Osteoporoosin hyvä hoito ei aina toteudu

0

Osteoporoosi ilmenee arjen tilanteissa tulevina murtumina, pituuden lyhenemisenä sekä ryhdin kumartumisena. Osteoporoosia sairastaa 400 000 suomalaista, ja se voi olla taustalla jopa 40 000 murtumassa vuosittain.

Käytännössä tämä tarkoittaa murtumia saaville ihmisille kipua, kärsimystä, vaikeuksia arjessa sekä heikentynyttä toimintakykyä. Murtumat myös lisäävät hoivan tarvetta ja erityisesti lonkkamurtumat ja vaikeat nikamamurtumat lyhentävät elinikää.

Yhteiskunnalle tämä tarkoittaa ensihoitohenkilöstön lisätyötä, murtumien ja toisinaan kroonisen kivun hoitoa, monenlaisia arjen hoito- ja hoivapalveluita sekä moninaisia muita kustannuksia.

Osteoporoosi on etenevä sairaus. Mikäli osteoporoosia ei diagnostisoida ja hoideta eikä osteoporoosia sairastavalle tarjota tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen, osteoporoosi etenee aiheuttaen uusia, tavallisesti entistä vakavampia ja vaikeammin hoidettavia murtumia.

Koska kyseessä on pitkäaikaissairaus, myös hoito on pitkäkestoinen – loppuelämän mittainen. Lääkehoito yleensä kestää vuosia. Osteoporoosia sairastavan täytyy jaksaa hoitaa itseään senkin jälkeen: hänen täytyy huolehtia terveellisestä ravitsemuksesta, joka sisältää riittävästi kalsiumia ja proteiinia, ja hänen täytyy turvata riittävä D-vitamiinin saanti.

Lisäksi osteoporoosia sairastavan täytyy huolehtia monipuolisesta liikunnasta ja yrittää estää kaatumistapaturmat.

Osteoporoosin hyvästä hoidosta on laadittu terveydenhuollon ammattilaisille asiantuntijavoimin tutkimustietoon pohjautuva kansallinen suositus, jossa ohjeistetaan osteoporoosin hoidon ketju riskitekijöiden tunnistamisesta aina hoitoon ja hoidon tehon seurantaan ja alueellisten hoitopolkujen rakentamiseen asti. Hoitosuosituksen tavoitteena on estää murtumat.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueellista osteoporoosin hoitoketjua ei ole löydettävissä Kustannus Oy Duodecimin ylläpitämältä sivustolta. Todennäköistä onkin, että Salon alueen perusterveydenhuollossa, jota pääosa osteoporoosia sairastavista käyttää, ei ole tarkkaa ohjeistusta osteoporoosin hyvästä hoidosta.

Myös murtumapotilaiden ja suuressa osteoporoosin riskissä olevien tunnistaminen erikoissairaanhoidossa saattaa olla haaste. Tällaisessa tilanteessa diagnoosin saaminen ja hoidon aloitus on helposti eriarvoista.

Salon Luustoyhdistyksen mukaan hoitoketjun puuttumisesta huolimatta erityisesti perusterveydenhuollossa osteoporoosin diagnostisointiin on viime aikoina osattu kiinnittää aiempaa paremmin huomiota.

Mutta nyt on haasteeksi noussut osteoporoosia sairastavan omahoidon ohjaus. Potilas on saattanut saada tiedon diagnoosista ja reseptistä puhelimitse, ja tämän jälkeen häntä on kehotettu hakemaan lisätietoa asiasta itse.

Moni alueen osteoporoosia sairastava onkin onneksi löytänyt tiensä alueen luustoyhdistykseen ja saanut sieltä tietoa ravitsemuksesta, D-vitamiinista, liikunnasta ja kaatumisen ehkäisystä.

Osteoporoosia sairastavien osalta tilannetta on mahdollista kohentaa panostamalla alueellisen hoitoketjun rakentamiseen, osteoporoosin hoitopolun toteuttamiseen ja ottamalla yhteistyöhön mukaan myös alueen luustoyhdistys. Myös osteoporoosihoitajien nimeäminen tekemään sekä seulontaa että tarjoamaan omahoidon ohjausta voisi viedä asiaa merkittävällä tavalla eteenpäin.

Osteoporoosin hyvä hoito on kannattava investointi. Sen avulla voidaan Salon seudulla säästää merkittävästi potilaiden ja omaisten sekä yhteiskunnan voimavaroja.

Onko meillä varaa osteoporoosin huonoon hoitoon?

 

Tiina Huusko
puheenjohtaja

Ansa Holm
toiminnanjohtaja

Suomen Luustoliitto ry

Aino Männikkö
varapuheenjohtaja

Salon Luustoyhdistys ry

 

____________________
Haluatko lähettää mielipidekirjoituksen julkaistavaksi? Ohjeet löydät täältä.