Valuvika ihmisoikeusneuvostossa

0

VESA JAAKOLA. Mitä olisi tehtävä oikeusalan tuomareille, jotka itse syyllistyvät jatkuvasti lainrikkomuksiin, törkeisiinkin. Oikeusvaltioissa sellaiset erotettaisiin viroistaan, ainakin tehtävistään.

YK-yhteisössä ihmisoikeuksien hallinnoinnissa tehdään toisin. Alan tuomarityöhön voidaan valita valtioita, jotka syyllistyvät jatkuvasti oikeuksien loukkauksiin.

Näin tehtiin jälleen, kun maailmanjärjestön Ihmisoikeusneuvostoon valittiin äskettäin 15 uutta jäsenmaata seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.

Uusina oikeuksien vartijoina aloittavat tuomarityönsä myös Kiina, Venäjä, Kuuba ja Pakistan. Aiemmin neuvostoon valittuina jatkavat esimerkiksi Libya, Sudan ja Venezuela.

Ihmisoikeusneuvoston koostumuksesta päätetään YK-yleiskokouksessa alueellisten maaryhmien tekemien ehdotusten mukaisesti. YK-jäsenkunta on jaettu viiteen maaryhmään, jotka asettavat äänestykseen omat ehdokkaansa ennen lopullista valintaa. Lähes aina nämä ehdokkaat tulevat valituiksi.

Tässä onkin vuonna 2006 perustetun Ihmisoikeusneuvoston valuvika. Kun sellaiset maaryhmät, joissa on vain vähän ihmisoikeuksien aitoja vaalijoita, valitsevat ehdokkaitaan neuvostoon, sinne voi tulla Kiinan, Kuuban, Venäjän ja Venezuelan tapaisia toimijoita. Neuvostossa ne sitten puolustelevat muita ihmisoikeuksia rikkovia valtioita.

Kaikkien maiden kansalaisten kannalta ihmisoikeudet ovat parasta, mitä YK on ihmiskunnalle tuottanut. Niistä annettiin Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus jo vuonna 1948.

Kaikki valtiot ovat julistuksen hyväksyneet ja useimmat sopimuksiinkin liittyneet. Lähes kaikkien valtioiden perustuslakeihin on kirjattu merkittävimmät oikeudet ja vapaudet, ainakin tavoitetasolle.

Kun ihmisoikeuksien säädökset on luotu ja laadittu YK-yhteisössä, niiden noudattamisen valvontakin on uskottu YK-toimielimille. Niistä merkittävin on siis Genevessä toimiva Ihmisoikeusneuvosto. Jäsenmaita siinä on kerrallaan 47, noin neljännes maailman valtioista.

Neuvoston perussäännön mukaan sen jäsenten tulisi näyttää hyvää esimerkkinä ihmisoikeuksien vaalimisesta ja edistämisestä. Alussa mainitut maat eivät sitä todellakaan tee.

Poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet ovat merkittäviä ihmisoikeuksia, monien mielestä merkittävimpiä. Näitä oikeuksia on vähiten yhden sallitun puolueen johtamissa maissa kuten Kiinassa ja Kuubassa.

Miten tällaiset valtiot edistäisivät muissa maissa moniarvoista vaalidemokratiaa, kun ne kieltävät ja estävät sen omilta kansoiltaan?

Venäjällä ei sallita merkittävää oppositiotoimintaa. Sen aktivisteja pidätetään ja vangitaan tekaistuin syyttein, sen johtajia yritetään jopa tappaa myrkkyasein. Venezuelassa presidentti puolueineen ei tunnusta edes opposition selvää vaalivoittoa ja mitätöi muutenkin vaalidemokratiaa.

Pakistanissa uskonvapaus on rajattu vain oikein uskoville muslimeille. Toisin uskovia kuten kristittyjä vainotaan, pahimmillaan hengen menetyksiin asti. Näin siellä rikotaan kahta perusoikeutta, oikeutta elämään ja uskonvapautta vastaan.

Kun Ihmisoikeusneuvostoon pyrkii ja pääsee mainitunlaisia valtioita, ne tahraavat rumasti neuvoston mainetta oikeuksien vartijana ja hallinnoijana.

Valuvian kautta pyromaaneja pääsee palokuntaan.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.