”Illanvietto kaveriporukassa on minun lomani” – Vertaistuki auttaa omaishoitajia jaksamaan

1
Aada Wehman on iloinen 12-vuotias, joka tykkää käydä Hakastaron koulua. – Aada ei puhu, mutta hänellä on paljon mielipiteitä, jotka hän kertoo kommunikointitabletin avulla, Anniina Wehman kertoo. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Omaishoitajan työtä tekevien kirjo on laaja. Osa omaishoitajista hoitaa lastaan, osa puolisoaan, osa vanhempiaan. Läheskään kaikki eivät saa kotikunnaltaan korvausta omaisensa hoitamisesta.

Salolainen Anniina Wehman on ollut 12-vuotiaan Aada-tyttärensä omaishoitaja kymmenen vuotta. Hänen aloittaessaan oli vielä hyvin vaikeaa saada omaishoidon tukea alle kolmivuotiaiden hoitamiseen.

– Aada tarvitsi niin paljon hoitoa, että meillä kaikki sujui yllättävän helposti ja kunta myönsi ylimmän maksuluokan korvauksen.

Pertteliläiseen Wehmanin perheeseen vuonna 2008 syntynyt tyttövauva kärsi ennen synnytystä hapenpuutteesta ja vammautui vakavasti. Cp-vamma ilmenee vaikeana liikuntavammaisuutena ja lievänä älyllisenä kehitysvammana.

Wehman toteaa Salon kaupungin maksamien korvausten jääneen jälkeen esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien korvaustasosta. Hän antaa Salolle kuitenkin kiitosta siitä, että kaupungin kanssa ei tarvitse kamppailla tuen saamiseksi yhtä pitkään kuin joissain muissa kunnissa.

Wehman on onnellinen voidessaan tehdä töitä myös kodin ulkopuolella. Se on tärkeää elämänlaadun ja monipuolisuuden kannalta.

– Vammaisen lapsen syntymä muuttaa perheen arjen täysin, mutta on hyvä viettää niin tavallista arkea kuin pystyy, Wehman painottaa.

– Meidän perheemme tilanne on varmasti raskaampi kuin tavallisen 12-vuotiaan lapsen kanssa, mutta lapsi on rakas ja sen avulla jaksaa. Olen sen sorttinen ihminen, etten halua voivotella elämääni. Surkuttelu ei johda mihinkään. Olen tyytyväinen käytössämme oleviin tukitoimiin.

Parhaillaan Wehman on hoitovapaalla sairaanhoitajan työstään, koska kolmilapsisen perheen nuorin on 2-vuotias.

– Aada meni 2,5-vuotiaana päiväkotiin ja silloin palasin itse töihin Salon sairaalaan. Työnantajan joustavuuden ansiosta olen pystynyt jatkamaan työtäni omaishoitajuudesta huolimatta. Työvuorojani on soviteltu tarpeen mukaan ja minulle on sallittu päivätyö; omaishoitajana kolmivuorotyö olisi mahdotonta.

Wehmanin perheessä isä työskentelee yrittäjänä viikot töissä toisilla paikkakunnilla.

– Hän huolehtii toimeentulostamme niin, ettei minun tarvitse käydä täysipäiväisesti ansiotyössä.

Yksisarviset ponit ovat Aada Wehmanin lempisatuhahmoja. Anniina Wehman on ollut tyttärensä omaishoitajana kymmenen vuotta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Pienenä Aada tykkäsi olla päiväkodissa ja nyt hän viihtyy Hakastaron koulussa. Hän opiskelee oman opintosuunnitelmansa mukaan muun muassa matematiikka ja äidinkieltä. Koulu ja terapiakäynnit ovat Aadan omia juttuja, joista hän nauttii itsenäisesti eikä aina halua äitiään mukaan terapiaankaan.

– Aadalla on paljon ymmärrystä ja mielipiteitä, vaikka hän ei puhu. Hänellä on käytössään kommunikointitabletti. Kommunikointia pitää kehittää jatkuvasti, jotta saamme tietää, mitä hän haluaa kertoa, Wehman sanoo.

Koulussa Aadaa auttaa henkilökohtainen avustaja ja kotona käy pari avustajaa.

– Jos en olisi omaishoitajana, vaihtoehtona olisi laitosasuminen varmaankin Paimiossa, koska Salossa ei ole alle 18-vuotiaiden asumispalveluja.

Wehman sanoo Salon kaupungin tarjoavan palveluja suhteellisen hyvin.

