Jukka Helkama on niin hurahtanut brittipyöriin, että hänen hampaansa kultapaikka löytyy nokka-akselikotelosta

0
Norton 1930-luvun kilpamoottorin suunnittelija on Arthur Carroll. Jukka Helkama on teettänyt nokka-akselikoteloon poistetun hampaansa kultapaikasta kunnianosoituksen Carrollille. Tällä pyörällä Helkama kurvailee yhä Salon seudulla 55 vuotta vanhassa nahkaisessa kilpa-asussa ja punaisessa kypärässä. Kuvat: SSS / Minna Määttänen

Intohimo. Se välittyy, kun Jukka Helkama kaivaa esiin kirjoja, kuvia ja dokumentteja vanhoista 1940- ja 1950-luvulla valmistetuista brittimoottoripyöristä.

– Kiinnostuin näistä jo pikkupoikana. Norton-, Velocette- ja AJS-kilpapyörät – ne ovat minimalistisia insinööritaideteoksia, Helkama sanoo.

Intohimo pyöriin selittyy Helkaman taustalla. Helkaman perheyritys oli aikoinaan Suomen suurin moottoripyörien maahantuoja. Helkama lumoutui pyöristä jo vuoden 1952 Eläintarhanajoissa. Kuusivuotiaana hän kapusi itse kaksipyöräisen jalkatapeille, ja se oli menoa. Kilparadat tulivat tutuksi keski-iällä.

– Firmalla oli endurojoukkue, joka kilpaili ihan kansainvälisestikin. Ylenin siellä nuorukaisena bensajerryn kantajaksi, ja sain täyttää yöllä kilpailijoiden bensatankkeja.

Oma ajoura jäi Helkamalla hänen omien sanojensa mukaan vaatimattomaksi. Ikimuistoisia ovat olleet Milano–Taranto-ajot, joihin hän on osallistunut neljä kertaa. Kotimaassa Imatra, Pyynikki ja Savonlinna on ajettu näytösajoina useita kertoja.

Manx Norton oli aikanaan kilpamoottoripyörien kuningas.

Vaikka Helkaman kilpa-ajoura oli lyhyt, into tiettyihin pyöriin säilyi. Helkama kertoo, miten legendaariset brittimerkit veivät hänen sydämensä. Brittiläiset Norton, AJS ja Velocette olivat teollisen vallankumouksen tuotosta.

Kilpapyörät valmistettiin vain yhtä tarkoitusta varten. Niillä oli tarkoitus voittaa haastavat ja vaaralliset Man-saaren ajot.

– Man-saarella on noin 60 kilometrin katurata. Kiviaitojen ja -seinien välistä ajetaan kaasu auki yli 400 kilometriä. Kun ne voittaa, voi voittaa mitkä ajot tahansa.

Vaarallisella radalla viihtyneet ajajat olivat Helkaman mukaan tottuneet koviin paikkoihin. Ajajien joukossa oli Englannin ilmavoimien hävittäjälentäjiä ja pommikoneiden tekniikasta vastaavia insinöörejä.

– He olivat tottuneet siihen, että aina ei tulla takaisin. Samalla tavalla he myös ajoivat, ja moni heistä myös kuoli radalla.

Helkama syttyy, kun hän pääsee kertomaan, mikä teki brittipyöristä niin ainutlaatuisia.

– Ne eivät olleet mullistavia vaan pelkistettyjä. Niissä yhdistyivät kestävyys, luotettavuus, nopeus ja hyvät ajo-ominaisuudet. Kaikissa oli yksisylinterinen nelitahtimoottori ja sama perustekninen ratkaisu, joka perustui moduleihin.

Moottorien tekniikka luotiin 1930-luvulla, ja sodan jälkeen 1950-luvulla sitä vielä parannettiin. Modulit eli moottori, vaihdelaatikko ja ensiöveto rakennettiin erilliseen kelkkaan. Magneetto ja kaasuttaja kiinnitettiin moottoriin, ja kelkka kiinnitettiin runkoon kiinni.

Manx Nortonin nokka-akselin koneistosta ei löydy ketjua tai hammashihnaa. Sen sijaan niissä on kaksi kartiohammaspyörävaihdetta, pystyakseli, kaksi kytkintä, viisi hammaspyörää ja kaksi nokka-akselia.

– Esimerkiksi Manx Nortonissa on vajaan 25 litran bensatankki ja vajaan viiden litran öljytankki. Kun pyörällä ajetaan 400 kilometriä luukku auki, niin se on aikamoinen rasitus, Helkama kertoo.

Manx Nortonin nokka-akselin koneistosta ei löydy ketjua tai hammashihnaa. Sen sijaan niissä on kaksi kartiohammaspyörävaihdetta, pystyakseli, kaksi kytkintä, viisi hammaspyörää ja kaksi nokka-akselia.

Brittipyörät olivat aikansa aatelia, mutta Helkaman mukaan niiden kohtalo oli lopulta surullinen. Moottoripyörien myyntiluvut laskivat 1950-luvulla, ja pyörien kehittäminen jäi. Japanilaisvalmistajat tulivat mukaan markkinoille, ja kilpa-ajoissa nopeammat kaksitahtimoottorit korvasivat yksisylinteriset nelitahtimoottorit. Brittipyörien kulta-aika päättyi 1960-luvun alussa.

Mutta vaikka brittipyörien sodanjälkeinen kultakausi oli lyhyt, pyörien ympärille rakentui innokkaiden harrastajien joukko. Kulttisuosio tarkoittaa myös sitä, että tänäkin päivänä esimerkiksi Nortonin pyöriin on saatavilla varaosia.

– Pyörät ovat levinneet kaikkialle maailmassa. Niiden ympärille on syntynyt pienteollisuutta, ja jos teen verkossa tilauksen, saan osan kotiovelle viikossa, Helkama sanoo.

Ja vaikka kyse on 1940- tai 1950-luvun pyörästä, sen kestävyys ei Helkamaa huoleta.

– Jos tällaisesta huolehditaan, se kestää maailman loppuun saakka. Maailma tuhoutuu tätä ennen, hän naurahtaa.

Jukka Helkama

  • 74-vuotias kiskolainen
  • Opiskeli ETH Zürichissa diplomi-insinööriksi
  • Työura perheyrityksessä Helkamalla eri tehtävissä
  • Perheeseen kuuluu Kaija-vaimo, kolme aikuista tytärtä ja kahdeksan lastenlasta
  • Harrastaa moottoripyörien ohella yleisurheilua ja filologiaa

Teksti: Tomi Kangasniemi

Lue lisää Moottori Plus -teemasivujen juttuja 4.11.2020 Salon Seudun Sanomista.