Huuhkajagaalan jatko-osa – Kanerva teki hattutempun, vaikka yksilölajit olivatkin urheilijakymmenikön enemmistössä

0
Omituisen viime vuoden harvinaisuuksia: Vuoden urheilija Lukas Hradecky (kesk.) palasi miesten jalkapallomaajoukkueen mukana Helsingin Olympiastadionille, jonne sai ottaa yleisöäkin. (kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Jos joku urheiluun liittyvä asia on ollut yksilölajien linnake, voi tätä luonnehdintaa käyttää Suomen vuoden urheilijan äänestyksestä. Harva asia on kuitenkin ikuista, eikä aivan sitä ole tämä valintakaan.

Vuonna 2019 kymmenen parhaan urheilijan listalla oli ensimmäistä kertaa enemmän joukkue- kuin yksilölajien urheilijoita. Tulokseen 6–4 tarvittiin vielä jääkiekon miesten maailmanmestaruus sekä Suomen miesten jalkapallohistorian ensimmäinen arvokisapaikka.

Samalla sykähdyttävimmän hetken, vuoden joukkueen ja vuoden valmentajan palkintokategoriat täyttyivät jalkapallomaajoukkueesta eli Huuhkajista. Vuoden 2020 Urheilugaala oli sitä kautta Huuhkajagaala.

Vielä vuonna 2012 tämä vertailu meni yksilöurheilijoille 10–0, vaikka Lontoon kesäolympialaiset sujuivat ilman suomalaisvoittoa ja harvoilla himmeämmillä mitaleilla.

Koronavuonna 2020 top-kympissä nähtiin seitsemän yksilöurheilijaa. Silti nippu palkintoja suuntautui taas jalkapalloihmisille.

Poikkeusvuosi tekee tietysti vertailusta omalla tavallaan epäreilun, kun kesäolympialaiset siirrettiin. Toisaalta olympialaisista ei olisi hyvällä omatunnolla voinut povata suomalaisille kuin yhden, ihan korkeintaan kaksi mitalia. Ja tapahtuihan siirto myös miesten EM-jalkapallossa.

Myös esimerkiksi pituushyppääjä Kristian Pullin nousu kymmenen parhaan joukkoon saattoi mahdollistua sillä, ettei olympialaisia järjestetty. Suomen ennätyksen painoarvo nousi entisestään, kun äänestäjien ei tarvinnut miettiä arvokisatuloksia.

Jalkapallo vyöryi laajasti myös Urheilugaalaan 2021. Huuhkajat marssi Kansojen liigan peleillään ja Ranska-harjoitusotteluvoiton myötä vuoden joukkueeksi sekä Markku Kanerva hattutemppuun kolmen peräkkäisen vuoden parhaana valmentajana.

Eikä unohdeta Amanda Rantasen kasvoillaan tekemää lisäaikamaalia naisten EM-karsintaottelussa Skotlantia vastaan. Se sykähdytti ilmeisen monia, vaikka golfari Sami Välimäen Euroopan-kiertueen osakilpailuvoitto kiilasikin edelle.

Tämänkertainen tapahtuma nimettäköön tyhjien katsomojen Huuhkajagaalaksi.

Vuoden urheilija -äänestyksen historia pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Maastohiihdon ja yleisurheilun nykyisen televisiosuosion ymmärtää, kun oivaltaa näistä lajeista valitun yli puolet kaikkien vuosien parhaista.

Paras nainen nimettiin erikseen vuosina 1949–2009, eli valintoja on tehty yhteensä yli 120. Niistä hiihdolle ja yleisurheilulle on mennyt 65.

Jos tarkastelisi pelkästään vuoden parhaiden äänestyksiä, olisi jakauma vielä suuremmin kallellaan näille kahdelle urheilumuodolle. Naisten ykkösiksi kun on päätynyt muiden muassa keilaaja, suunnistaja, meloja, aerobiccaaja sekä voimanostaja.

Ennen 2000-lukua ainoa ykköseksi äänestetty joukkueurheilija oli ollut Jari Litmanen. Lukas Hradecky on järjestyksessään neljäs, hänkin aiempien tavoin jalkapalloilija.

Jääkiekkoilijan valinta ykköseksi odotuttaa – nyttemmin jo yllättäen – edelleen.

Maajoukkuemenestys painaa edelleen siinä lajissa paljon, eivätkä esimerkiksi Sebastian Ahon loisto-otteet NHL:ssä riittäneet seitsemättä sijaa korkeammalle. Ylemmäksi ylsi hyvin harvakseltaan koko vuonna kilpaa hiihtänyt Iivo Niskanen.

VUODEN URHEILIJA JA NAISURHEILIJA LAJEITTAIN 1947–2020

Perinnelajit omassa luokassaan

1) maastohiihto 40
2) yleisurheilu 25
3) pikaluistelu 9
4) mäkihyppy 5
5) ampumahiihto ja jalkapallo 4,
7) alppihiihto, ampumaurheilu, keilailu, paini, uinti, yhdistetty 3
13) formula 1, melonta, painonnosto, soutu, suunnistus 2
18) aerobic, jousiammunta, karate, maantiepyöräily, purjehdus, ralli, voimanosto 1