Vihreää voimaa

0

LIISA WRIGHT. Marraskuun aurinko kirkastaa tuijan: mikä erikoinen, intensiivinen vihreä! Se ei ole julkeaa myrkyn- eikä pehmeää havunvihreää vaan sitä syvintä vihreää. Ihmettelen, osaako ihminen taiteessaan tai teollisissa tuotteissaan koskaan tehdä yhtä upeita värejä kuin luonto.

Vihreästä luonnosta puhutaan kevään ja kesän yhteydessä, mutta saamme nauttia siitä nytkin. Syysvilja on noussut silmiä ja sielua hiveleväksi näyksi. Nurmikot vihertävät, ikivihreät istutukset ja puut ilahduttavat.

Ja kaikki se kauneus syntyy vähän eri sävyistä. Täällä etelässä pellot muodostavat vihreän eri vivahteiden ja mustan täplittämän tilkkutäkin.

Vihreä on elämän, puhtaan luonnon ja kasvun väri. Siksi sanaa käytetään yleensä kuvaamaan positiivisia asioita, myös eri kielien sanonnoissa.

Saksalaisilla toiveet ovat vihreitä ja asiat kunnossa ollessaan vihreällä alueella. Kun toivotaan toisen onnistumista, ollaan hänelle vihreä. Niinpä hän pärjää hyvin ja pääsee vihreälle oksalle.

Kun projektille näytetään vihreää valoa, voidaan se aloittaa. Myös liikennevaloissa lupa lähteä liikkeelle on vihreä.

Jotta onni olisi mukana ja toisi voiton, levitetään pöydälle vihreä liina korttipelin alkaessa. Biljardi- ja pingispöytäkin ovat vihreitä.

Mainonta käyttää vihreää luomaan mielikuvan puhtaudesta ja ekologisuudesta. Värin voimaa käytetään pakkauksissa ja firmojen logoissa. Valitettavan usein kyse on vain viherpesusta: tuote tai toiminta ei ole sen kummemmin ympäristöystävällistä kuin muillakaan väreillä mainostettu.

Politiikassa ympäristöpuolueet kaikkialla maailmassa, lähes poikkeuksetta, ovat nimenneet itsensä Vihreiksi.

Yleensä kaikesta löytyy vastakkainen ja negatiivinenkin puoli. Vihreä yhdistetään myös ikäviin asioihin. Kateus myrkyttää elämän: ihmiset ovat vihreitä kateudesta. Asioihin perehtymätön henkilö, vaikka ei itse sitä näkisikään, on joissain kielissä ”vihreänokka, vihreäsarvinen”.

Myrkynvihreä-sana lienee saanut alkunsa vuosisatoja sitten käytetystä värin aineosasta. Arsenikki antoi vihreälle hienon hehkun. 1880-luvulla varoitettiin Suomessakin lapsia ostamasta kirkkaanvihreitä kiiltokuvia. Ateneumin yhdessä salissa vihreät seinät todettiin niin arsenikkipitoisiksi, että ne piti käsitellä vernissalla.

Marsilaisten uskotaan olevan vihreitä, mutta meillä moni pelkää läheisemmän naapurin ”vihreitä miehiä”.

Luonnossa ja etenkin metsässä liikkuminen edistää terveyttä ja vähentää stressiä. Samoin myös pelkkä vihreä väri rauhoittaa mieltä. Väriopin kirjoittajan Goethen talossa oli vihreät tapetit kaikissa asutuissa huoneissa.

Ei vain mielelle vaan myös silmille on vihreä se rentouttavin väri, mikä selittää koulujen liitutaulujen värin. Leikkaussaleissakin vallitsee vihreä entisen kirkkaan valkoisen sijasta.

Jo muinaiset egyptiläiset kuvasivat jumaliansa vihreinä. Väreillä on aina ollut sanomansa ja merkitys – vielä meillekin.

Annetaan vihreän sykähdyttää ja iloitaan siitä.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments