Vaelluskalapäivänä patistetaan ihmisiä lähiluontoon tarkkailemaan taimenten kutupuuhia

0
Latokartanonkoskelta kannattaa kulkea padolta satakunta metriä alajuoksulle ja vasta sen jälkeen alkaa tarkkailla rantoja. Tähän vuodenaikaan maasto on liukasta, joten poluilla on hyvä liikkua varoen. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Miten hyvin Salon seudullakin kunnostetut kutusoraikot toimivat? Tästä toivotaan lisätietoa eri puolilta Suomea vapaaehtoisilta luonnossa liikkujilta, joita kannustetaan erittäin uhanalaisten taimenten kutupuuhien seurantaan kansainvälisenä vaelluskalapäivänä tänä lauantaina.

– Paikalliset silmäparit tuottavat täsmätietoa, sanoo Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä.

Kettunen tietää, että osa kunnostetuista kohteista toimii ihan hyvin, mutta hänen arvionsa mukaan moni kutupaikka on kunnostettu myös liian hätäisesti.

– Suomessa on haettu lähes poikkeuksetta hiekkakuoppasoraa ja jos kivet ovat pyöreitä, ne lähtevät rullaamaan, hän selittää.

Niitä voidaan toki korjata, mutta parhaiten kutusoraikot onnistuisivat hänen mukaansa täsmätyönä, jossa käytetään vesistön omaa eli veden hiomaa ainesta soraikkona. Muitakin seikkoja, kuten esimerkiksi kaltevuus ja sopiva leveys on otettava huomioon, jotta soraikko pysyy stabiilina.

Kettusen mielestä onkin tärkeää, että kun kutusoraikkoja kerran tehdään, niitä myös seurataan. Siksi ihmisiä kannustetaan lähiluontoon tarkkailemaan.

Salossa parhain kohde olisi hänen mielestään Perniön Latokartanonkoski, jota myös Salon seudun luonnon hyvin tunteva Jarmo Markkanen suosittelee.

– Siellä on parkkipaikka, josta pääsee kunnostettua luontopolkua pitkin Myllysillan yli vastarannalle, hän vinkkaa.

Markkanen neuvoo jatkamaan alajuoksun suuntaan ja tarkkailemaan rantoja.

Kudulle ihannelämpötila olisi Kettusen mukaan nollasta asteesta plus kuuteen asteeseen.

– Nyt voi olla myös liian lämmintä, hän miettii.

Jos lämpötila on liian korkea tai matala, näkemistä voi silti piisata.

– Kollit (koiraskalat) voivat olla hyvinkin aktiivisia, hän selittää.

Latokartanonkoskella ja todennäköisesti muuallakin vesistöjen äärellä polut ovat nyt hyvin liukkaita, mikä kannattaa ottaa huomioon jalkineita valitessa ja liikkuessa.

Vaelluskalat eivät Henrik Kettusen mukaan kärsi tarkkailusta, vaikka naaras voi päivällä häiriintyä ja keskeyttää kudun. Hän sanoo, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kutuaika on siirtynyt pimeään aikaan vilkkaan ulkoilualueen lähellä.

– Kala reagoi päivällä liikkeeseen, hän sanoo.

Näin ollen valoisaan aikaan pitäisi olla hyvin varovainen. Helpointa havainnoiminen olisi hämärään aikaan, jolloin kaloja voi tarkkailla taskulampun valossa eivätkä naaraat häiriinny.

– Niistä voi ottaa vaikka kuvia, Kettunen sanoo.

Hän lisää, että valokuvat havainnoista auttaisivat, sillä niistä näkee, onko kyseessä luonnontaimen vai istukas. Istukkaalta on leikattu rasvaevä.

– Välttämättä sitä ei erota vedestä, mutta kuvasta sen voisi havaita, hän sanoo.

Niin arvokkaita yleisöhavainnot ovat, että niistä toivotaan havaintoja Suomen ympäristökeskukseen eli Sykkeeseen. Uhanalaisten taimenten tutkimuksen ja suojelun kannalta on tärkeää saada tietää minne ja kuinka paljon uhanalaisia vaellustaimenia nousee kudulle.

Syke kerää tietoa nettisivuillaan, jonne pääsee kansalaishavainnot linkin kautta.

Salossa taimenten kutupaikkoja on kunnostettu talkoovoimin monien eri tahojen yhteistyönä. Esimerkiksi WWF ja K-ryhmä ovat kunnostaneet virtavesiä, joista muun muassa Perniönjoen sivuoja Juottimenoja on houkutellut taimenia kutemaan.

Myös esimerkiksi WWF:n, Valonian ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen talkooleiriläiset ovat olleet kunnostamassa parisen vuotta sitten Latokartanonkosken kutupaikkoja.

Vaikka nyt kerätään tietoja taimenten kudusta, Henrik Kettusen mielestä tärkeää olisi myös kevätseuranta.

Hän sanoo, että kevätseurannassa pieniä taimenen poikasia kannattaa etsiä ihan rantaviivasta.

– Ne ovat 2 –2,5 -senttisiä ja hakeutuvat suojaan, hän selittää.

Kettunen vinkkaa, että näistä noin puolen tulitikun mittaisista nollikkaistakin voi ottaa valokuvia.

Taimenten kutua pääkaupunkiseudun puroilla on mahdollista seurata myös suorina lähetyksinä 23.-24.10. Vaelluskala ry:n Facebook-sivulla.

Naaraan kutu päivässä ohi

Taimenten kutuaikaa kannattaa seurata tähän aikaan syksystä. Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä sanoo koiraiden kokoontuvan jo kutupaikoille, joilla naaraat eivät kuitenkaan viivy kauan.

– Itse kutu voi kestää kuukauden, mutta yksi naaras on kutupaikalla vain vuorokaudesta kahteen vuorokautta, Kettunen selittää.

Naaras on kuitenkin noussut jokien pääuomiin jo kesällä. Kutupaikalla h-hetkeä odottavat koiraat ovat kiivaita.

– Ne nahistelevat ja niitä näkee toisen pyrstössä kiinni, Kettunen kuvailee.

Kettunen sanoo, että naaras kutee vain joka toinen vuosi ja saavuttaa sukukypsyyden 3–4 -vuotiaana. Jälkeläisistä tietty osa jää kutualueen vesiin ja toinen osa vaeltaa meriin tai sisävesissä järviin.

Naarailla on suurempi taipumus lähteä vaeltamaan ja Kettunen kutsuukin kotivesiinsä jääviä koiraita peräkammarin pojiksi. Toki sinne jää myös osa naaraista.

Taimenta kuten lohtakin suojaa virtavesissä kuturauhoitus, joka kestää 15. marraskuuta asti.