Korona-avuksi viritetyt ateriakuljetukset vakiintuivat Somerolla – Salossa naapuriapuryhmä ei ottanut tuulta alleen

2
Pirkko ja Matti Hagelberg saavat kuusi kertaa viikossa Svenssonilta lämpimän aterian kotiin. – Tämä on hyvää kotiruokaa ja vapaaehtoisen tuojan kanssa ehtii aina vähän myös jutella, Hagelbergit sanovat. Tällä kertaa lautasilla on muusia ja lihapullia. Kuva: SSS/MARKO MATTILA

Pirkko ja Matti Hagelberg odottavat päivän lämmintä ruokaa omakotitalossaan Someron keskustassa. Hagelbergit saavat kuusi kertaa viikossa ruuan kotiin Svenssonin lähimmäispalvelukeskuksesta.

– Ruoka on todella hyvää. Meille on myös hyvin tärkeää se, että lounaat ovat tavallista kotiruokaa, huomauttavat Hagelbergit, joiden päivän annos sisältää tällä kertaa lihapullia ja muusia lisäkkeineen.

Hagelbergit kävivät aiemmin Svenssonilla silloin tällöin myös paikan päällä syömässä. Samalla he tapasivat tuttuja.

– Nyt on kuitenkin oma kunto sen verran heikentynyt, että enää se ei onnistu. Sama koskee ruuanlaittoa kotona, 81-vuotias Pirkko Hagelberg sanoo.

Someron keskustassa toimiva Svensson on tarjonnut vuosia edullista ruokaa ja samalla matalan kynnyksen kohtaamispaikan muiden tapaamiseen ja lehtien lukemiseen. Keväällä korona mullisti myös Svenssonin elämän, joten paljolti vapaaehtoisten varassa pyörivä talo aloitti ruuan kotiinkuljetukset.

– Kovimpien koronarajoitusten aikana ruuan sai noutaa tai se toimitettiin kotiin. Halusimme kotiinkuljetuksilla varmistaa sen, että täällä syömässä käyneet riskiryhmäläiset saivat edelleen päivittäisen lämpimän aterian, Svenssonin osa-aikainen toiminnanohjaaja Riitta Lehtinen huomauttaa.

Koronarajoitusten lievennettyä kesällä Svensson avasi jälleen ovensa ruokailijoille. Samaan aikaan päätettiin kuitenkin jatkaa aterioiden kotiinkuljetuksia. Talon lounaan voi siten syödä nyt paikan päällä, noutaa tai tilata tuotavaksi kotiin.

– Kesän ja syksyn aikana kuljetusten piiriin on tullut uusia asiakkaita, Lehtinen kertoo.

Arvo Maaniitty asuu Terttilän kylässä 15 kilometrin päässä Someron keskustasta. Maaniitty on saanut Svenssonin ruokaa kotiin joka arkipäivä keväästä saakka.

– Tämä on todella hieno ja edullinen palvelu. Olen itse leski, joten ruoka olisi paljolti kaupan einesten varassa, sillä vain itselleen ei tule laitettua ruokaa. Nyt olen saanut syödä kotona joka päivä lämmintä ja maittavaa kotiruokaa, Maaniitty sanoo.

Kun Svensson aloitti ateriakuljetukset keväällä, palvelu ulotettiin saman tien koskemaan myös haja-asutusalueita. Ruokaa kuljetetaan edelleen niin keskustaan kuin kylille.

– Vapaaehtoiset kuljettavat ateriat. Ilman heitä tämä ei olisi mahdollista, Riitta Lehtinen korostaa.

Vapaaehtoisten apu mahdollistaa myös edulliset kuljetukset. Kuljetusmaksu oli alussa keskustaan nolla euroa ja haja-asutusalueelle euron. Nyt keskustassa kuljetusmaksu on euron.

– Uusien haja-asutusalueen asiakkaiden kohdalla joudumme hieman nostamaan kuljetusten hintaa polttoainekulujen takia. Periaate on kuitenkin se, että kuljetus ei kaadu hintaan, joten maksu sovitaan jokaisen kohdalla erikseen, Lehtinen toteaa.

