Kirja-arvostelu: Ritva Hellstenin Raija kuvaa uskottavasti kirjailijan sisäistä vimmaa

0
Raija-romaanissaan Hellsten piirtää kuvan kirjailijasisarensa Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Ritva Hellsten: Raija.
Aviador. 265 s.

Kotkalainen kirjailija Raija Siekkinen kuoli vuonna 2004 tapaturmaisesti asuntopalossa vain 50 vuoden ikäisenä. Kirjailija oli ilmeisesti tupakoinut vuoteessaan ja nukahtanut tuhoisin seurauksin. Onnettomuutta edeltävänä syksynä Siekkiseltä ilmestyi novellikokoelma Kalliisti ostetut päivät, jota kirjailijan suureksi pettymykseksi ei arvioitu Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla.

Kritiikki oli kuitenkin jo valmiina, kun Siekkinen menehtyi, mutta hän ei siis saanut siitä koskaan tietää. Jälkikäteen on spekuloitu, mikä osuus tapaturmassa oli Siekkisen kokemalla kirjallisen maailman sivuraiteelle joutumisella.

Raija Siekkisen sisaren kirjailija Ritva Hellstenin vuonna 2014 ilmestynyt esikoisteos on omaelämäkerrallinen pienoisromaani Orvot, jossa hän tunnistettavasti kertoo lapsuuden perheensä vaiheista. Tänä keväänä ilmestynyt Hellstenin kolmas teos Raija on tunnetusta kirjailijasiskosta kertova fiktiivinen romaani.

Raija alkaa kohtauksella, jossa minämuodossa kertova sisko on hälytetty onnettomuuspaikalle. Kirjailijasiskon pieni kerrostaloyksiö on yöllä tuhoutunut tulipalossa ja sisko menehtynyt. Jäljellä ovat vain hiiltynyt, nokinen asunto sekä valtava järkytys. Myöhemmin palomies ojentaa sisarelle komeron ylähyllyltä löytyneen pahvilaatikon, jossa on vanhoja valokuvia kuolleen kirjailijan elämästä.

Tämän kehyskertomuksen palasen jälkeen palataan sisarusten lapsuuteen ja lähdetään katkelmallisesti kertomaan kirjailijan elämänvaiheita kohti traagista loppua sitä jo matkan varrella paikoin aavistellen ja enteillen.

Päähenkilön nimeä ei mainita kertaakaan, vaan hänestä käytetään pronominia hän. Hän taas puhuu itsestään minämuodossa, kun kerrotaan, mitä hän ajattelee. Tekniikka toimii etäännyttävästi ja muistuttaa lukijaa, ettei kyseessä ole elämäkerta vaan nimenomaan kaunokirjallinen teos, romaani.

Fiktiivisyyttä korostaa sekin, että historiallisten henkilöiden nimet on muutettu ja kirjailijan elämäntarinaan on lisätty henkilöitä, joita siihen ei reaalimaailmassa ole kuulunut.

Romaanissa ruoditaan kaihtelematta niin sisarusten lapsuudenkodin ahdasta ilmapiiriä, tyttäriin kohdistuneita odotuksia, heidän keskinäistä kilpailuaan ja kateutta, miesasioita kuin vahvan kirjailijakutsumuksen ehdottoman seuraamisen hintaakin.

Vanhemmat edellyttivät kunniallisen ammatin hankintaa, aviomies oman uransa pönkittämistä ja monet tahot myös perheen perustamista. Odottivatpa muut häneltä mitä hyvänsä, kirjailijan halu kirjoittaa vei kuitenkin lopulta aina voiton.

Taiteilijaelämä oli kuluttavaa. Sen lisäksi, että oman työn tulokset oli annettava julkisesti arvotettaviksi kerta toisensa jälkeen, vaivasivat rahahuolet alituisesti. Jostain oli kuitenkin aina kaivettava rahat, jotta pääsi matkustamaan, olemaan yksin ja kirjoittamaan. Hellsten kuvaa elävästi ja uskottavasti sisäistä vimmaa, joka pakottaa kirjailijan yhä uudelleen kirjoituskoneensa äärelle.

Teksti: Kirsi Hietanen

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2020:

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)
Ritva Hellsten: Raija (Aviador)
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)
Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)
Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)
Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)

Lue myös:

Kirja-arvostelu: Rakkauden monet kasvot on osoitus kirjoittajan terävästä psykologisesta silmästä

Kirja-arvostelu: Eurooppalaisen aatehistorian höyryissä marinoituu monumentaalinen lukuelämys

Kirja-arvostelu: Tommi Kinnusen neljäs teos on tarinaltaan kiehtova ja kieleltään kaunis

Kirja-arvostelu: Anni Kytömäen Margarita on ällistyttävän ajankohtainen