Lähde taivaltamaan Rokualle, Salamajärvelle ja Patvinsuolle – Jonna Saari vinkkaa Suomen kiinnostavimmat kansallispuistot

1
Pallas-Yllästuntunrin kansallispuistosta avautuvat huikeat näköalat pohjoisen maisemiin. Kuva: Jonna Saari

Kurkkaa Syvyydenkaivoon, etsi hiidenkirnuja Sipoonkorvesta, ui saimaannorpan vesissä Kamarluodon rannalta.

Nämä ja satoja muita vinkkejä Suomen kansallispuistossa retkeilyyn löytyy Jonna Saaren toimittamasta kirjasta Kansallispuistot – Bongarin opas (Karttakeskus 2020). Pokkarikokoinen kirja on tiivis tietopankki, jossa esitellään kaikki Suomen 40 kansallispuistoa ja annetaan vinkkejä ja näkökulmia vierailuun jokaisessa puistossa.

– Kannattaa muistaa, että eri puolilla Suomea on olemassa muitakin kuin ne muutamat kuuluisimmat kansallispuistot. Monet kansallispuistoista ovat harvojen tuntemia ja aika pieniä, sanoo Jonna Saari.

Perttelistä kotoisin oleva Jonna Saari on kotiutunut Kittilän maisemiin. Kuva: Laura Hakulinen

Perttelistä kotoisin oleva Saari asuu nykyisin Kittilässä ja työskentelee Retkipaikka-luontosivuston toimittajana. Saari ei itse ole käynyt kaikissa opaskirjan puistoissa, mutta ne ovat tulleet hänelle tutuksi Retkipaikan kirjoittajien aineistoista.

– Olen käsitellyt valtavan määrän kuvia ja tekstejä kansallispuistoista. Aina en meinaa edes muistaa, olenko käynyt jossain itse.

Idea kirjaan tuli sen tilaajalta Karttakeskukselta jo ennen kuin koronan kiihdyttämästä kansallispuistobuumista oli tietoakaan. Keväällä samaan aikaan kun Etelä-Suomen suosituimpien puistojen parkkipaikat täyttyivät autoista, Saari keräsi materiaalia oppaaseen.

– Itse en ole osunut ryysikseen, toki yleensä myös tietoisesti välttelen suosituimpia kohteita. Suomessa on valtavasti hienoja paikkoja, mutta ihmiset pruukaavat mennä sinne, missä ovat aiemmin olleet tai mitä kaverit suosittelevat. Melkein kaikissa kansallispuistoissa on useita reittejä, joten jos osut ruuhkaan ja kaipaat rauhaa, kannattaa selvittää vaihtoehdot vaikkapa paikallisesta luontokeskuksesta.

Jyppyrän polku vie Jyppyrävaaran näköalapaikalle Hetan kansallispuistossa Enontekiön lähellä. Kuva: Jonna Saari

Hiljaisuutta ja rauhaa Lapista hakevia Saari kehottaa pysymään poissa suurten hiihtokeskusten kuten Pyhän ja Saariselän välittömästä läheisyydestä ainakin sesonkiaikaan – tai hakeutumaan pidemmille reiteille.

– Esimerkiksi kymmenen kilometrin reiteillä väkimäärä usein häviää jo luontoon.

Saari muistuttaa, että luonto on kaunis muulloinkin kuin kirkkaina kesäpäivinä. Hän itse lähtisi esimerkiksi erittäin suositulle Kuusamon Karhunkierrokselle mieluiten marraskuussa.

– Vanha, naavainen metsä voi olla ihan törkyhieno tihkusateisena päivänä.

Jonna Saarelle tärkeimpiä kansallispuistoja ovat hänen lähipuistonsa: Lapin Pallas-Yllästunturin puisto nykyisellä kotiseudulla – tai Pallas-Ylläs niin kuin Saari itse sanoo – ja Salon Teijo.

– Teijolla retkeilin jo ennen kuin siitä tuli kansallispuisto, ja siihen minulla on henkinen side. Maisema muuttuu silmissä, kun voi ajatella, että siellä ovat omatkin juuret.

Pallas-Ylläkselle on Saaren kodista ajomatkaa 45 minuutin verran. Pallas-Ylläksellä kansallispuistobongarin opaskirja vinkkaa muun muassa syömään eväitä Jyppyrän näköalakodalla ja kuuntelemaan Varkaankurun puron solinaa syksyn tultua sekä kiirunan narinaa tuntureiden rinteillä. Kiiruna on karuilla tuntureilla viihtyvä metsäkanalintu, jonka voi nähdä vaikkapa juuri Ylläksellä.

– Pallas ja Ylläs ovat isoja tuntureita, ja niillä kulkee myös helppoja reittejä. Niillä ei ole pakko vaeltaa kymmenien kilometrin matkoja.

Osassa kansallispuistoissa on nähtävää myös veden alla. Sukellusvaruisteita ei tarvita, vaan snorkkelin avulla pärjää. Kuva Hossan kansallispuistosta Kainuusta. Kuva: Jonna Saari

Saari itse tekee mieluiten päiväretkiä. Hän viihtyy myös veden alla ja tutustuu uusiin maisemiin snorklaten.

– Pysyn kansallispuistoissa yleensä merkityillä reiteillä. Joskus saatan käydä katsomassa järveä, joka ei ole reitin varrelta. Silloin on tarkistettava etukäteen, onko reitiltä poikkeaminen luvallista. Jossain puistoissa on rajoituksia luonnon suojelemiseksi.

