EU-direktiivi tuo ilmiantokanavat työpaikoille – parempi suoja väärinkäytösten paljastajille

0

Kuntien, yritysten ja valtion hallinnon on rakennettava tulevaisuudessa ilmoituskanavia, joiden kautta ihmiset voivat paljastaa väärinkäytöksiä.

Taustalla on Euroopan unionin niin kutsuttu whistleblower-direktiivi. Tavoite on, että ilmiantajan suojelu helpottaa tai jopa kannustaa kertomaan rikkeistä ja väärinkäytöksistä.

Direktiivissä puhutaan ”unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta”. Se on pantava kansallisesti käytäntöön ensi vuoden joulukuuhun mennessä.

Yritykset markkinoivat jo organisaatioille räätälöityjä whistleblower-ratkaisuja.

Direktiivi koskee valtiota ja kuntia sekä yrityksiä, joissa on vähintään 50 työntekijää.

– Direktiivi mahdollistaa alle 10 000 asukkaan kuntien jättämisen tämän velvollisuuden ulkopuolelle, mutta tästä ei ole tehty mitään linjauksia, kertoo neuvotteleva virkamies Juha Keränen oikeusministeriöstä.

Salon kaupunki on määräaikaiset mukaan lukien noin 3 500 ihmisen työnantaja, ja sillä on monenlaisia urakka- ja alinhankintasopimuksia.

Henkilöstöjohtaja Christina Söderlundin mukaan monen asiantuntijan yhteistyötä vaativa ilmoituskanava on kaupungilla valmisteilla. Valmisteluun osallistuvat ainakin henkilöstöpalvelut, hallintopalvelut ja sisäinen tarkastus.

10 000 asukkaan rajaus tarkoittaisi, että muihin Salon seudun kuntiin ei tarvitsisi perustaa ”ilmiantokanavaa”.

Organisaatioiden sisäisten kanavien lisäksi perustetaan ulkoinen ilmoituskanava tai useita kanavia, joissa ilmoitukset tehdään erikseen määriteltäville viranomaisille.

– Yhteiskunnassa ja organisaatioissa on jo erilaisia ilmoituskanavia ja mahdollisuuksia tehdä valituksia ja kanteluita. Direktiivi tuo näihin täydennystä, Keränen sanoo.

Perinteisistä valitus- ja kantelukanavista uusi väylä poikkeaa ennen kaikkea siinä, että ilmoittajan henkilöllisyys suojataan kaikilta muilta paitsi ilmoitusten vastaanottajilta ja käsittelijöiltä.

– Ilmoitus epäilystä rikkomuksesta täytyy voida tehdä turvallisesti. Ilmoituskanavan pitää pystyä suojaamaan ilmoittajan henkilöllisyys ja selvittämään tehokkaasti ilmoituksen todenperäisyys.

– Vielä ei ole määritelty, mitä suojelu loppujen lopuksi tulee olemaan.

Direktiivissä mainittujen rikkeiden skaala on laaja. Siinä puhutaan muun muassa korruptiosta, petoksesta ja laiminlyönneistä, joilla rikotaan Euroopan unionin oikeutta.

Suomen oikeusministeriössä ja työ- ja elinkeinoministeriössä arvioidaan parhaillaan, mitä muutoksia direktiivi aiheuttaa suomalaiseen lainsäädäntöön. Soveltaminen on huomattavan suuri palapeli, kuvaa Juha Keränen.

– Ilmoittajan suojeludirektiivin liitteissä on 138 EU-direktiiviä tai -asetusta. Ne muodostavat pääosan direktiivin soveltamisalasta. Kansallisesti nämä direktiivit on pantu täytäntöön noin 200 lailla.

Lista siitä, missä kaikkialla laittomuuksia voi tapahtua, on pitkä.

Direktiivissä mainitaan muun muassa julkiset hankinnat, rahoituspalvelut, ympäristöturvallisuus, kansanterveys, elintarvikkeiden turvallisuus, eläinten hyvinvointi sekä yksityisyyden suoja ja Suomessa viime viikkoina ajankohtaistunut verkkoturvallisuus.

Organisaation sisäisellä kanavalla ilmoituksen voi tehdä työntekijä. Työntekijään rinnastetaan harjoittelijat, entiset työntekijät ja vapaaehtoistyötä tekevät. Direktiiviä sovelletaan lisäksi alihankkijoihin ja osakkeenomistajiin.

Tällaiset henkilöt havaitsevat yleensä ensimmäisinä ”organisaation aiheuttaman yleiseen etuun kohdistuvan uhan tai haitan”, direktiivissä todetaan.

Oletus on, että ilmiantaja on liikkeellä vilpittömällä mielellä.

– Maailmalta on esimerkkejä myös siitä, että ilmoituksia tehdään perättömästi vahingoittamistarkoituksessa. Ne pitää myös ottaa huomioon, ja perättömät ilmiannot täytyy sanktioida, sanoo Keränen.

Työsuhteeseen liittyvä lojaalisuus ei direktiivin mukaan saa estää väärinkäytösten paljastamista. Tällaisissa tilanteissa annettaisiin erityistä oikeussuojaa.

Suojaa ja kriittisyyttä

Valmisteilla olevassa lainsäädännössä varaudutaan siihen, että omalle organisaatiolle tai ulkopuoliselle viranomaiselle väärinkäytöksistä tehtävä ilmoitus voi aiheuttaa ilmoittajalle vaikeuksia. Siksi häntä pitää suojella.

Kyse on sananvapaudesta. Turvaa tarvitaan myös silloin, kun tietoa yleisen edun vaarantavasta toiminnasta julkaistaan suoraan verkossa tai sitä luovutetaan tiedotusvälineiden käyttöön.

Direktiivissä mainitaan erikseen, että väärinkäytösten paljastajat ovat erityisen tärkeitä tietolähteitä tutkiville toimittajille.

Varmuus tehokkaasta suojelemisesta voi kannustaa ilmoittamaan tietoja tiedotusvälineille, ja on ”olennaisen tärkeää suojella väärinkäytösten paljastajia toimittajien tietolähteenä, jotta voidaan turvata tutkivan journalismin asema demokraattisten yhteiskuntien vartijana”.

Suomessa lähdesuoja on kirjattu sananvapauslakiin. Tiedotusvälineiden ei tarvitse kertoa, keneltä se on tietoja saanut.

Myös median toimintaa sääntelevissä journalistin ohjeissa todetaan, että journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.

Ohjeissa korostetaan myös, että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.