– En lomaile Aadasta yön yli, vaikka se olisi mahdollista. Illanvietto kaveriporukassa on minun lomani. Toisten omaishoitajien täytyy lomailla pidempään, koska on kuluttavaa, jos esimerkiksi koko ajan täytyy juosta lapsen perässä tai jos tämä valvottaa.

Anniina Wehman kertoo vertaistuen auttavan merkittävästi omaishoitajana jaksamiseen.

– Olen tutustunut laajasti ihmisiin vertaistapaamisissa. Nykyisistä parhaista ystävistäni melkein kaikilla on vaikeavammainen lapsi.

– Meillä on muun muassa kokkikerho, jossa kokataan, syödään, valitetaan ja purnataan, mutta myös nauretaan ja puhutaan paljon muistakin asioista kuin vammaisuuteen liittyvistä. Huumori on välillä todella mustaa. Raskas omaishoitotyö vaatii sen vastapainokseen.

Vertaistukiryhmissä saa myös tarpeellista tietoa, jota viranomaiset eivät aina jaa kuten pitäisi.

– Vaikeavammaisen lapsen vanhemmat joutuvat paljon tekemisiin byrokratian kanssa, laatimaan valituksia ja kanteluita.

Anniina Wehman kehuu Salon omaishoitajat ry:n ottaneen hienosti lapsiperheet mukaan toimintaansa.

– Lapsiperheiden omaishoitajien kiinnostukset aiheet ovat yhteiset ja ne on huomioitu hyvin. Lasten omaishoitajia on todella paljon, ja ryhmä tietenkin poikkeaa suuresti vanhusten omaishoitajista, joiden työelämä on usein jo jäänyt taakse eikä heillä ole lapsia hoidettavana.

Omaishoitajien valtakunnallista viikkoa vietetään 22.–29. marraskuuta teemalla Omaishoito koskettaa jokaista.

Juha Reponen (vas.) on tyytyväinen siitä, että hänen elämäntilanteessaan oli aikaa käytettäväksi ikääntyneiden vanhempien hoitamiseen, kun Liisa ja Aimo Reponen alkoivat tarvita päivittäistä apua. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Ruokahuoltoa, asiointia ja seuranpitoa

Juha Reponen huolehtii vanhemmistaan ilman omaishoitajan statusta.

Perniöläinen Juha Reponen alkoi huolehtia Salon keskustassa asuvista vanhemmistaan kolmisen vuotta sitten, kun molemmilla diagnosoitiin Alzheimerin tauti.

– Onnekseni sairaus näyttää etenevän heillä samaan tahtiin. Se helpottaa minun työtäni, hän huomauttaa.

– Ensin hoidimme asioita porukalla; kävimme yhdessä kaupassa ja syömässä. Seuraavaan vaiheeseen siirryttiin puolitoista vuotta sitten, kun he eksyivät muutaman korttelin matkalla lounaspaikkaan. Heistä ympäristö oli näyttänyt vieraalta, mutta he olivat osanneet kysyä neuvoa ohikulkijalta.

Sen jälkeen Reposen piti alkaa kulkea matkaa vanhempiensa kanssa. Vielä ennen koronarajoituksia he kävivät yhdessä lounaalla, apteekissa ja ruokakaupassa.

– Käytimme Antoniossa paria vakiopöytää ja heti, jos ne olivat varattuja, olivat vanhempani vähän hukassa. Keväästä asti olen hakenut heille koronan takia noutoruokaa kuudesti viikossa. Yhtenä päivänä viikossa he osallistuvat muistiyhdistyksen päivätoimintaan, jossa tarjotaan ruoat ja kahvit.

Liisa ja Aimo Reponen pärjäävät keskenään kotona valtaosan päivästä. Moision alueen kotihoito käy aamun illoin huolehtimassa heidän lääkkeistään ja kerran viikossa peseytymisestä.

– Minä olen paikalla muutaman tunnin päivässä. Vien ruoan, juon kahvit heidän kanssaan ja katsomme yhdessä televisiosta kotimaisen elokuvan, Reponen kertoo.

– En ole virallinen omaishoitaja, koska toimintakykykartoitusta tehtäessä heidän tuen tarpeensa ei riittänyt siihen. Enää en viitsi omaishoidon tukea edes hakea.

Vanhaa isäänsä aikoinaan kotona hoitanut Liisa Reponen vannotti pojalleen, että tämän ei sitten pidä ottaa häntä kotiinsa asumaan.

