Penkinpainajaiset ja vanhojen päivä lukuvuosien kohokohtina – Leeni Tiirakarin uutuuskirja kertoo Someron yhteiskoulun ja lukion historiasta

1
Heinosen Maijana kouluvuosinaan tunnettu Mirva Orlimo (lippalakissa) ja ystävänsä Taina Hammrén (saparoissa) koulutovereineen Someron lukion penkkareissa vuonna 1976.

Lukiovuosien kohokohtia ovat kautta aikain olleet penkinpainajaiset eli penkkarit ja vanhojen päivät, jotka ovat sittemmin muuttuneet vanhojen tansseiksi. Somerolla näiden rinnalla on säilynyt samalla viikolla järjestettävä karonkka, johon toisluokkalaiset valmistavat näytelmän.

Mainittuja juhlia on järjestetty Somerolla siitä asti, kun yhteiskoulu laajeni kahdeksanvuotiseksi: keväällä 1944 koulussa oli ensimmäinen abiturienttiluokka. Ensin oli ylioppilaskokelaiden tenttiajan alkua juhlistanut karonkka, jota seurasi abien viimeinen koulupäivä ennen kirjoituksia ja sen jälkeen vanhojen päivä.

Vanhojen päivän kulkue Someron Joensuuntiellä kevättalvella 1975. Eturivissä Heli Joro (vas.), Jarmo Kerminen ja Leila Pukkila. Toisessa rivissä Päivi Salminen takanaan Jukka Kajaani, Harri Luukko ja Birgitta Asikainen. Iso huivi käsivarrellaan Ritva Mattila.

Eläkkeellä oleva historianopettaja, kirjailija Leeni Tiirakari on koonnut Someron yhteiskoulun ja lukion 93-vuotisen historian monine vauhdikkaine käänteineen kirjaksi Someron yhteiskoulu ja lukio 1927–2020. Somerniemeläisen kirjatalo Amanitan kustantama kirja sisältää tietoja ja muistoja 256 sivun edestä.

Kirjassa on 350 valokuvaa. Luokkakuvien lisäksi kirjaan on saatu somerolaisten kuvia penkkareista, karonkoista, vanhojen tansseista, puurojuhlista, kesänäytelmistä ja retkistä. Tiirakari pahoittelee, että tavallista kouluarkea on kuvattu harvoin, jos koskaan.

Kuvissa näkyvät selvästi juhlatapojen ja -pukeutumisen muutokset. Jo Someron ensimmäiset abit kulkivat koulussa meluamassa ja laulamassa kronikoita opettajista, joista myös maalattiin pilakuvia koristamaan aulaa.

Lapsekkaina abiturientteina iloitsivat vuonna 1954 Soili Vilkki (vas.), Vilho Olli, Heta Laurila, Antti Siivola, Jaakko Kantola, Anna-Liisa Dahlberg, Raili Takala, Kirsti Jokinen, Jouko Helkiö, Hannu Kyyrä, Rauno Lahti, Marja-Sisko Urmas, Heikki Urman ja Helmi-Liisa Erkinaro.

Abit kannettiin ulos koulusta ajoneuvoon, joka vei riekkumaan kylille. Illalla he kokoontuivat penkinpainajaisiin eli istuivat alas viettämään iltaa yhdessä. Alkuvuosina abit lähtivät koululta reellä, myöhemmin traktorin vetämässä heinähäkissä ja lopulta kuorma-auton lavalla.

Aikuisten maailmaan siirtymiseen valmistautuneilla abeilla oli vielä 1970-luvulla tapana juhlia koulun päättymistä leikkimällä pikkulapsia. He pukeutuivat essuihin ja polvihousuihin kuten abit 50-luvullakin tekivät. Tytöt solmivat hiuksiinsa rusetteja.

Aila Lehtinen (vas.), Pertti Kuisma, Liisa Seppänen ja Risto Keinänen olivat pukeutuneet fiinisti vanhojen päivänä vuonna 1958.

Vuotta nuoremmista lukiolaisista tuli abien lähdön jälkeen koulun vanhimpia. He juhlistivat nimikkopäiväänsä vuosikymmenten ajan pukeutumalla vanhuksiksi. Ullakoilta löytyneisiin vaatteisiin sonnustautuneet vanhat komentelivat lukion ekaluokkalaisia, menivät neuvomaan näiden oppitunneille ja lähtivät päivän päätteeksi kylän raitille paseerulle.

Abien pukeutuminen alkoi muuttua 1980-luvulla, jolloin lastenvaatteet jäivät ja tilalle alkoivat vähitellen vaihtua karnevaalimaisemmat asut ja naamiaispuvut.

– Vanhojen päivä lähti lapasesta 1990-luvulla. Silloin tytöt alkoivat pukeutua näihin prinsessamekkoihin. Somerolla vanhojen tansseja alettiin pitää monitoimitalolla, Tiirakari muistaa.

– Viimeksi vanhojen tansseja katsellessani olin ällistynyt, kun vanhat esittivät oman tanssinsa, joka oli jotain teknojytää! No, aika muuttuu ja sehän on kaikki kulttuurihistoriaa.

Penkkareiden edelleen jatkuva karamellienheittoperinne alkoi 1960-luvulla ja yltyi 1970-luvun puolivälissä.

Tiirakari sanoo tehneensä kirjan entisille oppilailleen.

– Historia on pakollinen aine, joten olen opettanut varmaan kolmeatuhatta oppilasta, hän arvioi.

– Kuvia yritettiin saada kaikilta vuosikymmeniltä, jotta jokaiselle olisi tuttuja kasvoja.

