Cityminkki näyttäytyi Salonjoessa iltahämärissä – eläimen nähnyt huolestui joessa talvehtivista sorsista

12
Minkki kuuluu kansallisesti erittäin haittallisten vieraslajien joukkoon. Eläin on levinnyt laajalti Suomen luontoon, josta sitä tuskin saadaan kokonaan pois, mutta esimerkiksi saariston arvokkailta lintusaarilta minkkejä on poistettu. Kuva: TS-arkisto/Kai Aulio

Cityminkki liikkui Salonjoen jäällä tammikuun iltahämärissä aivan Salon keskustan alueella Mariankadun kohdalla ja jatkoi matkaansa yläjuoksulle. Eläimen melko läheltä nähnyt salolainen Pentti Salonen löysi myös minkin jäljet riippusillan lähellä.

– Salonjoessa on sorsia, hän huolestui lintujen puolesta.

Salonen tietää, että minkki saalistaa myös lintuja. Hän toivoisikin, että joku loukuttaisi ja hävittäisi vieraslajin jokiympäristöstä.

Kansallisesti erittäin haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu minkki tunnetaan juuri siitä, että se voi tuhota alueella pesiviä lintuja ja saaristossa jopa hävittää linnut yksittäisiltä saarilta.

– Tiirat, kahlaajat, sorsalinnut, luettelee minkin saaliskohteita Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivola riistakeskuksesta.

Minkkiä ovat metsästäjät aiemmin pyrkineet hävittämään luonnosta. Mantereella tulee helposti uusia minkkejä hävitettyjen tilalle. Saaristossakin minkit valtaavat takaisin saaria, joilta ne on hävitetty, mutta hitaammin.

Hävittäminen on myös pitkäjänteistä työtä, joka ei harrastuksena ole ollut riittävää. Toivola muistuttaa, että siihen tarvittaisiin rahoitusta.

Nyt minkin kuriin saamiseksi etsitään uusia menetelmiä Sotka-vieraspetohankkeen turvin. Pääosin riistakeskuksen vetämä hanke on alkanut jo viime vuonna ja se jatkuu tämän vuoden saaristossa.

Vaikka Sotka-hanketta koordinoikin riistakeskus, minkkiä voi periaatteessa pyydystää kuka tahansa tietyin edellytyksin. Toivola sanoo, ettei tarvita muuta kuin maanomistajan lupa, mutta toki itse eläin on tunnistettava. Sitä ei saa sotkea esimerkiksi näätään, joka on riistaeläin ja jolla on tietty metsästysaika.

Muutenkin minkkiä pyytävän on huolehdittava, että eläin ei kärsi. Toivola sanoo, että paras pyyntimenetelmä on heti tappava loukku.

– Se on kuin jättirotanloukku, hän selittää.

Minkille on kehitetty sellainen loukku, johon esimerkiksi saukko ei mahdu. Sen sijaan pienikokoinen näätä saattaa Toivolan mukaan eksyä minkin loukkuun.

– Jos järven rannalla kesämökin laiturin lähellä näkee minkin, voi aika varmasti päätellä, että loukkuun menee vain minkki, hän antaa vinkin.

Minkkiä ei kuitenkaan pitäisi pyytää heti tappavalla loukulla touko-heinäkuun aikana, sillä silloin emolla on poikaset. Toivola sanoo, että elokuun alussa loukun uskaltaa jo virittää. Hyvä aika olisi myös kevättalvi ennen lisääntymisaikaa.

Maallikot saattavat myös sekoittaa saukon ja minkin keskenään, joskaan tästä ei ole vaaraa minkkiä heti tappavalla loukulla pyydettäessä. Salonjoessakin elää saukkoja, mutta minkin havainnut Salonen tuntee saukon, joka on kookkaampi.

Myös Mikko Toivola muistuttaa kokoerosta.

– Saukko on selvästi suurempi kuin minkki, hän selittää.

Jos kokoa ei pysty arvioimaan, hyvä tuntomerkki on Toivolan mukaan häntä, joka on saukolla tukevampi kuin minkillä.

– Saukon häntä on paksu pötkö, joka kapenee päähän. Minkillä on ohut häntä, hän kuvailee.

Minkin lisäksi supikoira kuuluu vieraslajeihin, joita pyritään kitkemään Suomen luonnosta. Sotka-hankkeessa myös mukana oleva supikoira on minkin ohella melkoinen tuholainen saaristossa.

Toivola arvelee, että esimerkiksi Salonjoessa minkki on ehkä supikoiraa pahempi tuholainen.

– Minkki on ehkä enemmän joessa kiinni kuin supikoira, joka varmaan liikkuu myös jokirannassa, Toivola selittää.

Hän pohtii, että minkin pyynti loukuilla tuottaisi jokiympäristössä helpommin tulosta, jos joku innostuisi eläintä nyt loukuttamaan.

Vesiympäristössä viihtyvän minkin ympärivuotinen pääravinto on kala, mutta pesintäaikaan se syö lintuja. Tällöin vaarassa ovat etenkin naaraat, joilla on poikasia.

– Haahkakaan ei ole liian iso minkille, Toivola sanoo.

12 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Mä vaan
1 kuukausi sitten

On nähty aiemmin.
Tai sitten tämän yksilön serkku.
Vei onkijalta kaloja kesällä Vuohensaarentien penkalla.

