Leena Sarparannan 60-vuotias tonttu on aina ystävällinen

0
Leena Sarparanta piirtää kortit työhuoneessaan. Hänelle on tärkeää, että tontuista välittyy ystävällisyys. (Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Taidegraafikko Leena Sarparannan tontuilla on tuikkivat silmät ja hymykuopat. Yksikään ei ole tuimana otsa rypyssä.

– Touhukas, ystävällinen ja iloinen, taiteilija kuvailee tonttujaan, joita hän on piirtänyt 1960-luvulta asti.

Tonttujen olemus on pysynyt samanlaisena halki vuosikymmenten. Ohuella mustalla tussikynällä piirrettyjen tonttutyttöjen ja -poikien ainoa tehosteväri on joulunpunainen.

Aluksi Sarparanta leikkasi tonttulakin kankaasta yksi kerrallaan. Nykyisin kortit painetaan, mutta joka vuosi hän suunnittelee uudet aiheet.

Sauvon Tapilan kartanossa asuvan Sarparannan ympäristössä voisi kuvitella tonttujen hiiviskelevän. Päärakennuksen keskiosa on rakennettu vuonna 1785 ja sitä on laajennettu vuonna 1815. Rakennuksen alapuolella on holvatut kellarit, jotka saavat mielikuvituksen laukalle.

– En ole tavannut tonttuja, enkä päätöntä ritaria, jonka on väitetty kummittelevan täällä, hän kuittaa.

Leena Sarparanta on tehnyt kortteja tilaustyönä muun muassa Marimekolle, Kaleva Korulle ja Sähkö Lähteenmäelle sekä yhteisöille, kuten Martoille ja Sauvon partiolaisille. Sähköyhtiölle tehdyn korttisarjan nimen tekijä muistaa yhä, Mukavammin sähköllä.

Tänä vuonna tontut kuikuilevat kivien takaaa.

Alkuvuosina Sarparannan kortit levisivät Norjaan norjalaisen Kari Randemin kautta. Randem osti Sarparannalta kortit, jotka päätyivät käsityöläisten tuotteita myyviin myymälöihin.

– Yhtenä vuonna tein 3 000 korttia. Yksitellen. Minusta tuntuu, että en muuta ehtinyt tehdäkään.

Miten uusi tonttuaihe syntyy?

– Usein viime hetkellä, kun kortin pitäisi olla painossa jo!

Viime vuosina häntä ovat auttanut teknisissä asioissa naapurissa asuva tytär Katri Knuutila ja hänen tyttärensä Lotta Knuutila.

Tuula Ihantolan tonttutytöllä on tänä vuonna maski.

Ihan ensimmäiset, pelkistetyt kortit teki Leena Sarparannan sisko Tuula Ihantola. Hän opiskeli Ateneumin muotikurssilla, jolla kunnia-asia oli itse tehty.

Kortteihinsa Ihantola piirsi tonttujen naamat ja leikkasi Marimekko-kankaiden tilkuista vaatteet. 1960-luvun alussa Ihantola muutti miehensä työn takia Kaliforniaan ja heitti idean pikkusiskolleen.

– Sanoin Leenalle, että näinkin voi tehdä. Tee sinä näitä, Ihantola muistelee.

Edelleen hän tekee kaikki kortit itse. Tyyli on kutakuinkin sama, mutta tontut ovat päivittyneet tähän aikaan.

– Korteissa on aina hirveä keksiminen, mitä tänä vuonna piirrän. Sitten keksin, hän esittelee maskin takaa kurkkivaa tonttutyttöä.

Kaksi vuotta ovat olleet kortintekijöille kurjia. Viime vuonna Postin lakko loi epävarmuutta ja leikkasi myyntiä tuntuvasti. Tänä vuonna kaikki tapahtumat, joissa Sarparanta suunnitteli olevansa mukana, on peruttu koronan takia.

Sarparannan kortit ovat löytäneet paikkansa Iittalasta Inariin. Saamelaismuseo Siidassa on kiinnostuttu Sarparannan luonnonläheisestä tyylistä. Uhanalainen naali ja veikeä joulutonttu sopivat hyvin samaan lumimaisemaan.

Ketut ja karhut, lokit ja tiirat ovat tuttuja Sarparannan töistä. Hän on toteuttanut aiheitaan puupiirroksiin, grafiikkaan, käsin tehdylle paperille, huovutuksiin ja keramiikkaan.

– Olen hirveän huono kauppias. Pitäisi myydä enemmän, mutta minä pärjään eläkeläisenä. Hätä on niillä, joille taide on elanto.

Joulukorttien lähettäminen on hiipunut.

Tontut kurkkivat puunsyistä, jotka on jäljennetty paperille vanhan talon lattuialankusta.

– Lähetän korkeintaan parikymmentä korttia ja määrä vähenee edelleen. Joulukortin merkitys on odottaa korttia määrätyiltä ihmisiltä. Tietää, onko hengissä.

Kaukaisemmille Sarparanta voi lähettää jopa painetun kortin. Määrätyille saajille kortti pitää tehdä itse, eikä kukaan muu saa samanlaista.

Leena Sarparanta

  • Taidegraafikko.
  • Syntynyt 1940 Alavudella.
  • Asuu Sauvossa.
  • Salon taiteilijaseura ry:n perustajajäsen.
  • Sauvon kädet ry:n perustajajäsen.

 

Yksi Leena Sarparannan omista suosikeista on herkkä enkelikortti.

Sauvon kädet etsii uutta tilaa

Leena Sarparanta on 35 vuotta toimineen Sauvon kädet ry:n perustajia. Taiteilijoiden ja käsityöläisten ryhmään kuuluu vaihteleva määrä paikallisia tekijöitä.

Ryhmä on järjestänyt vuosittain tasokkaita näyttelyitä, joihin on kutsuttu myös vierailevia taiteilijoita. Tänä kesänä näyttelyä ei järjestetty koronan takia. Kesän 2019 näyttely oli Karunan meijerissä. Vierailevana taiteilijana oli Sampsa Sarparanta, ja näyttelykokonaisuus kiinnosti laajasti.

Yhteistyö meijerin kanssa on päättynyt, ja tilanne on auki.

– Meidän pitää vakavasti miettiä uutta tilaa. Emme ole keksineet mikä se voisi olla, sillä meillä ei ole suuria rahoja maksaa vuokraa, Leena Sarparanta toteaa.

Ajatus ensi kesän näyttelystä on kuitenkin olemassa, jos koronatilanne sallii. Sarparanta paljastaa vain työnimen, Kolme kovaa naivistia.

– Meille ei voi pyrkiä, me kutsumme mukaan käsityöläiset ja päävierailijan.

Kesänäyttelyn pitää hänen mielestään herättää myönteisiä tunteita, ei ikäviä ja inhottavia.

Uhanalainen naali ja tonttu itse tehdyllä paperilla.