– Olemme tehneet diilin, että minun omaishoitajuuteni loppuu silloin, kun he alkavat tarvita vaipanvaihtoa. He muuttavat palveluasuntoon, kun toimintakyky katoaa, Juha Reponen toteaa.

Toistaiseksi hän jaksaa omaishoitajan tehtävässään hyvin ja arvioi jaksavansa niin kauan kuin vanhemmat vielä asuvat omillaan. Siihen asti Reponen aikoo selvitä ilman intervallihoitoa.

– Siitä ei olisi hyötyä kellekään meistä, että he olisivat intervallijakson alun sekaisin hoitopaikassaan ja sitten taas palattuaan muutaman päivän sekaisin kotonaan. Intervallijaksot eivät sitä paitsi ole aktivoivia; siellä pedataan kaikki eteen eikä toimintakyky pysy yllä kuten kotona.

Reponen osallistuu aktiivisesti Salon omaishoitajayhdistyksen toimintaan. Hän korostaa vertaistuen auttavan jaksamaan.

– Meillä on joka maanantai aamukahvit ja kerran kuussa tiistaisin miesomaishoitajien ryhmä. Siellä syntyy hyvää keskustelua ja tietojen vaihtoa.

Juha Reponen (oik.) käy kuutena päivänä viikossa viemässä ruokaa vanhemmilleen Aimo ja Liisa Reposelle. Samalla jutellaan, juodaan kahvit ja katsotaan vanha kotimainen elokuva. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Vanhin paikallisyhdistys toimii Salossa ja Somerolla

Salon ja Someron alueilla toimiva Salon omaishoitajat ry on vanhin omaishoitajien paikallisyhdistys Suomessa. 25 vuotta toimineen yhdistyksen tehtävänä on tukea kaikkia omaishoitoperheitä mukaan lukien niitä, jotka eivät saa kunnan omaishoidon tukea.

Salon Omaishoitokeskus sijaitsee Torikadulla, jossa on tarjolla Veikkauksen rahoittamaa OmaisOiva-toimintaa. Yhdistyksen palkkaamat Mari Ilvonen ja Milka Leppiniemi järjestävät omaishoitajille muun muassa vertaistukea ja virkistystä.

– Ilman sopimusta omahoitajana toimiminen on yleistä. Moni työikäinen huolehtii vanhemmistaan tai on lapsensa omaishoitaja ilman korvausta. Tukea saavia on itse asiassa todella vähän, koska kriteerit ovat niin tiukat, Iivonen toteaa.

– Omaishoito on kunnille kaikkein edullisin ja hoidettaville inhimillisin hoitomuoto, jolle pitäisi antaa sille kuuluva arvo.

Iivonen sanoo omaishoitajien kuormittuvan työssään melkoisesti, jos he eivät hae tai saa apua.

– Koronavuosi on lisännyt kuormitusta entisestään, kun omaishoitajat eivät ole saaneet pitää vapaapäiviään intervallipaikkojen mentyä kiinni. Moni on todella uupunut, hän tietää.

Omaishoitajaliitto vaikuttaa noin 70 jäsenyhdistyksensä kanssa asiantuntijana omaishoitajien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja tarjoaa tietoa ammattilaisille heidän työnsä tueksi.

KUNNAN MYÖNTÄMÄ

Omaishoidon tuki

  • Tukea voi saada, jos hoidettava tarvitsee kotioloissa hoitoa tai huolenpitoa alentuneen toimintakyvyn, sairauden tai vamman takia.
  • Omaishoitajaksi voi ryhtyä, jos on valmis vastaamaan hoidosta tarpeellisten palveluiden avulla.
  • Sitovaa ja vaativaa hoitotyötä hoidettavan kotona tekevällä henkilöllä on mahdollisuus saada omaishoidon tukea.
  • Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojensa puitteissa.
  • Omaishoidon tuki sisältää hoitopalkkion ja vapaapäivät omaishoitajalle, palvelut hoidettavalle
  • hoitotehtävää tukevat palvelut
  • Omaishoitajuus kartuttaa eläkettä ja sisältää tapaturmavakuutuksen.

Lähde: Omaishoitajaliitto

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Aune
2 kuukautta sitten

Suuri säästö kertyy kunnille omaishoidosta.

Laitospaikka kustantaa monta tuhatta euroa kuukaudessa hoidettavaa kohti. Omaishoidon palkkio vain muutamia satasia, joista verotuksen myötä hoitajalle jää vain pieni osa.