään yhden erän, mikä sekin kertoo jotain altavastaajan vireestä.

Kun Pietarissa jatkolohkonsa päättänyt Espanjan joukkue saapui Moskovaan ja Kosmoksen aulaan, äkkäsi Anastasi Laihian koulun ruokalasta tutun miehen.

– Anastasi kätteli ja sanoi, että ”me olemme miehiä, jotka pitävät sanansa”, Flink myhäilee.

Takaisin välierän neljänteen erään.

Espanja nostaa riskitasoa. Oivanen takoo Suomen 15–11-johtoon, mutta Espanja tulee tasoihin. Tilanteessa 18–17 Esko lyö toisesta kosketuksesta pallon Espanjan kenttään, mutta turkkilainen päätuomari Ümit Sokullu viheltää erittäin kyseenalaisen käsittelyvirheen. Näin Suomen 19–17-johto muuttuu tilanteeksi 18–18.

– Ei kerta kaikkiaan! Se oli puhtaan näköinen suoritus, Ylen kommentaattori ja Berruton edeltäjä Timo Hoivala pauhasi televisiossa.

Erä etenee piste pisteestä. Espanja saa koko ajan Oivasen paremmin kiinni. Tilanne on 23–23 ja 24–24, mutta Suomi ei saa taisteltua ottelupalloa EM-finaaliin. Espanja ratkaisee neljännen erän toisesta eräpallosta.

Viidennessä erässä haavoitetun eläimen lailla puolustanut Espanja karkaa nopeasti 6–1-johtoon, eikä Suomi saa kiriä aikaan. Erä Espanjalle 15–10 ja Suomen EM-finaaliunelma sammui melkein yhtä nopeasti kuin oli syttynyt.

Flink ei osaa sanoa, mitä neljännessä erässä tapahtui, koska hän ei muista ottelusta juuri mitään, eikä ole halunnut katsoa ottelua uudelleen.

– ”Köpi” (Tuomas Sammelvuo) ei ole myöskään pystynyt katsomaan sitä ottelua.

Joka tapauksessa Suomi eli Moskovassa toista viikkoa kuin satumaisessa unessa. Karmea herätys tuli aivan viimeisellä hetkellä.

– Nousimme korkeuksiin, ja romahdimme kerralla alas. Se oli hirvittävää, Flink kuvailee.

– Mutta ei Espanja huono ollut. He voittivat finaalissa Venäjän.

Välierätappion jälkeen edessä oli pronssiottelu Serbiaa vastaan. STT:n jutussa Mikko Esko arveli, että välieräpettymys pyyhkiytyy muistoista nopeasti. Toimittaja arveli, ettei EM-pronssi kiinnostaisi Serbiaa yhtä paljon kuin Suomea.

– Ihan täyttä sanahelinää! Koko joukkueen takki oli täysin tyhjä ja vastassa oli Nikola Grbicin Serbia.

Suomi hävisi pronssiottelun 1–3. Turnaus päättyi Kosmoksen bankettiin, johon osallistui Suomen lisäksi mestari-Espanja ja pronssijoukkue Serbia. Finaalin hävinnyttä Venäjän joukkuetta ei näkynyt.

– Se oli iloisin päätösbanketti, jossa olen ollut. Paikalla oli pelkästään voittajia, sillä sellaisia mekin olimme, Flink muistuttaa.

Mutta mitä jos Eskon käsittelyvirhettä ei olisi vihelletty?

Mitä jos Suomi olisi pitänyt johtoasemansa ja pelannut EM-finaalissa Venäjää vastaan?

Mikä suomalaisessa lentopallossa ja urheilussa olisi muuttunut?

Flink miettii hetken ja myöntää:

– En usko, että isossa kuvassa juuri mikään. Ok, Suomella olisi nyt lentopallon EM-mitali, mutta toinen tai neljäs? Kaksi tai neljä? Ei niillä numeroilla niin isoa eroa ole.

On huomioitavaa, että Berruton aikakaudella panostus miesten maajoukkueeseen oli jo kasvanut huimasti ennen EM-kisoja. Ohjelmaan olivat tulleet Kuortaneen pitkät leirit, eikä liitto pihistellyt matkustus- tai huoltobudjetissa. Olympiakomiteankin tuki oli merkittävä. Jyvien jakamista helpotti sekin, että naisten maajoukkue oli tuolloin määrittelemättömällä tauolla.

– Eihän meiltä puuttunut mitään!

