Hoivapaikat on suunniteltava uudelleen

0

Rahoituspuitteiden muutokset ovat vaatineet sopeuttamaan Salon vanhushuoltoa vuosikymmenen ajan, johon asti rahoitustilanne oli vakaa pitkähkön ajan. Muutama hoivayksikkö jouduttiin lakkauttamaan, ja lisääntyviähoivatarpeita on katettu kotihoitoa ja muita kotona asumista tukevia palveluja lisäämällä.

Hoivapaikat on saatu riittämään hoiva-asumisaikojen lyhentyessä. Hoivan laadusta ei haluta tinkiä, ja uutena tehostamiskeinona voitaisiin ottaa käyttöön kehittämissuunnitelmaan sisältyvä ns. välimuotoinen hoiva-asuminen.

Äkkinäisiä päätöksiä on vältettävä ja pidettävä jatkuvasti mielessä, että suunnitelmat tehdään muuttuneissa puitteissa.

Vanhushuoltoa on jouduttu kaikissa oloissa suunnittelemaan johdonmukaisesti, minkä ymmärtämistä olisi tullut edellyttää poliittisilta toimijoilta, jotka muutamia vuosia sitten puuhasivat yllätyspäätöksen vanhusten uuden hoivayksikön perustamisesta ja toivat pienessä piirissä keskustellun asian suoraan valtuuston päätettäväksi.

Asian käsittelyä olisi tullut edeltää virkamiesvalmistelu ja moniulotteisen asian käsittely sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Asiantuntijavirkamiehet ja sosiaali- ja terveyslautakunta kirjasivat jälkikäteen yksimielisesti, ettei uudelle yksikölle siinä tilanteessa ollut toiminnallisia eikä taloudellisia perusteita. Yllätyspäätös oli väärä signaali päätösten tekemisestä.

Kaupunginhallituksen niukka enemmistö päätti purkaa uuden sote-johtajan työsuhteen koeajan lopulla. Raskauttavana syynä on esitetty hänen menettelynsä tuoda sosiaali- ja terveyslautakunnan käsiteltäväksi toimenpiteet tiensä päähän tulleiden vanhainkotien korvaamisesta ennen kaupunginhallituksen itselleen esittämää linjakäsittelyä asiasta.

Lautakuntaan asia ei edennyt, ja viime kädessä kaupunginhallitus ja valtuusto olisivat päättäneet asiasta, mutta nyt saatiin muodollinen keppihevonen työsuhteen purkamiselle.

Asiaa ei kaiketi haluttu antaa lautakunnan käsiteltäväksi, koska se olisi saattanut katsoa asioita vanhushuollon kokonaisuuden näkökulmasta ja siten tehdä ”väärän päätöksen”.

Aluepolitiikka ei ehkä olisikaan ollut ensisijaista ja IoT-vaihtoehto olisikin ollut tarkoituksenmukainen ja taloudellisesti perusteltu ratkaisu.

Vanhushoivan akuutin paikkatarpeen ratkaisemiseksi tarvitaan päätös uuden hoivayksikön ja siihen kytkeytyvän kehitysvammayksikön suunnittelusta. Muilta osin voidaan ottaa aikalisä ja laatia suunnitelma, jossa hoivayksikköjen tilannetta ja tarpeita katsotaan kokonaisuutena ottaen huomioon vanhusten tarpeet, henkilökunnan saatavuus, ylläpitokustannukset, investointitarpeet, aluenäkökohdat ja muut relevantit seikat.

Suunnitteluvaiheeseen on välttämätöntä kytkeä perustettava sote-hyvinvointialue ja sen asettamat kriteerit. Monet syyt puoltavat ulkopuolisen selvityshenkilön asettamista.

Suunnitteluvaiheessa tulisi tarkastella myös vanhushuollon kehittämissuunnitelmassa esitetyn ns. välimuotoisen hoiva-asumisen toteuttamisedellytyksiä.

Yleistyvässä mallissa vanhukset voivat asua lopun elinajastaan samassa hoiva-asunnossaan siten, että palvelutasoa nostetaan tarpeiden niin vaatiessa. Ylläpitokustannukset olisivat alkuvaiheessa olennaisesti pienemmät, jolloin paikkoja voitaisiin tarjota entistä useammalle vanhukselle heidän palvelutarpeidensa mukaisesti.

 

Heikki Liede

kaupunginvaltuutettu (kok.)

 

sosiaali- ja terveyslautakunnan 2. vpj