Myy
1 kuukausi sitten

No voi voi ei suurempaa murhetta ollu?

Pertti
1 kuukausi sitten

Minkit syövät myös linnun munat sekä poikaset. Saamme kiittää näistä villiminkeistä vihreitä. Hehän niitä aikoinaan vapautti minkkitarhoista. Että kiitos heille.

Marko
1 kuukausi sitten
Reply to  Pertti

Asia on vähän eri lailla. Esimerkiksi sotien aikaan tarhaajat vapauttivat minkkejä luontoon sen takia, että niille ei ollut ruokaa.

Ensimmäiset minkit olivat Suomen luonnossa jo 30-luvulla, tarhoista karanneita. Niitä on myös istutettu luontoon.

Minkki ei kyllä kuulu lainkaan Suomeen. Olisi hyvä, jos joku nuo loukuttaisi pois. Siinä olet oikeassa, että tuhoavat linnunpesät ja tappavat poikaset eivätkä välttämättä edes syö kaikkia tappamiaan eläimiä. Vähän niin kuin homo sapiens.

Urpo
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Vihreät on puolue ja sen ohjelmassa radikaaleimpinakaan aikoina tuskin minkkien vapauttamien luontoon on ollut. Sen sijaan eräät todennäköisesti vihreitä äänestäneet aktivistit minkkejä ovat luontoon päästäneet, eikä sen merkitystä muut karkulaiset vähennä. Esiintyipä Salkkarissakin hiljattain eräs kettujen vapauttamisesta narahtanut kaveri. Minkkejä on luonnossa lähes kaikkialla, eikä kyseinen cityminkki minkki poikkeus ole. Paikallisesti sellainen tai sellaiset voi tehdä merkittävää tuhoa lintukannoissa. Täälläkin niitä on todennäköisesti useampia. Toivottavasti löytyy joku, jolla riittää osaaminen näissä olosuhteissa loukuttaa tuo. Joen rannat taitaa olla kaupungin alueita, riittääköhän pyyntiin jonkun virkamiehen lupa vai pitääkö isompaakin byrokratiaa pyörittää? Lopettamiseenhan tarvitaan myös asetta, kun joen rannalla toinen mieleen tuleva… Lue lisää »

Pertti
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Tarhat yleistyivät 1950-luvulla sotien jälkeen. Niitä ei juurikaan ollut ennen sotia. Laajamittaisesti vasta 1960-luvulla.

Tarhat pääosin sijaitsivat ja sijaitsevat läntisessä Suomessa ruotsinkielisellä alueella.

Marko
1 kuukausi sitten
Reply to  Pertti

Kyllä ensimmäiset minkit tuotiin Suomeen 20-luvulla ja ensimmäiset villiminkit löytyivät luonnosta 30-luvulla. Neuvostoliitosta tuli omin voimin myös eläimiä kun oli sinne istutettu. Villiminkki on muuten eri eläin kuin tarhattu sukulainen. Ero on vähän kuin koiralla ja sudella. Minkki oli luonnossa yleinen jo 50-luvulla kun niitä on tullut muualtakin kuin suomalaisilta tarhoilta. Eikä siitä ketään voi syytellä, koska ei sen haitallisuutta osattu ennakoida. Minun mielestäni se on varmasti yksi haitallisimpia vieraslajeja mitä maassamme esiintyy.

Urpo
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Alkuvuosien karkulaisista ei ketään voi syyttää, mutta myöhempien aikojen turkistarhaiskujen tekijöitä voi. Niissä on päästetty suuri määrä minkkejä luontoa tuhoamaan, ja se on edistänyt minkkien yleistymistä. Nopealla haulla löytyi uutinen iskusta 2000-luvultakin.

Yksi kettutytöistä kertoi eräässä haastattelussa, ettei kadu tekoaan eikä toimisi toisin, vaikka saisi nyt elää tuon ajan uudestaan. Kovin on vaikea ymmärtää tällaisen aktivistin suhtautumista luontoon ja laillisen elinkeinon harjoittamiseen.

Tuossa tapauksessa vahingonkorvaukset olivat niin suuret, etteivät kettutytöt käytännössä markkaakaan kyenneet maksamaan. Aika hoiti homman, kun velat vanhentuivat ja perintätoimet lopetettiin.

Marko
1 kuukausi sitten
Reply to  Urpo

Samaa mieltä, vaan ei taida Salonjoen minkki olla sieltä lähtöisin?

Pertti
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Eiköhän ne vapaaksi päästetyt minkit löydy luonnosta, vai missä ne lymyävät. Kyllähän tarhaminkki on jalostettu villiminkistä uskoisin.

Eikä kaikki koirat ole sudesta polveutuvia. Se on erittäin haitallinen siksikin, ettei sillä ole varteenotettavaa saalistajaa. Se on periaatteessa ravintoketjun huipulla.

Urpo
1 kuukausi sitten
Reply to  Pertti

Minkit ovat tosiaan levinneet laajalle, joten kunkin yksilön alkuperää on mahdotonta määritellä. Ja eiköhän tuokin oman reviiriään kaipaa, eli uudet tulokkaat joutuvat levittäytymään yhä uusille aslueille, jos vanha on jo varattu. Näin yhden eläimen olemassaolo vaikuttaa toiseen.

Marko
1 kuukausi sitten
Reply to  Pertti

Mikäs koira ei polveudu sudesta?