Myös joukkue oli ikärakenteeltaan sopiva. Tuomas Sammelvuo ja libero Tapio Kangasniemi elivät Moskovassa parhaita pelivuosiaan. Vain Janne Heikkisellä parhaat vuodet olivat takana. Käytännössä kaikilla muilla pelaajilla parhaat vuodet olivat vasta edessä.

– Suurin osa joukkueesta oli nuoria oria. Enkä tarkoita vain pelaamista, Flink nauraa.

Flink korostaa erityisesti Kangasniemen merkitystä joukkueen rauhoittavana voimana.

– ”Tase” oli nöyrä ja hiljainen pohjalainen työmies, joka tasapainotti tulista joukkuetta ja sen valmentajaa (Berruto).

– Se oli myös sitä aikaa, kun syöttöpelaaminen oli karmeaa tykitystä ja liberojen arvostus oli vasta nousemassa.

Kokonaiskuvassa EM-nelossijaa suurempi uutinen tuli jo kahta vuotta ennen Moskovan EM-kisoja kesken perinteisen SM-liigaristeilyn. Kreikka oli joutunut luopumaan Maailmanliigan paikastaan ja sitä tarjottiin Suomelle.

– Siitä se homma lähti jo kiihtymään. Maailmanliigan ensimmäisessä reissussa Brasiliassa oli aamuyhdeksältä 23 000 katsojaa hallissa. Ei siis voi sanoa, että olisimme pudonneet kyydistä, vaan pysyimme siinä koko ajan mukana.

– Vauhti oli silloin niin kova, että Moskovan välierän pettymys pyyhkiytyi nopeasti pois mielestä, eikä se ole jäänyt kummittelemaan, Flink vakuuttaa.

Moskovan ihmeestä on kulunut 13 vuotta. Miesten maajoukkue on palannut käytännössä samalle tasolle kuin ennen Moskovaa.

Vuoden 2014 MM-kisojen yhdeksännen sijan jälkeen Suomi on ollut EM-kisoissa kaksi kertaa 12:s ja kerran 14:s. Suomi menetti vuonna 2017 paikkansa 16 joukkueeseen supistetussa Maailmanliigassa.

– Totta kai maajoukkueen huomioarvo kasvoi Moskovan EM-kisojen jälkeen valtavasti. Mutta kuten edellisten 10–15 vuoden aikana on nähty, lentopallo ja koripallo eivät ole saaneet muutettua maajoukkueen menestystä lihaksi, Flink muotoilee viitaten kotimaisten pääsarjojen suosioon.

Vuoden kuluttua, jos korona suo, Tampereella pelataan pitkään odotetut EM-kotikisat.

Ihmeiden aika ei ole koskaan ollut ohi.

Juttusarjassa käännetään merkittäviä suomalaisia urheiluhetkiä ylösalaisin.

Suomen nelikko Seppä Laurin edessä ennen Salon EM-karsintaturnausta 2006: Matti Oivanen (vas.), Tapio Kangasniemi, Teppo Heikkilä ja Olli Kunnari. Nelikosta Heikkilä ei ollut mukana EM-kisoissa 2007 (Kuva: SSS-arkisto/Sami Kilpiö)

Suomi lentopallon miesten EM-kisoissa 2007

Passarit: Mikko Esko (Padova, ITA), Simo-Pekka Olli (Padova, ITA)
Yleispelaajat: Antti Siltala (Noliko Maaseik, BEL), Tuomas Sammelvuo (Dynamo-Yantar, RUS), Matti Hietanen (Mantona, ITA), Olli Kunnari (Cannes, FRA)
Hakkurit: Mikko Oivanen (Bozkurt Belediyes, TUR), Urpo Sivula (Pielaveden Sampo)
Keskitorjujat: Janne Heikkinen (Belchatow, POL), Konstantin Shumov (Taranto, ITA), Matti Oivanen (Pielaveden Sampo)
Libero: Tapio Kangasniemi (Isernia, ITA)

Päävalmentaja: Mauro Berruto (ITA)
Kakkosvalmentaja: Andrea Pozzi (ITA)

Suomen ottelut (kaikki Moskovassa):

Alkulohko D: Suomi–Italia 2–3, Kroatia–Suomi 1–3, Bulgaria–Suomi 0–3.
Jatkolohko F: Puola–Suomi 0–3, Belgia–Suomi 1–3, Venäjä–Suomi 3–2.
Välierä: Espanja–Suomi 3–2
Pronssiottelu: Suomi–Serbia 1–3.

Jätä kommentti