Lämpimän, puoli salaa leipomon ovelta saadun näkkileivän maku on Tommi Tuomisen ja Jukka Mäen kielellä yhä.

– Maltaan maku oli ylivoimainen. Leivässä oli kuminaa, se oli pienen pojan mieleen ja toista kuin Koulunäkki, Tuominen sanoo.

– Pehmeää ja sitkaa, Mäki lisää.

Salon Alhaisissa asuneiden kaverusten muistot Ylhäisten leipätehtaasta ovat pyöreästi 50 vuoden takaa. Reissuissa oli häivähdys jännitystä, kun pojat pyöräilivät tehtaalle kurkkimaan raollaan olleesta ulko-ovesta. Eivätkä he suinkaan olleet ainoita.

– Hyvällä tuurilla valkoisiin vaatteisiin ja hilkkaan sonnustautunut työntekijä sujautti lämmintä näkkileipää mutusteltavaksi. Se oli aivan eri makuista kuin kova leipä, jota oli aina kotona kaapissa, Tuominen hymyilee.

Molemmat muistavat myös näkkileivän paahtuneet, reilusti muuta leipää tummemmat reunat.

– Paahtuneemmat reunat olivat makuraitaa. Todennäköisesti EU-säädös kieltää ne, sillä kaikki hyvä on vaarallista.

Näkkileipää pojat söivät välipalana sellaisenaan.

– Pienten poikien välipalat olivat äkkinäisiä! Majanrakennusreissussa oli hyvä olla taskussa näkkäriä.

Kotona ehdittin laittaa leivänpäällisiä. Voita tai margariinia, ehkä juustoakin. Myös sinappia siveltiin pintaan. Mutta kummalle puolelle? Mäki sivelee sileälle puolelle, Tuominen koloihin.

Ei ole vanhan Ylhäisten leivän veroista, Tommi Tuominen (vas.) ja Jukka Mäki, arvioivat nykynäkkäriä. Rakenne on hauras ja keksimäinen ja maku, noh, siitä on jäljellä jotain. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Näkkileipätehdas suljettiin vuonna 1990 ja tuotanto siirrettiin Kotkaan. Salossa valmistetun veroista näkkileipää salolaiset eivät myönnä sen jälkeen syöneensä.

Jukka Mäki asuu Naantalin Merimaskussa ja työskentelee Business Finlandilla. Näkkileivästä hän ei ole luopunut.

– Yhä edelleen ostan Ylhäisten leipää, mutta se ei ole samaa. Rakenne on aaltopahvimaista, hän harmittelee.

Salossa asuva Tommi Tuominen on Turun kaupungin perusopetuksen palvelualuejohtaja. Hän syö harvakseltaan näkkileipää, mutta siihen liittyvät muistot ovat tärkeitä.

– Tutut asiat luovat turvallisuuden tunnetta, vaikka näkkileipä lapsuudesta. Pienet ja paikalliset asiat ovat taas kiinnostavia ja niitä kannattaa suosia.

Näkkileipätehtaan on omistanut vuodesta 2004 yrittäjä Pasi Paakkonen. Ylhäisten Sisustustehtaassa historiaa ei ole unohdettu. Rakennuksen julkisivussa on säästetty teksti tehtaan perustamisvuodesta ja myymälän kaapissa säilytetään näkkileipää! Alkuperäiseen Ylhäisten leivän kääreeseen on pakattu ruotsalaista, pyöreää näkkileipää niin, että vaikutelma on aito.

– Eihän leipä enää alkuperäistä voisi olla, hän naurahtaa.

Kansalaisopiston taidetilan uusi nimi, Näkkäri, yllätti Paakkosen.

– Yhdistin sen heti meidän tehtaaseen, sillä minun ikäluokalleni näkkileipätehdas on ollut aina Näkkäri. Kohta sata vuotta vanha brändi.

Enolassa asunut Paakkonen ei ole käynyt kärttämässä näkkileipää leipomon ovella, mutta tuote on perin tuttu.

– Bravuuri oli, kun me pojat pelasimme jääkiekkoa ja Retu (Hannu Retva) luisteli iso, sinapilla levitetty näkkileipä kädessään. Aina kun näen hänet, minulla on tämä kuva silmissä.

