Palkittu valokuvaaja näkee kaupan parkkipaikankin kuvana – Lassi Tuomisen arki on täynnä oivalluksia

0
Lassi Tuominen aloitti Someron kirjaston Parvigalleriaan pystyttämänsä näyttelyn kokoamisen Someron sankarihaudoilla otetusta talvisesta tilannekuvasta. Kuva: SSS/Minna Määtttänen

Puhdas lumi oli peittänyt Someron sankarihaudat ja hunnuttanut ristit antaen niille uuden muodon. Hanki oli koskematon, lamput syttyneet ja varjot komeat. Näytti kuin sotilaat olisivat nousseet vartioon. Hautausmaakävelyllä alkuillasta olleelle Lassi Tuomiselle tuli kiire. Hän kiiruhti kilometrin päähän kotiinsa hakemaan kameraa ja jalustaa, ja kaasutti autolla takaisin. Valokuvaajan onneksi sankarihautojen lumipeite oli säilynyt koskemattomana.

– Pojat seisoivat edelleen vartiossa siellä, Tuominen sanoo.

Hän oli kävellyt ja kuvannutkin hautausmaalla usein, muttei ollut ennen nähnyt vastaavaa tilannetta.

Hiljainen otos sai nimekseen Yöpartion varjot. Se on yksi monista vaikuttavista valokuvista, jotka Tuominen on ripustanut esille Someron kirjaston Parvigallerian näyttelyynsä Pikseleitä pitkin poikin.

Näyttely on monipuolinen kattaus kokeneen valokuvaajan oivalluksia. Luontokuvia, muotokuvia, tilannekuvia. Hetkiä ja näkymiä, ihmisiä ja eläimiä, mustavalkoista ja värillistä.

Tuominen innostuu kaikenlaisista kuvausaiheista. Uteliaisuus ja vilkas mielikuvitus ovat avuksi.

Lassi Tuominen näki taidetta K-kaupan parkkipaikalla: Symmetria.

Mies havainnoi ympäristöään tarkalla katseella ja silmiin nousee kuvauskohteita usein perin arkisista asioista. Niin kuin silloin, kun hän katseli kolmannen kerroksen ikkunastaan naapurissa sijaitsevan kaupan parkkipaikalle: ensilumeen parkkeeratun ja pois peruuttaneen auton renkaiden jäljet olivat piirtäneet sydämet! Tuominen nappasi mukaansa kameran ja A-tikkaat, kiipesi tikkaille ja kuvasi asvaltilla näkemänsä Symmetrian.

Parin sentin mittaiset jääkukkaset osuivat Tuomisen silmään rappukäytävän ikkunan alalaidasta. Ne hän kuvasi makroputkella vatsallaan maaten. Pihamäntyjen läpi paistava auringonvalo antoi taustalle värit.

Jääkukkia rappukäytävän ikkunassa falskanneen tiivisteen takia.

Tuominen osallistuu vuosittain useisiin valokuvakilpailuihin, joista hänen kuvansa ovat keränneet lukuisia palkintoja niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä mittelöissä. Yksityisnäyttelyitä hän on pitänyt viiden vuoden välein ja osallistunut muulloin yhteisnäyttelyihin. Parvigallerian näyttelyn kokoamisen hän aloitti hautausmaakuvasta ja laulujoutsenista kuvatusta sarjasta.

Tuominen on painattanut joutsenten lennosta otetut kuvat kokeeksi kapalevylle, jota käytetään muun muassa ulkomainoksissa.

– Ohut pahvilevy toimii hyvin eikä päälle tarvitse laittaa lasia. Levy antaa mattapinnan eikä siis kiillä.

Tuominen käy kuvaamassa joutsenia Somerolla Pajulan pelloilla. Kauniiden liitokuvien lisäksi näyttelyssä on kuva sähkölankoihin törmänneestä ja henkensä menettäneestä joutsenesta. Se on Tuomisen mukaan ”Carunan kertomaa”.

– Joka vuosi muutama joutsen kuolee niillä pelloilla sähkölankojen takia, Tuominen kertoo ja ihmettelee, miksei Caruna ole saanut asennettua niihin oransseja varoituspalloja, jotka auttaisivat lintuja väistämään hengenvaarallisia lankoja.

Näyttelyssä on muotokuva sekä kamerakerholaisen vauvasta että vanhasta somerolaisesta valokuvaaja Olavi Virtasesta. Tarinaniskijänä tunnettu Virtanen oli tullut kerhotapaamiseen esittelemään vanhaa kalustoaan ja valitellut, ettei häntä oltu koskaan muotokuvattu. Tuominen ryhtyi puuhaan ja nauraa, että kerrankin Virtasella meni suu kiinni.

Tuominen on kameroineen tuttu näky paikallisissa tapahtumissa; tilattuna tai vapaa-ajallaan. Veijareita ja … pyhimys? -kuvaan on ikuistettu sarjakuvataiteilija Heikki Paakkanen ja kuvanveistäjä Seppo Manninen näiden suunnitteleman Badding-muistomerkin äärellä sen paljastustilaisuudessa vuonna 2015.

