Vääpeliksi ylennetty Joni Hukkanen ylläpitää maanpuolustustaitojaan maakuntajoukoissa – katso kaikki seudun ylennetyt

0
Joni Hukkasen itsenäisyyspäivään kuuluu sodan kokeneiden sukupolvien muistaminen. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salolaiselle Joni Hukkaselle, 48, itsenäisyyspäivä on päivä, jolloin ajatukset kulkevat omiin isovanhempiin. Hukkasen molemmat isoisät olivat sodassa, ja toinen heistä haavoittui. Isoäiti oli lottana sotasairaalassa.

– Itsenäisyyspäivänä tulee mietittyä, että maamme itsenäisyys ja se, että maamme pysyy itsenäisenä, ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi itsekin aloitin maanpuolustusharrastuksen.

Joni Hukkasen kiinnostus maanpuolustukseen heräsi jo 20-vuotiaana, armeijavuosien aikana.

– Viihdyin armeijassa, ja hakeuduin jo silloin erikoisjoukkoihin: Merivoimien jalkaväkijoukkoihin Upinniemeen. Palvelin vuosina 1993–94 Suomenlahden laivastossa.

Harjoituksista iso osa tehtiin metsässä, ja Hukkanen on aina muutenkin viihtynyt luonnossa. Armeijan päätyttyä hän mietti monta kertaa, että haluaisi päästä kertaamaan armeijassa oppimiaan taitoja. Ratkaisu löytyi vuonna 2008, kun työtoveri kysyi, kiinnostaisiko Hukkasta liittyminen Puolustusvoimien alaisiin maakuntajoukkoihin.

– Liityin joukkoihin siltä istumalta, ja olen siitä asti ollut niissä mukana. Välillä harvemmin, kun lapset ovat olleet pieniä tai on ollut paljon töitä, välillä taas aktiivisemmin.

 

Joni Hukkanen päätti armeijansa kersanttina, mutta tänään hänet ylennetään reservin vääpeliksi. Mies itse ei koskaan ajatellut ylenevänsä vääpeliksi asti, mutta vuodet Varsinais-Suomen maakuntakomppaniassa ovat vieneet eteenpäin.

– En ole ollut mukana ylennysten toivossa. Pidän maakuntajoukkoja harrastuksen lisäksi velvollisuutena, jotta taidot olisivat tallessa, jos niitä tarvitaan.

– Sydämeltäni olen edelleen merivoimien JV-IXA, hän toteaa.

Hukkanen kuuluu rannikkolaivaston maakuntajoukko-osastoon, Suojauskomppaniaan, jonka tukikohta on Turun Pansiossa.

– Kerran vuodessa on yhden viikon mittainen kertausharjoitus. Silloin koulutetaan uutta ja testataan osaamista. Lisäksi on 2–4 vapaaehtoista viikonlopun mittaista harjoitusta vuodessa, Hukkanen kertoo.

Harjoituksissa opetellaan sodan- ja rauhanaikana vaadittavia taitoja. Suojauskomppanian tehtävä on rauhanaikana antaa virka-apua viranomaisille esimerkiksi kulunvalvonnassa, alueiden eristämisessä ja henkilöiden etsinnöissä. Sodanaikana komppanian tehtävänä on tärkeiden kohteiden ja henkilöiden suojaus.

 

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö soveltuu Hukkasen mielestä jokaiselle siitä kiinnostuneelle.

– Minä suosittelen tätä ihan kaikille: naisille ja miehille, aselajista ja siviiliammatista riippumatta. Maakuntajoukoissa tarvitaan monenlaista osaamista. Myöskään sotilasarvolla ei ole mitään merkitystä. Eniten tarvitaan hyvää asennetta, Hukkanen kannustaa.

Itse hän käyttää vapaa-aikansa maanpuolustuksen lisäksi luonnossa liikkumiseen.

– Harrastan polkujuoksua ja pyöräilyä sekä matkailua ja vuorikiipeilyä. Suunnitelmissa oli lähteä tammikuussa Argentiinaan kiipeilemään, mutta matka siirtyy nyt vuodella eteenpäin. Vielä odotan, jos keväällä pääsisi Nepaliin.

 

YLENNETYT SALON SEUDULLA

Tasavallan presidentti on ylentänyt itsenäisyyspäivänä Salon seudulla seuraavat reservin upseerit:

Merivoimien yliluutnantiksi: Lindberg Oskar Axel Julius Kemiönsaaresta, Oksanen Kimmo Juhani Paimiosta.

Luutnantiksi: Palomäki Olli-Pekka Paimiosta.

 

Aluetoimiston päällikkö on ylentänyt itsenäisyyspäivänä Salon seudulla seuraavat aliupseeriston ja miehistön jäsenet reservissä:

Vääpeliksi: Hukkanen Joni Juhani Salosta, Widenius Lauri Tauno Salosta.

Ylikersantiksi: Heikkilä Jari Petri Kemiönsaaresta, Tanskanen Matti Tapio Juhani Salosta.

Kersantiksi: Järvi Juha Samuli Salosta.

Alikersantiksi: Tamsi Mikko Martti Salosta.

Korpraaliksi: Lundell Mikko Antti Juhani Salosta, Nummi Ilmo Fredrik Kemiönsaaresta, Peippo Joni Erik Mikael Paimiosta, Raukola Jonna Birgit Christina Salosta, Siivonen Toni Kalevi Salosta, Syväjärvi Sakari Matias Salosta, Virtanen Joona Miika-Petteri Salosta.