Vuosikymmenten jälkeen Paakkonen muistaa, kuinka kovaa Ylhäisten näkkileipä oikein oli.

Häneltä oli katkennut hammas jääkiekossa ja tilalle oli tehty proteesi. Armeijassa tästä tuli jokapäiväinen ongelma.

– Vanikkaa syödessä proteesi oli parasta laittaa taskuun. Leipä oli kauhean kovaa ja hapanta ja sitä piti syödä toisella puolella.

Näkkileipätehtaan vuodet

  • 1898 perustetaan Ylhäisten Tehtaat Oy, jonka toimialoina olivat aluksi mylly ja tiilitehdas, myöhemmin saha ja leipätehdas, josta tuli päätoimiala.
  • 1927 Ylhäisten Tehtaiden näkkileipätehdas aloittaa toimintansa.
  • 1987 Suomen Sokeri ostaa Ylhäisten Tehtaat, mutta toiminta jatkuu itsenäisenä.
  • 1990 tehdas lakkautetaan ja näkkileivän valmistus siirretään Cultor-konsernin (entinen Suomen Sokeri) Kotkan näkkileipätehtaalle. Ylhäisten Tehtaat sulautetaan Vaasanmylly Oy:hyn (nykyinen Vaasan).
  • 1993 kiinteistöneuvos Jorma J. Nieminen ostaa tehdaskiinteistön.
  • 2004 yrittäjä Pasi Paakkonen ostaa kiinteistön ja perustaa Ylhäisten Sisustustehtaan.

Suomen suosituinta myös Salon kouluissa

Nykyisin Salon kouluissa, päiväkodeissa ja henkilöstöravintoloissa syödään päivittäin Vaasan Koulunäkkiä. Toisena vaihtoehtona on kova luomu varrasleipä. Kovien leipien lisäksi päivittäin tarjolla on pehmeää ruisleipää.

– Näkkileipää kuluu eri asiakaspaikoissamme vaihtelevasti riippuen pehmeän leivän menekistä ja ehdottomasti myös tarjottavasta lounasruoasta. Keittojen kanssa kuluu eniten yleensä pehmeää ruisleipää tai listan mukaista leipää kuten perunalimppua, ravitsemispalveluesimies Tiina Lamberg kertoo.

Kulutusarvion mukaan perusnäkkäriä rouskutetaan vuodessa 5 500 kiloa ja varrasleipää 3 200 kiloa. Tämän vuoden hankintojen perusteella näyttää, että näkkileivän kulutus olisi kasvussa.

Ravitsemispalvelut noudattavat valtion ravitsemissuosituksia.

– Tarjoamamme näkkileipä sisältää vähemmän suolaa kuin Ylhäisten näkkileipä. Suolapitoisuus on tärkeä kriteeri tuotteita kilpailutettaessa, Lamberg toteaa.

Ylhäisten leivän suolapitoisuus on 1,4 ja Koulunäkin 1,0. Koulunäkki on ylivoimaisesti Suomen suosituin näkkileipä.

Näkkäri – helppo lausua, eikä hienostele

Teatteritilaan etsitään rapeita ja rouheita esityksiä.

Salon kansalaisopiston Ylhäistentien kulttuurin monitoimitila nimettiin syksyllä Näkkäriksi. Nimen keksi salolainen Timo Kesälä.

Idea syntyi, sillä tila sijaitsee vain muutaman korttelin päässä entiseltä näkkileipätehtaalta.

– Muuallakin otetaan vanhoja nimiä uudelleen käyttöön kuten Helsingissä Teurastamo. Kun englanninkieliset nimet yleistyvät, on hyvä, että käytetään yksinkertaisia, suomalaisia nimiä. Näkkäri on helppo lausua, eikä se ole liian hienosteleva, Kesälä perustelee.

Hän viihtyy kulttuuritapahtumissa yleisönä ja työntekijänä ja taiteilee itsekin.

Näkkileipätehdas on Kesälälle rakennuksena tuttu, tuote ei.