Kuutena päivänä viikossa avoinna olevalla Svenssonilla on kaksi osa-aikaista työntekijää. Muuten koko toiminta on vapaaehtoisten varassa. Paikan päällä tarjottavien aterioiden ja ruokakuljetusten lisäksi talo tarjoaa ruoka-apua.

Vapaaehtoiset kiertävät aamuisin Someron ruokakaupat ja noutavat niistä elintarvikkeita eteenpäin jaettaviksi. Viimeisen myyntipäivän leivät ja muut elintarvikkeet jaetaan Svenssonilla tarvitsijoille. Lehtinen kertoo, että ruoka-avun hakijoiden määrä on noussut viime kuukausina selvästi.

– Nyt ruoka-apua hakee päivittäin lähemmäs 50 henkilöä, kun aiemmin luku 25–30 henkeä.

Svenssonin toimintaa pyörittää Someron seurakunnan diakoniatyön kannatusyhdistys. Someron kaupunki avustaa Svenssonia 12 000 eurolla ja seurakunta 5 000 eurolla vuodessa. Keväällä seurakunta tuki erikseen myös ruokakuljetuksia.

Salon naapuriavulla vähän kysyntää

Salolainen Sari Wiberg perusti keväällä Facebookiin Salon naapuriapu -ryhmän, jonka ideana oli saattaa koronan keskellä avun tarvitsijat ja auttajat yhteen. Wiberg sanoo, että avunpyyntöjä tuli keväällä vähän.

– Pyyntöjä tuli vain reilulta kymmeneltä apua tarvitsevalta tai heidän omaiseltaan. Näistäkin suurin osa tuli minulle puhelimen kautta, sillä numeroni oli Salon kaupungin koronatiedotteessa, Wiberg huomauttaa.

Wiberg kertoo iäkkäämpien ihmisten pyytäneen apua kauppa- tai apteekkiasioiden hoitamiseen.

– Suurin osa avunpyynnöistä tuli keskustan alueelta, mutta joku tarvitsi apua myös kauemmaksi.

Sari Wibergin tavoitteena oli alun perin luoda Salon naapuriavusta vakinainen kanava, jonka avulla avun hakeminen ja saaminen vaikkapa lipaston kokoamiseen olisi ollut helppoa myös normaalioloissa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

– Avunpyyntöjä ei ole tullut enää lainkaan. Toisaalta myös vapaaehtoisia auttajia oli lopulta aika vähän. Moni tarjoutui auttajaksi, mutta ei sitten kyennytkään auttamaan, kun olisi ollut tarvetta.

Särkisalossa vapaaehtoiset tarjosivat keväällä apua Särkisalokotiyhdistyksen Yhres-toiminnan kautta. Toiminnanjohtaja Päivi Engblom sanoo avunpyyntöjä tulleen kymmenkunta.

– Apua saa edelleen esimerkiksi apteekki- tai kauppa-asioihin, mutta pyyntöjä ei ole alkukesän jälkeen tullut. Toistaiseksi ikäihmiset ovat vielä uskaltaneet liikkua itse, Engblom huomauttaa.

Särkisalokodin toimintaa korona on muokannut jonkin verran.

– Keskiviikkokahvit ovat nyt tarjolla neljä tuntia entisen kahden sijasta ja ilman ohjelmaa. Näin porukka jakautuu tasaisemmin. Yhteislaulut on muutettu musiikkituokioiksi, joissa pidetään esimerkiksi levyraatia, Engblom kertoo.

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Hatunnosto
25 päivää sitten

Todella upeaa toimintaa. Ja juuri sitä konstailematonta kotiruokaa, joka on ikäihmisten mieleen. Hatunnosto kaikille Svenssonin vapaaehtoisille.

Somerolta mallia
25 päivää sitten

Se, että aterioiden kuljetuspalvelu koskee myös kyliä, on tavattoman hienoa. Taajamissa on usein myös muita vaihtoehtoja tarjolla kohtuullisen edullisesti, mutta kauempana tulee yleensä jo raha tai liian pitkä matka vastaan.

Somerolla tuntuu sitoutuneita vapaaehtoisia löytyvän melkein asiaan kuin asiaan. Saloon toivoisi samaa.