Lassi Tuominen nauraa, että muotokuvan itsestään halunnut Olavi Virtanen onnistui sulkemaan suunsa kuvauksen ajaksi. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Tuominen kulkee kamera mukanaan, joten harvoin mikään tilanne menee ohi. Näyttelyyn päätynyt valkohäntäpeuran loikkasarja vihreässä viljapellossa on yksi osoitus hetkeen tarttumisesta.

Lassi Tuominen aloitti kuvausharrastuksensa 1980-luvun alussa hankittuaan veljensä kanssa puoliksi ensimmäisen Canon-järjestelmäkameransa. Tuominen alkoi kantaa kameraa mukanaan joka paikassa. Se oli matkassa mukana myös rakennustyömailla.

– Siinä se makasi akkuporakoneen vieressä kolhiintuneena, Tuominen hymähtää.

– Aloin kuvata yhä enemmän ja enemmän, ja hankkia pidempiä ja pidempiä putkia. Vuonna 1998 homma lähti käsistä, kun perustettiin Someron Kamerakerho ja koottiin kaikki kahelit saman lipun alle. Alkuun innostus oli kovaa: Niemisen Kari myi kameroita ja filmejä, Kärjen Manu veti fotomaratoneja ja minä pidin kansalaisopistossa kamerakursseja. Sittemmin innostus on hiipunut ja nykyään ihmiset ovat ymmällään, jos yrittää puhua aukoista ja ajoista.

Lassi Tuominen on ollut Someron Kamerakerhon puheenjohtaja vuodesta 2004.

– Aloittaessani oli 80 jäsentä ja nyt meitä on enää 16.

Monet harrastajakuvaajat tyytyvät kännyköittensä kameroihin, eivätkä tunne tarvetta yhdistystoimintaan harrastuksen ympärillä. Tuominen itse käyttää kännykän kameraa useimmiten rakennustyömaillaan, jos tarvitsee dokumentoida vaikkapa vesieristettä.

– Yhden selfien olen ottanut kirjastossa kotiseutuneuvos Tapio Horilan rintakuvan vieressä, mutta se saa jäädä viimeiseksi, hän nauraa.

Lassi Tuominen kuvasi talvi-iltana Someron sankarihaudoilla Yöpartion varjot.

Muun muassa Kameraseurojen liiton suurmestarin tittelin saanut Tuominen alkoi ottaa osaa kisoihin vuonna 2013. Useimmiten hän osallistuu Kameraseurojen liiton kautta kansainvälisiin näyttelyihin, joissa pärjääville kertyy titteleihin ja meriitteihin oikeuttavia pisteitä.

– Aiemmin kilpailujen parhaimmisto koottiin kirjoihin, mutta nykyisin useimmiten muistitikuille tai nettiin, Tuominen toteaa.

Hänen omassa sähköisessä arkistossaan tietokoneen ulkoisella kovalevyllä ja kopioituna on noin 170 000 kuvaa.

– Tiedostojen kopiointi on tärkeää; vastikään lähes täysi kovalevy tilttasi käyttökelvottomaksi, Tuominen kertoo.

– Yhdellä kameran rungolla kuvaan yleensä 300 000 kuvaa. Kuvausmäärät ovat nykyään ihan hulluja, kun kuvataan muistikortille ja sekunnissa voi ottaa 20 kuvaa. Selkä menee tietokoneen äärellä istuessa ja kuvia valitessa. Olen yrittänyt, etten ottaisi niin suuria sarjamääriä.

Somerolainen valokuvataiteilija Lassi Tuominen on ikuistanut myös muita paikallisia taiteilijoita. Veijareita ja… pyhimys? -kuvassa on sarjakuvataiteilija Heikki Paakkanen ja kuvanveistäjä Seppo Manninen suunnittelemansa Badding-muistomerkin äärellä vuonna 2015. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Lassi Tuominen perusti rakennustöihin ja kuvauskeikkoihin keskittyneen yrityksensä Vasarakamera vuonna 2008.

– Viime aikoina olen kuvannut etupäässä hautajaisia ja joitain rippijuhlia. Tänä vuonna juhlakuvauksia ei juurikaan ole ollut koronan takia.

Valokuvanäyttely Pikseleitä pitkin poikin Someron kirjaston Parvigalleriassa (Kiiruuntie 2). Avoinna 28.11. asti ma–pe klo 11–19 ja la klo 10–14.

VASARALLA JA KAMERALLA

Lassi Tuominen

  • Kirvesmies ja valokuvaaja syntyi 10.12.1955 Somerolla, jossa asuu edelleen.
  • Toiminimi Vasarakameran yrittäjä vuodesta 2008.
  • Suomen Kameraseurojen liiton Mestarikuvaaja ja Suurmestari.
  • Sai vuonna 2018 Kansainvälisen Valokuvataiteen Liitto FIAPin myöntämän arvonimen EFIAP/p taiteellisista ansioistaan ja menestyksestään kansainvälisissä kilpailuissa.
  • Ottaa kantaa, muttei politikoi.
  • Toimii mieluummin kuin kokoustaa.
  • Motto: Ruma saa olla, muttei mölhö.
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments