Kaksi pientä tyttöä huomaa kauppakeskus Plazassa Tonttulan, ja sen jälkeen heitä ei pidätä mikään. Äkkiä on niin paljon katsottavaa, ettei tiedä mitä tekisi.
Pitää mennä kontilleen ja kurkkia koiraa, joka painelee tonttumuorin Singerin poljinta. Sitten pitää osoittaa sormella hämähäkkiä, joka pomppii nukkuvan tonttu-ukon rinnan päällä. Seuraavaksi innokkaat kädet kurkottavat silittämään päätään liikuttavan poron turpaa. Äidin täytyy kehottaa toisenkin kerran, että matkaa päästään jatkamaan.
– Juuri tämän takia me tätä teemme, hymyilee yksi Tonttulan luojista, Mainoset Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Uotila.
Salolainen mainostoimisto Mainoset Oy on toteuttanut liikkuvia tonttuhahmoja sisältävän joulusomisteen Plazaan jo vuodesta 2002 lähtien. Ensimmäinen Tonttula tehtiin suihkulähteen yläpuolelle pitkien tolppien nenään. Somiste oli niin korkealla, että sitä voitiin katsella toisesta kerroksesta käsin.
– Silloin Plazan johtajana oli Markku Väkeväinen. Ensimmäistä Tonttulaa olivat tekemässä äitini Tarja Uotila sekä sähkömies Esko Akkanen, jotka tekevät kanssani Tonttulaa edelleen. Idea on syntynyt varmaan yhteisen pohdinnan tuloksena, Uotila arvelee.
Vuosien kuluessa Tonttula on siirtynyt lattialle ja eri paikkoihin kauppakeskuksessa. Tontut ovat puuhailleet joskus Antonion kulmassa lasin takana, joskus Plazan sillan päässä olleessa kodassa. Nykyisessä paikassaan Plazan kakkososan toisessa kerroksessa se on ollut jo neljän joulun ajan. Vuosi vuodelta se on tullut monipuolisemmaksi.
– Kyllä minä väittäisin, että tämä on kovempi kuin Stockmannin jouluikkuna. En usko, että tällaisia on Suomessa kovinkaan paljon, Uotila toteaa.
Vaikka digitalisoitunut maailma pursuaa visuaalisia elämyksiä, liikkuvat nuket jaksavat sykähdyttää lapsia edelleen. Moni perhe käy katsomassa Tonttulaa saman joulun aikana useita kertoja.
– Siksi olemme pyrkineet lisäämään sommitelmaan yksityiskohtia, ettei ensimmäisellä kerralla välttämättä edes huomaisi kaikkea, Uotila kertoo.
Tonttulan nukkehahmoista osa on ollut mukana alusta asti. Ensimmäisessä Tonttulassa nähtiin kelloa soittava tonttu, puuroa hämmentävä tonttu ja nukkuva tonttu. Ne ovat edelleen mukana remmissä.
– Toki nukkeja on tuunattu ja huollettu aikojen saatossa. Osa on myös aina lepäämässä, Uotila kertoo.
Tonttujen vartalot on tehty lasikuidusta. Vanhimpiin tonttuihin kuuluu rumpalitonttu, joka on ristitty Remu Aaltosen mukaan Remuksi.
– Tonttubändi eli rumpali, kitaristi ja huilisti tulivat mukaan vuonna 2007. Kitaristi ja
rumpali soittavat edelleen, mutta huilisti ratsastaa nyt porolla. Remu ei ole muuten koskaan mennyt rikki, Uotila mainitsee.
Aina välillä nuket tosiaan lakkaavat toimimasta ja vaativat huoltamista. Useimmin epäkunnossa on poro.
– Poron pää menee sijoiltaan, Uotila toteaa.
Tällä hetkellä huollossa on rotta, jota kissa vaani hiirenkolon suulla. Rotta kurkkaili kolosta, mutta lakkasi sitten toimimasta.
– Kissa sai sen kiinni. Rotta on minulla korjattavana ja yritän saada sen takaisin, viimeistään ensi jouluksi, Uotila lupaa.
Tonttulaan pyritään joka vuosi tuomaan jotakin uutta. Tämän vuoden uutuuksia ovat käsiään liikuttava lumiukko ja koira, joka painelee vanhan ompelukoneen poljinta.
– Tonttumuorin jalat eivät yltäneet polkimelle, joten se tarvitsi vähän apua. Lumiukko toimii tuulilasinpyyhkijän moottorilla, Uotila mainitsee.
Tonttulaa ideoidaan pitkin vuotta, ja siinä on mukana koko Mainosetin väki. Somistamisesta vastaa Tarja Uotila ja teknisestä toteutuksesta Jaakko Uotila ja Esko Akkanen. Satumaiseman teko vaatii luovuutta, mutta niin myös mekanismien suunnittelu.
– Täytyy miettiä, miten esimerkiksi lumiukon kädet saadaan liikkumaan yhdellä moottorilla. Osa nukeista toimii pienillä servomoottoreilla. Esko on oikea Pelle Peloton, Uotila kuvailee.
Kerran Uotila muistaa olleensa Tonttulassa huoltotöissä, kun häneltä lipsahti yhden tontun pää lattialle. Pahaksi onneksi se vieri erään lapsen jalkoihin.
– Sitten alkoivat kyyneleet virrata. On tässä kaikenlaista sattunut, hän naurahtaa.
Uotila on joskus haaveillut laittavansa Tonttulaan kameran, jonka kautta pääsisi näkemään katsojien ilmeitä. Kun Tonttula Plazan joulunavauksessa avataan, hän on yleensä paikalla seuraamassa ensireaktioita.
– Hengailen yleensä silloin lähistöllä ja myhäilen tyytyväisenä. Kun lapset hihkuvat innosta, se on se paras juttu.
