Katse rohkeasti tulevaisuuteen

0

Eduskunta on 15.12. hyväksynyt pitkään valmistellun ja hallitusohjelmassa sovitun oppivelvollisuuden laajentamisen koskemaan toisen asteen opetusta.

Oppivelvollisuuden pidentämisessä ja maksuttomassa toisessa asteessa on kyse tulevaisuusinvestoinnista: toisesta asteesta tehdään aidosti maksuton, nostetaan suomalaisten koulutusastetta, edistetään nuorten työllistymistä ja turvataan kaikille nuorille hyvät eväät työelämään.

Juuri hyväksytty oppivelvollisuuden laajentaminen on tärkeä rakenteellinen uudistus ja tulevaisuusteko. Koronakriisi ei ole vähentänyt tarvetta pitkäjänteisille sosiaalisille investoinneille, joilla ehkäistään syrjäytymistä ja vahvistetaan työllisyyttä, vaan päinvastoin lisännyt niiden tarvetta.

Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta. Jokaiselle on varmistettava valmiudet työhön sekä itsensä ja perheensä elättämiseen.

Koulutuksen puute on nuoren elämän suurin riski, johon meillä ei yhteiskuntana ole varaa. Suurin osa johtavista taloustieteilijöistä ja Elinkeinoelämän valtuuskunta ovat jo pitkään kannattaneet uudistusta myös keinona nostaa työllisyysastetta.

Huomioitava on myös inhimillinen näkökulma. Jos nuori syrjäytyy jo 15-vuotiaana eikä pääse elämänsä aikana kunnolla kiinni yhteiskuntaan, mihin viitekehykseen hän kuuluu ja kiinnittyy?

Oppivelvollisuusiän nostoa on kritisoitu ”mekaaniseksi ikärajan nostamiseksi”. Erilaisia täsmätoimia eri kohtiin opintopolkua ja erityisryhmiin on tehty jo vuosikymmeniä, mutta edelleen 10–15 prosenttia ikäluokasta jää vaille toisen asteen koulutusta.

Oppivelvollisuusiän nosto tuo selkeästi vastuun koulutuksen järjestäjille, kunnille ja julkiselle vallalle siitä, että näitä nuoria on tuettava. Samalla vastuu opintojen edistymisestä siirtyy koulutuksen järjestäjille opiskelijoiden itsensä sijasta.

Oppivelvollisuuden maksuttomuutta on kritisoitu, että hyvätuloisten perheiden lapsille maksetaan sen myötä oppimateriaalit. Tätä samaa argumenttia voisi yhtä hyvin käyttää peruskoulun oppimateriaalien tai kouluruokailun maksuttomuutta vastaan.

Samalla argumentilla voitaisiin vastustaa myös lapsilisiä tai vanhempainpakkausta, jotka myös tarjotaan perheen tuloista riippumatta. Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu kuitenkin periaate, että kaikki osallistuvat kykyjensä mukaan kustannuksiin, ja kaikki myös saavat julkisia palveluita ja esimerkiksi tukea vanhemmuuteen.

Meidän on katsottava rohkeasti tulevaisuuteen. Yhtään nuorta ei saa hukata.

Kirsi-Maria Jokinen

Salon opetuslautakunnan jäsen (sd.)