Ensimmäiset puoli vuosisataa – salolaistuneen Maria Möllerin hevoskipinä ei sammu 50 valmennusvuoden jälkeenkään

0
Maria Möllerin päivät alkavat hevosten (kuvassa Ferara XX) hoitamisella. (kuva: SSS/Minna Määttänen)

Vallitseva tilanne on vaikuttanut myös Maria Möllerin elämään.

Hänen piti mennä Saksaan päivittämään tietojaan ja olla sitä kautta kartalla ratsastusvalmennuksen uusimmista muutoksista. Nimellä COVID-19 tunnettu asia esti sen.

– Ala etenee valtavaa vauhtia, ja ajan tasalla pitää pysyä. Saksasta olisi saanut uusia inspiraatioita, Möller toteaa kotonaan Teijolla.

– Tietysti netistä löytyy paljon laadukkaita luentoja ja muuta materiaalia, mutta ei se ole sama asia, hän lisää.

Kokemusta ja perspektiiviä Mölleriltä ei nytkään puutu. Hän on ollut jo pelkästään valmentamisen ja opettamisen kautta mukana ratsastuksessa noin puoli vuosisataa. Opetustyöt alkoivat Savijärven kartanolla vuonna 1971, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Eikä liekki lajiin ole yli 70 vuoden jälkeen sammumassa – melkeinpä päinvastoin. Möller osti viime syksynä itselleen uuden What a Match H -hevosen täysiverisen Ferara XX:n rinnalle.

Niinpä Möllerin päivät alkavat pitkälti samalla tavalla. Hän suuntaa kohti Teijon ratsastustallia, joka sijaitsee lähellä kotia.

– Kun aamu valkenee, menen tallille, loimitan hevoset ja vien ne tarhaan. Sen jälkeen huolehdin karsinat kuntoon ja teen päiväheinät valmiiksi. Useimmiten siinä aamupäivällä menee noin kaksi ja puoli tuntia.

– Talvisin hoidan välissä koiraa – kesäisin ja syksyisin otan sen tallille mukaan. Iltapäivällä palaan tallille, ja päivässä useampi tunti menee hevosten hoitamisessa.

Haastattelu tehtiin torstaina, jolloin lunta satoi entisestään lisää.

– Ovathan nämä tällaiset päivät välillä vähän raskaampia, kun hangessa rämpii. Mutta hevoset ovat elämäni.

Tuomarointia ei Ratsastajainliiton sääntöjen mukaan saa yli 70-vuotiaana tehdä.

– Valmentajalisenssi sen sijaan saa olla. Tässä iässä meillä on kokemusta – ja myös aikaa, Möller hymyilee.

Hän asui pitkään Janakkalassa, Irjalan kartanossa. Sen vuonna 2016 myytyään hän muutti Ypäjälle, josta tie vei nopeasti Teijolle.

– Minulla on paljon tuttavia Kemiössä ja Perniössä. Minua pyydettiin aikanaan opettajaksi Kemiöön Brusabyn maatalousoppilaitokseen, ja asuin silloin 12 vuotta Perniön puolella Strömman kartanossa. Teijolle päädyin lopulta vähän sattumalta, Möller kertoo.

Nainen vannoo perusratsatuksen opettamiseen valmennuksessa.

– Totuus on se, että usein kolme ensimmäistä vuotta ratsastusharrastuksesta menee siihen, että opitaan ratsastamaan ratsastuskouluhevosella. Sellainen hevonen ymmärtää, mitä opettaja tekee, vaikka saisikin vääriä komentoja oppilaalta.

– Oikotietä ei ole. Jos tulee vastoinkäymisiä, pitää mennä edelliselle portaalle opettelemaan asioita. Täytyy olla riittävän nöyrä, Möller painottaa.

Kun joku tulee elämänsä ensimmäistä kertaa ratsastamaan, mitä ensimmäisellä tunnilla opetetaan?

