Pelastakaa joulu

0

Kuuntelin uutisten lukijaa, joka kertoi matkailuyrittäjien vaikeuksista koronapandemian aikana.

Pandemia koettelee monien eri alojen ihmisiä. Erityisen kohtalokas koronavirus on riskiryhmäläisille, vanhuksille ja niille nuoremmillekin, joilla on ollut tai on ns. pitkä korona, puolen vuoden väsymyksineen ja haju- tai makuaistimenetyksineen.

Taloudelliset vaikeudet ovat monelle toden totta – nyt useammalle kuin ennen pandemiaa ja kestänevät pitkään.

Kun uutisissa sitten kysyttiin, miten joulun voisi pelastaa, vakava kuunteluni heitti kuperkeikkaa ja olinkin huvittunut joulun pelastamisen ajatuksesta. Tällä en millään tavalla vähättele pandemian tuomia vaikeuksia myös näin joulun alla, mutta haluan pohtia joulun olemusta ja kysyä pitääkö joulu pelastaa ja mistä?

Olen koko aikuisikäni ajan ollut sitä mieltä, että joulu pitäisi pelastaa tavaroiden määristä, kulutuksesta, kaikista pakoista, pinnallisesta kiiltävyydestä ja joulukrääsämetelistä. Räikeät värit, eri tahtiin tuikkivat valot ja amerikkalainen joulumusa eivät ole minun makuuni ja vältän siksi niin sanottuja joulumenoja ja -ruuhkia.

Haluan varjella joulua, valmistautua ja hitaasti lähestyä sitä, siivota ajan kanssa ja kerrankin vuodessa kunnolla, leipoa isoäidin englantilaista hedelmäkakkua sen reseptilapun mukaan, jonka kirjoitin kahdeksanvuotiaana isoäidin kertoessa paljonko mitäkin tarvitaan ja missä järjestyksessä kaikki vaiheet tehdään.

Hitaudessa ehdin muistella, antaa esivanhempien tulla lähelle, antaa kaipaukselle tilaa – ja kiitollisuudelle. Viivyn tuoksuissa.

Jokainen adventin aika on joulun pelastamisen aikaa. Pelastan joulun hiljaisuudessa. En esimerkiksi laula joululauluja ennen joulun aattoa. Adventin ajalla on omat laulunsa; lupauksesta, odotuksesta, valmistautumisesta.

Huomaan, että olen aina yrittänyt pelastaa myös adventin ja olen tässä operaatiossa useimmiten saanut huomata, että olen parantumaton vastarannan kiiski.

Onneksi meillä kotona pelastetaan joulu samalla ajatuksella. Kun joulurauha on julistettu Turussa, joulu tulee tuoksuineen, ruokineen, lauluineen ja sitten sitä vietetään vielä pitkään.

Joka päivä joulu pelastetaan, kun istumme kuusen äärellä ja vahdimme eläviä kynttilöitä ja vain katselemme. Joskus olemme hiljaa ja välillä laulamme ja soitamme kaikki rakkaat joululaulut, emmekä ole niihin ollenkaan vielä väsyneitä.

Nyt jouluruoka maistuu, ja sitä jaksaa syödä monta päivää. Joululevyt soivat. Nuutinpäivänä katsotaan missä kunnossa joulukuusi on. Jos se kukkii, niin se saa jäädä kynttilänpäivään saakka. Sitten lampaat saavat sen kerkkineen kuorineen.

Ehkä tämän merkillisen koronavuoden 2020 joulu voisi olla useammallekin pelastettu joulu enemmän kuin pelastettava joulu. Jospa tänä vuonna kiinnittäisimme vähemmän huomiota siihen, miten vietämme joulua, ja miettisimme enemmän, mitä me jouluna juhlimme.

Tätä voi miettiä yksin tai yhdessä, poimia niitä tärkeitä avainsanoja ja märehtiä niitä. Mitä ne minulle merkitsevät? Tai mitä ne merkitsevät laajemmassa yhteydessä? Mihin ne minua – tai meitä yhteisönä – kehottavat?

Ensimmäinen joulu oli yksinkertainen. Laulu niityllä oli voimakas. Pelastakaa joulu! Nostakaa se esille, pelkistettynä ja puhtaana. Silloin se loistaa eikä se jätä ketään yksin.

Rauhallista joulua!

Paula Lönnemo

Pertteli