Ammattimaisuutta akatemiassa – ihannetilanteessa käy, kuten Otto Rautiaiselle viime kesänä SalPassa kävi

0
Vilho Ståhlström (vas.), Otto Rautiainen, Juho Henttinen, Topi Sistonen ja Miika Koski harjoittelivat keskiviikkoiltana Urheilupuiston lumisateessa. (kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Salon Palloilijoiden ja OP Lounaismaan akatemiayhteistyöjalkapallossajatkuu. Vuonna 2018 näiden osapuolten pyörittämänä alkaneessa toiminnassa on tällä hetkellä mukana seitsemän poikaa: Alper Dogan, Juho Henttinen, Miika Koski, Otto Rautiainen, Topi Sistonen, Vilho Ståhlström ja Jaakko Toivonen.

Pelaajien syntymävuodet ovat 2003–2006, eli osa on toisen asteen opiskelijoita ja osa yläkoululaisia.

Yhdeksän kohdan kriteeristössä on linjattu asiat, joita edellytetään akatemiaan pääsemiseen. Pelillisesti yksi niistä on oleminen ikäluokkansa parhaimmistoa Salossa ja Länsi-Suomessa fyysisissä ja taidollisissa ominaisuuksissa – kuitenkin niin, ettei yksittäinen ominaisuus eliminoi tai toisaalta suoraan aiheuta valintaa.

– Esimerkiksi kriteeri aamuharjoitteluun osallistumisesta kuulostaa ulospäin hirmuisen helpolta. Käytännön tasolla sitä ei kuitenkaan 15–17-vuotiailla ole herääminen ympäri vuoden kahdesti viikossa siten, että on Urheilupuistossa valmiina harjoittelemaan kello 7.45, huomauttaa näidenkin ikäluokkien valmennuspäällikkö Ilkka Virtanen.

– Nämä nuoret ovat osoittaneet lahjakkuutta mutta myös ennen kaikkea motivaatiotaan työntekoa kohtaan, hän painottaa.

Akatemiaa pyritään nostamaan entistä enemmän omaksi yksikökseen, mutta kuitenkin niin, että pelaajat harjoittelevat ja pelaavat myös oman ikäluokkansa joukkueessa.

– Koko muu ikäluokka pystyy silloin näkemään, millä tasolla kaupungin ja/tai alueen ikäluokan kärki menee. Ihannetilanteessa akatemiaryhmä olisi niin iso, että se pystyisi pelaamaan omana joukkueenaan jotain sarjaa. Meidän pitää kuitenkin edetä resurssiemme mukaan, Virtanen sanoo.

Pyrkimyksenä on mahdollistaa nuorille täysipainoinen panostus jalkapalloon. Mukana on fysiikkavalmennusta ja esimerkiksi painotusta terveelliseen ruokavalioon.

Ihannetilanteessa käy, kuten Otto Rautiaiselle viime kesänä kävi. Hän nousi yllättävänmerkittävään rooliin SalPan edustusjoukkueessa ja pääsi pelaamaan paljon minuutteja miesten Kakkosessa.

17-vuotiaalle, lukion hiljattain aloittaneelle Rautiaiselle sorvattiin siten alkavaksi kaudeksi ammattilaissopimus. Se helpottaa omalta osaltaan arkea.

– Tällä sopimuksella varmistetaan se, ettei Otolle tule niin kova paine etsiä kesätöitä. Tietysti isossa kuvassa päätökset etenemisestä tehdään hänen omassa perheessään. SalPan tehtävä on tarjota aito mahdollisuus siihen, että hän pystyy keskittymään koulun ohella jalkapalloon.

Samalla SalPa saa nauttia oman kasvatin palveluksista ainakin tässä vaiheessa ennen täysi-ikäisyyttä.

– Vaikka SalPa on kasvattajaseura eikä pidä omista junioreistaan kiinni väkisin, on tietysti toiveena pelaajan pysyminen Salossa mahdollisimman pitkään. Ovathan he samalla esikuvia nuoremmille junnuille, huomauttaa SalPan jalkapallon toiminnanjohtaja Daniel Rantanen.

OTTO RAUTIAISEN TYYPILLINEN HARJOITUSVIIKKO

Kymmeniä tunteja viikossa

Joukkueharjoitukset maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin (kolme treeneistä miesten edustusjoukkueessa).
Aamuharjoitukset keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Ottelutapahtum(i)a viikonloppuisin.
Omatoimisia harjoituksia 10–15 tuntia.
Jesse Jokiniemen suunnittelemia fysiikkaharjoituksia.
Harjoittelua kaikkiaan 25–30 tuntia viikossa.

Harjoittelua kontakteitta

Tämänhetkistä jalkapalloharjoittelua SalPassa voi verrata jossain määrin alkukesällä vallinneeseen tilanteeseen. Esimerkiksi miesten edustusjoukkue treenaa määrällisesti saman verran kuin aikana ennen koronaa, mutta eri tavoin.

– Tällä hetkellä harjoitellaan ilman kontakteja. Noudatetaan turvavälejä, eli käytännössä treeneissä käsitellään esimerkiksi maalintekoa, syöttämistä ja pelipaikkakohtaisia juttuja. Kun esimerkiksi B-pojissa on aika paljon pelaajia, treenataan pitkälti samojen tasoryhmien sisällä, jotta ylimääräistä liikettä eri porukoiden välillä ei tule, luettelee valmennuspäällikkö Ilkka Virtanen.

Virtanen on tyytyväinen siihen, ettei korona näy dramaattisesti lisenssipelaajien määrässä.

– Ihan pienimpien lasten joukossa porukkaa on vähemmän, mutta vanhempien juniori-ikäluokkien osalta kato ei ole ollut samaa luokkaa kuin joissain muissa osissa Suomea.

– Toisaalta mikäli peli- ja turnaustoiminta ei lähde kunnolla pyörimään puolen vuoden sisällä, niin varmasti vaikutukset alkavat olla merkittävästi suuremmat, hän lisää.