Yhdysvaltalaisprofessorin mukaan maailma on matkalla kohti maastopalojen aikakautta – ”Olemme onnekkaita, että kyse ei ole jääkaudesta”

0

Maailma on matkalla kohti palojen aikakautta, arvioi yhdysvaltalaisen Arizonan osavaltionyliopiston emeritusprofessori Stephen Pyne. Hän vertaa palojen aikakautta jääkausiin: merenpinnan korkeus muuttuu, lajeja kuolee sukupuuttoon. Erona on kuitenkin muun muassa se, että ihminen on itse ollut vaikuttamassa kauden syntyyn.
– Muokkaamme planeettaa niin, että tämä alkaa näyttää palojen aikakaudelta, Pyne sanoo STT:lle puhelimitse.
Yhdysvaltalaisen huippuyliopisto Yalen ympäristökysymyksiin keskittyvässä verkkojulkaisussa Pyne tiivistää, että fossiilisista polttoaineista itsensä riippuvaiseksi tehnyt ihmiskunta on ollut luomassa paloille altista planeettaa.
– Olemme onnekkaita, että kyse ei ole jääkaudesta. Jääkaudelle ei olisi mitään tehtävissä.

Ilmaston lämpeneminen osana tulen historiaa

Maastopalojen myllätessä niin Australiassa, Yhdysvalloissa kuin Venäjällä ilmastonmuutoskriitikot ovat toistaneet, että palojahan on ollut aina.
Historioitsija Pyne kirjoittaakin Yalen julkaisussaan siitä, että määrällisesti paloja on maailmassa vähemmän kuin ennen, vaikka uutisten perusteella niitä vaikuttaa olevan enemmän. Määrällistä eroa selittää Pynen mukaan muun muassa se, että historian aikana tulta on käytetty esimerkiksi maataloudessa ja metsänhoidossa. Palot ovat nykyisin kuitenkin usein rajumpia.
Ilmastokriitikoiden kelkkaan Pyne ei hyppää, vaan sanoo selkeästi, että ilmastonmuutos vaikuttaa nykyiseen maailmanlaajuiseen maastopalotilanteeseen.
– Nämä palot ovat laajempia ja rajumpia. Niitä esiintyy useammin ja ne kestävät pidempään kuin aiemmat mittaushistorian palot, Pyne sanoo STT:lle.
Kymmeniä kirjoja julkaissut Pyne kuvailee, että ilmaston lämpeneminen ikään kuin tehostaa maastopalojen suorituskykyä alueilla, joilla paloja on ollut ennenkin. Sellaisia paikkoja ovat esimerkiksi Australia ja Kalifornia. Samalla laajoja paloja nähdään alueilla, joilla niitä ei perinteisesti ole ollut, kuten Amazonilla ja Indonesiassa.
– He (ilmastokriitikot) ovat väärässä ilmastosta, mutta menisin vielä yhden askeleen eteenpäin, ja sanoisin, että ilmastoa ajavat ihmiskunnan tulikäytännöt, hän sanoo.
– Me loimme ongelman jo aiemmin. Me päätimme olla riippuvaisia fossiilisista polttoaineista.
Pynelle ilmaston historia ja keskustelu ilmastonmuutoksesta ovat osa tulen historiaa, osa suurta ihmiskunnan ja tulen kertomusta. Kyse ei ole pelkästään fossiilisista polttoaineista. Tulta on käytetty ruoanlaitosta kaskeamiseen. Fossiilisten polttoaineiden käyttöönotto vei hänen mukaansa ihmisen suhdetta kauemmaksi tulesta.

Kuinka käy Golfvirralle?

Viisi vuotta sitten Pyne seisoi suositun TED Talk -tapahtuman lavalla puhumassa ihmiskunnasta ja tulesta. Kun professori alkaa puhua maataloudessa käytetystä tulesta, hänen takanaan olevalle näytölle ilmestyy suomalaisille tuttu Eero Järnefeltin teos Kaski, jossa etualalla, kaskeamisen keskellä, seisoo yleisöä suoraan katsova tyttö.
Pyne sanoo, että Suomessa kuten muuallakin Euroopassa perinteistä tulenkäyttöä ylenkatsottiin 1800-luvulla.
– Tuli nähtiin alkukantaisena, Pyne toteaa.
Liekit ovat tuoneet Pynen myös Suomeen, jossa hän kiersi maaseutua ja taustoitti kirjaansa tulen historiasta Euroopassa. Hän arvioi, että palojen aikakaudella Suomi ja Ruotsi saattavat muun muassa metsänhoitokäytäntöjen takia olla vähemmän vahingoittuvassa asemassa kuin esimerkiksi Alaska, Kanada ja Venäjä.
Pyne korostaa, että arvioiminen on vaikeaa. Suurimpia kysymyksiä Pohjois-Euroopan suhteen on se, miten jäätiköiden sulaminen vaikuttaa Jäämereen ja erityisesti Atlantin valtameren Golfvirtaan, jonka lämpö vaikuttaa pohjoisenkin ilmastoon.

”Meidän on elettävä kasvihuonekaasuilla marinoidun ilmakehän kanssa”

Miksi sitten olemme Pynesta onnekkaita, että edessämme ei ole jääkausi? Pyne, joka on ollut 15 maastopalokauden ajan Grand Canyonin kansallispuistossa toimivassa palokunnassa, sanoo ihmisten voivan ainakin jossain määrin vaikuttaa siihen, millaisia tulevaisuuden palot ovat.
Pynesta erityisen ongelmallista on, jos paloista ja tulesta yritetään päästä kokonaan eroon. Hän puhuu hyvistä ja huonoista paloista. Huonoja paloja ovat sellaiset, joissa ihmisiä kuolee, koteja ja yhteisöjä tuhoutuu, lajien tulevaisuus joutuu vaakalaudalle. Hyvä tuli taas edistää muun muassa luonnon hyvinvointia.
Palojen kanssa eläminen tarkoittaa Pynen mukaan sitä, että ihmiskunta oppii uudelleen tekemään yhteistyötä tulen kanssa ja hyväksyy sen olemassa olon.
– Tuli on kuin virus. Se ei ole elävä, mutta sillä on monia elävien olentojen ominaisuuksia. Se on elävän maailman luomus. Elämä on luonut happea ja polttoainetta. Me ruokimme sitä, hän sanoo STT:lle.
– Hyvät palot ovat kuin laumasuoja, joka suojelee meitä huonoilta paloilta. Rokotusta paloja vastaan ei ole, emmekä me edes halua eliminoida niitä.
Professorilla ei ole juurikaan epäilystä siitä, etteikö fossiilisten polttoaineiden käyttö yleisenä energianlähteenä tulisi keskeyttää.
– Vaikka lopettaisimme huomenna, meidän on elettävä kasvihuonekaasuilla marinoidun ilmakehän kanssa vuosikymmeniä, ellei vuosisatojen ajan, Pyne kirjoittaa.

https://e360.yale.edu/about
https://www.youtube.com/watch?v=LPC7UQyQQhQ

Milja Rämö

STT

Kuvat:

Jätä kommentti