– Tasapainoa. Ratsastaja menee käyntiä ja oppii silloin tuntemaan, miten hevonen liikkuu ja miten hän saa sen pysähtymään. Lisäksi ensimmäisellä ratsastustunnilla tietysti tutustutaan hevoseen sekä esimerkiksi sen harjaukseen ja satulointiin. Hevoseen pitää ottaa yhteyttä.

– Vasta sen kolmen vuoden jälkeen voidaan ajatella ratsastajan tasapainon kehittyneen siinä määrin, että hän voi alkaa jo vähän vaikuttaa siihen hevoseen.

Nämä perusasiat opetetaan harrastuksen aloittajan iästä riippumatta.

– Meillä oli Billnäsin ratsastuskeskuksessa aikanaan mainos, joka alkoi: ”Sinä, joka olet 7–77-vuotias…

– Jos minä laittaisin sinut nyt hevosen selkään, ohjeistaisin ihan samalla tavalla kuin lasta, Möller mainitsee (ilmeisesti sen näkee päällepäin, ettei toimittaja ole koskaan ratsastanut hevosella…)

Ratsastajan kouluttautuminen ammattivalmentajaksi on Suomessa varsin harvinaista. Möller toteutti tämän 2000-luvun alussa Vierumäellä.

– Oli kiehtovaa, kun siellä oli kouluttautumassa esimerkiksi purjehtijoita. Purjehduksessa muuttuvana tekijänä on vesi ja ratsastuksessa hevonen.

Möller painottaa valmennuksen kokonaisvaltaisuutta.

– Se sisältää hevosen hyvinvointia, ruokintaa, kengitystä ja psyyken kehittymistä. Yhtä lailla on tärkeää ratsastajan päivärytmi: milloin syödään, milloin tehdään läksyt, milloin palaudutaan. Ettei kokonaisuudesta tule liian rasittavaa.

Noin neljännesvuosisadan työskentely kenttäratsastuksen aluevalmentajana Varsinais-Suomessa on johtanut hyviin tuloksiin. Möller on valmentanut muiden muassa olympiakävijä Elmo Jankaria, kemiönsaarelaista kouluratsastuksen Suomen mestaria Anna von Wendtiä sekä aikuisten arvokisakävijää Pauliina Swindellsiä. Swindells ja perniöläissyntyinen Elina Kannari olivat saavuttamassa Suomelle historiallista kenttäratsastuksen nuorten EM-pronssia 2001.

Salon seudun ratsastusväelle on tuttu myös maajoukkueryhmään noussut Melkkilän Ratsastajien edustaja Anna-Maija Hägg.

Maria Möllerin valmennusura on kestänyt 50 vuotta.

Maria Möller

Asuu Salossa, Teijolla.
Kuului useita vuosia Suomen kenttäratsastusmaajoukkueeseen.
Työskennellyt 25 vuotta kenttäratsastuksen aluevalmentajana.
Kouluttautunut ratsastusvalmentajaksi muun muassa Saksassa ja Ranskassa.
Opiskeli Vierumäellä ammattivalmentajaksi. Koulutukseltaan lisäksi agrologi.
Toiminut pitkään Suomen Hippoksen rakennearvostelijana.
Opetti yli kymmenen vuotta ratsastusta Savijärven kartanolla vuodesta 1971 lähtien.
Perusti vuonna 1982 Billnäsin ratsastuskoulun nykyisessä Raaseporissa.
Aloitti 1990-luvun alussa Kemiönsaaren Brusabyn maatalousoppilaitoksen opettajana, jona työskenteli 16 vuotta.
Kolme Möllerin oppilasta on saavuttanut nuorten EM-mitalin kenttäratsastuksessa.
Suomen vuoden paras ratsastusvalmentaja 1997.
Asui ja ylläpiti kymmenkunta vuotta Irjalan kartanoa, kunnes myi sen vuonna 2016. Kartanossa oli kymmenen hevosen talli, ja Möller järjesti kesäisin ratsastuskouluja päärakennuksen ja puistosta huolehtimisen sekä maanviljelyksen ohella.