Monet kirjan kuvista ovat hänen omasta albumistaan, sillä hän opetti Someron lukiossa syksystä 1975 kevääseen 2010. Kirjaan on päässyt muun muassa kuva Juuso Tiirakarista pukeutuneena abina Obelixiksi.

– Halusin sen kuvan kirjaan, koska näin niin paljon vaivaa sen puvun ompelemisessa, Tiirakari nauraa.

Obelixin kantaman hiidenkiven hän veisti styroksista ja päällysti kankaalla.

– Se päätyi koulun rekvisiittavarastoon, eikä sellaista näytelmää tehty, ettei sitä olisi käytetty.

Kuvat kertovat penkkareiden ja vanhojen päivän pukeutumisen selvästä muutoksesta. Abit jättivät lastenvaatteet ja vanhat alkoivat pukeutua juhlavammin 80-luvulla. Leeni Tiirakari esittelee tuoreimpien vanhojentanssikuvien pukuloistoa.

Tiirakari harmittelee, että puretun Kiiruun koulun koko kulissivarasto ja valtavat puvustot hävisivät, kun vakavista sisäilmaongelmista kärsineen rakennuksen koko irtaimisto piti tuhota.

– Uudessa koulussa ei ole edes kulissivarastoa. Kai lavastus hoidetaan etupäässä äänillä, valoilla ja heijastuksilla.

Tiirakari muistaa, miten hän oli mukana maalaamassa karonkkanäytelmää varten palatsia vanhan koulun juhlasalin takaseinään edesmenneen kuvaamataidonopettaja Matti Moision johdolla.

– Diakuva palatsista heijastettiin seinälle ja maalattiin sen avulla, hän kertoo.

– Somerolla on todella vahva karonkkaperinne, jollaista on harvassa koulussa. Tokaluokkalaiset valmistavat yhdessä näytelmän pukuineen, valaistuksineen, lavastuksineen ja juhla-aterioineen. Rehtori Jari Timosen aikaan sovittiin, että siitä saa merkinnän juhlaperinteen kurssin suorittamisesta.

– Täytyy kiittää suomalaita koulujärjestelmää, että kriittisyyttä syntyy eikä kaikki hulluus mene läpi, sanoo Leeni Tiirakari viitaten Yhdysvaltojen tilanteeseen.

Uutuuskirja kertoo, miten yhteiskoulu ponnisteli rohkealla otteella läpi kaikkien alkuvaikeuksien, sotien ja koulu-uudistusten. Somerolla erilaisia opetussuunnitelmia ja kieliohjelmia kokeiltiin poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti etenkin idealistisen ja kansainvälisyyttä korostaneen rehtori Joel Vilkin aikana. Vuonna 1948 esperantosta tuli pakollinen kolmasluokkalaisille ja puutarhaopista neljäsluokkalaisille. Muille nämä aineet olivat vapaaehtoisia.

Kirjassa esitellään myös vuoden 1936 jupakkaa, jota puitiin eduskunnassa asti. Vilkki erosi virastaan, kun koulun johtokunta halusi erottaa suomen opettajana toimineen maisteri Vihtori Laurilan (s. Lasarov), jonka hän oli palkannut Helsingistä. Erovaatimuksen taustalla oli Laurilan nimen päätyminen Helsingin Sanomien julkaisemaan Etsivän keskuspoliisin muistioon, johon oli listattu ihmisiä järjestöistä, joita epäiltiin kommunistien soluttamiksi. Laurila oli kuolemanrangaistusta vastustaneen Ihmisoikeuksien liiton johtokunnan jäsen. Lisäksi opettajapariskunta Vihtori ja Aili Laurilan seinällä roikkui kuva Leo Tolstoista, jonka vuokraisäntä oli päätellyt Karl Marxiksi.

Laurila kieltäytyi eroamasta ja kirjoitti Helsingin Sanomiin kertoen johtokunnan syyttäneen Vilkkiä kommunistiksi. Kouluhallitus pyysi johtokunnalta selvitystä. Maalaisliittoa edustanut kansanedustaja ja yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtaja Lauri Sariola selosti tapahtunutta eduskunnassa. Sariolan mielestä oli kohtuutonta paisutella juttua, jonka todellinen syyllinen oli väärää tietoa levittänyt Etsivä keskuspoliisi.

Laurila jäi toimeensa lukuvuoden loppuun ja työskenteli myöhemmin kirjallisuudentutkijana, muun muassa Kustannus Oy Tammen kirjallisen osaston hoitajana ja äidinkielen opettajana Helsingin opettajakorkeakoulussa.

Kirjaa elävöittävät monet muistikuvat paikallisista kouluajoista. Tiirakari on tyytyväinen saatuaan mukaan myös Saga Salmisen kirjoittamat kokemukset abiturienttien koronakeväästä.

– Tästä vuodesta tuli sukupolvikokemus etäopetuksineen ja pilalle menneine lakkiaisineen, Tiirakari toteaa.

– Enempää koulukirjoja ei tule, sanoo Leeni Tiirakari, jolta ilmestyi vuosi sitten kirja Someron kansakoulujen, peruskoulun ala-asteiden, kansalaiskoulun ja yläasteen historiasta. Hän on eläkkeelle jäätyään kirjoittanut myös Someron kartanoista, kylistä ja maalaistaloista, kaupoista sekä korusuunnittelija Liisa Vitalista ja graafikko Pekka Vuoresta.
1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Mamma maalta 75
1 kuukausi sitten

Ihania nuo vanhat kuvat vanhojen päivistä ja penkinpainajaista silloin joskus muutamia kymmeniä vuosia sitten. Miten ovatkaan kaikki muuttuneet tähän päivään mennessä.