– Olen nuorta polvea. Kävin koulun Somerolla, siellä oli tarjolla pitkulaista näkkileipää. Näkkileipä on tärkeää ainakin hernekeiton kanssa. Siihen on tottunut lapsesta asti. Lapsena näkkileivän päälle laitettiin sinappia, mutta nykyisin sinappi menee keittoon.

Kansalaisopiston teatteritaiteen opettaja Sarika Lipasti on havainnut, että Näkkäri synnyttää ihmisissä iloa ja hilpeyttä. Harva tietää, mistä nimi tulee. Leipätehdas on vieras myös 1990-luvun lopulla Saloon muuttaneelle Lipastille.

Hän oli mukana raadissa valitsemassa monitoimitilalle nimeä 17 ehdotuksesta.

– Veikeä ja omalaatuinen idea. Näkkäri sopii hyvin, sillä meillä on jo Kiva ja Veturitalli.

Nimi edustaa jatkuvuutta: näkileipä on ja pysyy.

Koronaviruksen takia monitoimitilaa on käytetty vähän, mutta visioita on paljon.

– Näkkäriin etsitään erilaisia rapeita ja rouheita esityksiä, kaupungin kulttuurituottaja Suvi Aarnio kertoo.

Hän toivoo, että uuteen tilaan löytyy uusia tekijöitä Salosta ja lähiseudulta.

Kansalaisopiston kulttuurin monitoimitila Näkkäriin odotetaan rouheita esityksiä. Tilaa esitteli vuosi sitten teatteritaiteen opettaja Sarika Lipasti.

Tuotantokatkos synnytti somemyrskyn

Näkkileipä herättää suuria tunteita. Se huomattiin Vaasan Kotkan näkkileipätehtaalla viisi vuotta sitten linjasaneerausta tehtäessä. Työ keskeytti useiden näkkileipien valmistuksen ja Ylhäisten näkkileivän loppuminen kaupoista aiheutti somemyrskyn.

– Saimme satoja kuluttajapalautteita. Ylhäisten leipä keräsi valtavasti kommentteja ja toiveita kuluttajilta, emmekä voineet olla huomioimatta niitä. Viesti oli vahva: tuokaa leipä takaisin, emme pysty elämään ilman sitä, brändivastaava Emilia Taxell kertoo.

Salolaiset muistavat Ylhäisten leivän pyöreänä kiekkona. Kotkassa näkkileipää ei enää leivottu pyöreänä, vaan isopalakakkuna, josta murrettiin paloja. Nykyisin se on suorakaiteen muotoista sahapalaa Koulunäkin tapaan.

– Ylhäisten leipä on todella tykätty tuote, jolla on tietty ostajakunta. Vaikka resepti on sama, leivän koostumus on erilainen tehtaasta toiseen siirryttäessä. Tuotteen siirtäminen toiselle linjalle voi vaikuttaa rakenteeseen, Taxell perustelee ”vanhaa kunnon” Ylhäisten leipää kaipaaville.

Ylhäisten leivän kuminaversion valmistus lopetettiin vuonna 2009.

Kotkan tehdas on Suomen suurin näkkileipätehdas. Noin puolet tuotannosta jää kotimaahan ja puolet menee ulkomaille. Vuodesta 2015 Vaasan on ollut osa kansainvälistä leipomokonsernia Lantmännen Cerealia Oy:tä.

Näkkileipä on monessa kodissa niin sanottu rinnakkaistuote. Kun pehmeä leipä on loppu, otetaan kovaa. Näkkileipä on myös terveystuote, sillä siinä on paljon kuitua ja täysjyvää. Kuitu auttaa vatsaa voimaan hyvin, ja täysjyvässä on tallessa kaikki viljojen vitamiinit, hivenaineet ja kuidut.

Näkkileivistä on kehitetty erilaisia maku- ja siemenversioita, mutta silti sen luonne on arkinen.

– Kouluruuan kautta näkkileipä koetaan arkiseksi asiaksi, tutuksi ja turvalliseksi. Samalla se koetaan kotimaisena superruokana, jossa on runsaasti hyviä ominaisuuksia, myös ilmaston näkökulmasta, Taxell toteaa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments