Yli 10-vuotias Veli-Pekka on odottanut jo puoli vuotta uutta kotia – Salon seudulta otettu tänä vuonna talteen noin 160 löytökissaa

0
Puoli vuotta on pitkä aika odottaa uutta kotia, toteaa eläintenhoitaja Jonna Kemilä Brusabyn löytöeläinhoitolasta. Niin kauan on jo odottanut Veli-Pekka, jonka korkea ikä on aiheuttanut sen, että kukaan ei ole vielä halunnut sitä omakseen. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Brusabyn löytöeläinhoitolassa Kemiössä on asustanut jo toukokuusta lähtien harmaavalkoinen kollikissa Veli-Pekka. Se otettiin talteen Perniöstä 15. toukokuuta, eikä sille ole vieläkään löytynyt uutta kotia.
– Se on kiltti kissa. Mutta sen ikä on aiheuttanut sen, että kukaan ei ole halunnut sitä. Se on yli 10-vuotias seniori. Mutta tosi pirteä vanhaksi kissaksi, kertoo eläintenhoitaja Jonna Kemilä.
Brusabyhyn tullessaan Veli-Pekka oli arka ja se pakeni ihmisiä. Omassa häkissäänkin se nukkui piilossa peitteen alla. Menneet kuukaudet turvallisessa ympäristössä ovat muuttaneet sen kuitenkin kuin toiseksi kissaksi. Veli-Pekka maukaisee ja tulee puskemaan vierasta. Erityisesti se nauttii siitä, kun sitä harjataan.
– Se voisi istua sylissä vaikka koko päivän, mutta sen ominaisuus on, että se ei tykkää, kun sitä nostetaan syliin. Sen täytyy antaa itse tulla. Toivottavasti löytyisi joku joka ymmärtäisi sitä, Kemilä toteaa.
– Ottaisin sen itse, jollei minulla olisi koiraa, hän lisää.
Veli-Pekan lisäksi Brusabyssä on ilman kotia tällä hetkellä mustavalkoinen tyttökissa. Noin 8-vuotiaaksi arvioitu kissa otettiin talteen Salosta 22. syyskuuta. Lisäksi yksi kissa on varattu, ja yksi on karanteenissa eli se odottaa vielä, jos omistaja tulisi hakemaan.

SEY Suomen Eläinsuojelun mukaan Suomessa hylätään joka vuosi yli 20 000 kissaa. Kissojen heitteillejättötapaukset ovat viime vuosina lisääntyneet selvästi, ja vapaaehtoisten hoitoon päätyy yhä enemmän luontoon syntyneitä kissoja. Kyse ei ole kesäkissailmiöstä, vaan ympärivuotisesta ongelmasta.
Myös Salon seudulla hylättyjä kissoja löytyy ympäri vuoden. Salon kaupungin alueelta talteen otetut kissat viedään ensisijaisesti Kemiöön, Axxell Brusabyn löytöeläinhoitolaan.
– Tämä vuosi on ollut aika rauhallinen. Koko vuoden aikana meille on toimitettu noin 50 kissaa Salosta ja Kemiönsaaresta, Jonna Kemilä kertoo.
Brusabyssäkin on tänä vuonna näkynyt luonnossa syntyneiden villikissanpentujen lisääntyminen. Löytöeläinhoitolaan on tullut kuluvan vuoden aikana kaksi villiintynyttä emokissaa ja 16 villikissanpentua.
– Villikissoista suurin osa on tullut Kemiönsaarelta, ja kesyjä löytökissoja on tullut eniten Salon alueelta. Villikissoja löytyy maaseudulta vanhojen navettojen ja tallien ympäristöistä. Viimeiset neljä villikissanpentua tulivat Salosta, Kemilä kuvailee.

Tämä noin 8-vuotiaaksi arvioitu tyttökissa otettiin talteen Salossa 22. syyskuuta, ja nyt se odottaa uutta kotia Brusabyn löytöeläinhoitolassa. Eläintenhoitaja Jonna Kemilä on jo tullut sille tutuksi.

Talteen otettua löytöeläintä säilytetään hoitolassa vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa eläin. Brusabyssä lopetettavaksi ovat päätyneet tänä vuonna vain villiintyneet emokissat. Pennut on erotettu emostaan ja kesytetty.
– Kaikille pennuille on löydetty uusi koti, Kemilä kertoo.
Tänä vuonna hoitolaan tuoduista löytökissoista noin viidesosa on päässyt takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Omistajan löytymistä edistää lemmikkiin laitettu mikrosiru.
– Moni kissa on päässyt kotiin sirun ansiosta, koska olemme saaneet sen avulla selville omistajan yhteystiedot. Mutta pari kertaa on käynyt niin, että kissalla on ollut siru, mutta siitä ei ole löytynyt omistajan tietoja. Moni luulee, että sirun laittaminen riittää, mutta siru pitää rekisteröidä Siruhaku- tai Turvasiru-palveluun, Kemilä muistuttaa.

Ne löytökissat, joiden alkuperäistä omistajaa ei ole löydetty, jäävät odottamaan uutta kotia Brusabyhyn tai siirtyvät odottamaan sitä johonkin toiseen eläinhoitolaan. Se, kuinka nopeasti koti löytyy, riippuu muun muassa kissan iästä ja sukupuolesta.
– Kissanpennut löytävät helpommin kodin kuin aikuiset kissat. Yleensä ihmiset haluavat myös mieluummin naaraan kuin kollin. Ihmiset pelkäävät, että kollikissa pissaa sisällä muuallekin kuin hiekkalaatikkoon, vaikka ei se välttämättä niin ole, Kemilä kertoo.

Myös Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksellä ja Perniön Seudun Eläinsuojeluyhdistyksellä on Salon kaupungin kanssa sopimus löytöeläinten vastaanottamisesta.
Perniön Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin on tänä vuonna päätynyt vain muutamia löytökissoja. Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys taas on ottanut vastaan 120 kissaa, joista 43 on ollut pentuja.
– Määrä on aika samanlainen joka vuosi. Mukana on myös populaatiokissoja, ja tilanne on pysynyt samana ainakin viimeiset kymmenen vuotta, jotka olen ollut tässä toiminnassa mukana, kertoo Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sini Ketonummi.
Kissapopulaation taustalla on Ketonummen mukaan yleensä eläinrakas, hyvää tarkoittava ihminen, jolta tilanne on riistäytynyt käsistä. Kissoja ei ole leikkautettu, ja ne ovat alkaneet lisääntyä hallitsemattomasti.
– Takana voi olla vanha uskomus, että leikattu kissa ei voi olla hyvä hiirikissa. Mutta sehän on juuri päinvastoin: leikattu kissa on parempi hiirestäjä, kun sen ei tarvitse koko ajan keskittyä muuhun, Ketonummi korostaa.

Moni hylätty kissa päätyy Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen hoteisiin, koska yhdistys ylläpitää vapaaehtoisvoimin löytöeläinpäivystysnumeroa, joka vastaa virka-ajan ulkopuolella. Usein ihmiset ottavat yhteyttä löydetystä eläimestä juuri illalla tai viikonloppuisin.
– Pääasiassa eläimet tuodaan meille, ja lisäksi käymme loukuttamassa populaatioita. Avustamme myös valvontaeläinlääkäriä ja poliisia, Ketonummi kertoo.
Eläinsuojeluyhdistyksellä on löytöeläimille karanteenitilat, jossa ne viettävät lakisääteiset 15 päivää. Jos omistajaa ei sinä aikana löydy, eläimelle aletaan etsiä uutta kotia.
– Tänä vuonna 10 löytökissaa on päässyt takaisin kotiin ja muut ovat jääneet noutamatta. Löytökoirista taas jokainen on päässyt takaisin omaan kotiin. Ero on aika karu, Ketonummi toteaa.
Kaikille kissoille pyritään löytämään uusi koti, myös populaatiokissoille, elleivät ne ole vakavasti sairaita tai niin villejä, ettei ole eläinsuojelullisesti oikein lähteä kesytystoimiin, vaan on armollisempaa antaa lopetus.
Tällä hetkellä eläinsuojeluyhdistyksen kissalassa ja sijaiskodeissa on noin 20 kissaa eri vaiheissa, osa odottamassa vanhaa omistajaa hakevaksi ja osa odottamassa uutta omistajaa.
– Tänä vuonna olemme löytäneet kissoille tosi hyvin uusia koteja, Ketonummi kiittää.