Kansallispuistojen liikkumisrajoitukset voi tarkistaa esimerkiksi retkikartta.fi- tai luontoon.fi-sivulta, jonne on koottu tietoa kansallispuistoista ja niissä liikkumisesta.

Salolaisia Saari suosittelee tutustumaan Teijon kansallispuistoon – ja tuttua Matildanjärven kierrosta laajemmin. Hän itse käy aina Salossa käydessään kävelemässä vajaat puolitoista kilometriä pitkän Totin polun Sahajärven rannalla.

Ensimmäiset eksoottisemmat maisemat löytyvät läheltä, Tammelasta. Torronsuon pitkospuut vievät suopursujen tuoksuun ja keidassuon kukkivien kasvien keskelle.

– Ekologisesti ajatellen oma lähipuisto on paras puisto, ja lähiretkeilylle kuuluu kunniaa. Kaukaisemmat kansallispuistot kotimaassa ovat hyvä vaihtoehto ulkomaan matkoille, jos haluaa kokea luontoa, jollaista läheltä ei löydy.

Erikoisemmista kansallispuistoista Saari nostaa esille Rokuan ja Salamajärven kansallispuistot. Salamajärvi sijaitsee Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa Kinnulan, Kivijärven ja Perhon kunnissa, Rokua puolestaan Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksen, Vaalan ja Utajärven alueilla.

– Salamajärvellä on pohjoisen fiilikset, vaikkei se ole missään Lapissa saakka. Kivikkoisia järvenrantoja, käkkyräisiä mäntyjä, vanhoja metsiä…, Saari kuvailee.

Rokuan kansallispuistossa Pohjois-Pohjanmaalla on laajoja jäkäläkankaita ja kirkasvetisiä lampia. Kuva: Metsähallitus/Saara Airaksinen

Rokualla voi vaeltaa kumpuilevilla hiekkadyyneillä. Kansallispuistossa sijaitsee laajoja jäkäläkankaita, kirkasvetisiä lampia sekä isoja suppia eli harjukuoppia. Niistä yksi on Suomen suurin ja nimeltään Syvyydenkaivo.

Saarta itseään kiinnostaisi päästä tutustumaan Itä-Suomen kansallispuistoihin, erityisesti Pohjois-Karjalan Patvinsuohon ja Petkeljärveen.

– Itä-Suomi on jäänyt minulle aika vieraaksi. Patvinsuo ja Petkeljärvi vaikuttavat hienoilta seuduilta. Niissä kiinnostavat erityisesti kirkkaat vedet ja erämaatunnelma.

Patvinsuo sijaitsee Ilomantsin ja Lieksan rajaseutukunnissa ja on laaja erämaa-alue. Sen polut vievät puiston nimen mukaisesti soille, ja kulkija saattaa kohdata matkallaan karhun.

Piskuinen Petkeljärvi puolestaan sijaitsee Ilomantsissa lähellä sotien aikaisilla taistelupaikkoja. Harjupolkujen ja kirkasvetisten ohella Petkeljärvellä voi tutustua osittain entisöityyn korsuun ja juoksuhautaan.

– Myös Perämeren kansallispuisto on minulle ruksi ruutuun -kohde. Perämeren kansallispuistoon pääseminen vaatii vähän vaivaa ja venekyydin ostamisen tai veneen. Perämereltä löytyy Lapin saaristoparatiisi, Saari kertoo.

Perämeren kansallispuisto sijaitsee Kemin edustalla. Katajaisten nummien peittämät pikkusaaret ovat syntyneet maan kohoamisen ansiosta. Alueen pääsaari on Selkä-Sarvi, jossa on muun muassa palvelusatama ja vuokra- ja autiotupia.

Matala Selkä-Sarvi on Perämeren kansallispuiston suurin saari. Sinne pääsee retkelle vain veneellä. Kuva: Metsähallitus/Anu Erkkilä

Yllätyksellisiä luontokohteita voi löytää myös ihan itse. Jonna Saari suosittelee tutkimaan omaa lähiluontoa ensiksi kartasta ja sitten havaintojen perusteella luonnosta.

– Kansalaisen karttapaikasta näkyvät linnamäet, lähteet ja rauhoitetut kohteet. Kartasta voi havaita jotain mielenkiintoista, mistä ei ole aiemmin tiennytkään. Kannattaa mennä uteliaana katsomaan, mitä läheltä löytyy.

Muista retkietiketti

– Luontoon ei jätetä yhtään roskaa, eikä siellä hölmöillä millään tavalla.

Näin tiivistää retkietiketin Jonna Saari. Retkeilijöiden on otettava muut huomioon, hän korostaa.

– On muistettava, että muutkin ovat nauttimassa luonnossa. Koirat pidetään kiinni, eikä laittomia nuotioita. Retkietiketti on simppeli, maalaisjärkinen juttu, jota noudattamalla saa aikaiseksi vain hyvää mieltä.

Saari tähdentää, että kansallispuistoissa eivät ole voimassa jokamiehenoikeudet, vaan liikkumiselle on sääntöjä.

– Säännöt on tehty luonnon suojelemiseksi, ei kenenkään kiusaksi.

Kansallispuistoissa tulen saa sytyttää vain laavuille ja muille merkityille tulentekopaikoille. Kuva: Jonna Saari

Kansallispuistossa retkeily ei vaadi erityisiä varusteita tai investointeja. Luontoon on helppo lähteä aloittelijankin, joille kansallispuistot ovat turvallisia ja helppoja kohteita.

– Todella monista puistoista löytyy ainakin yks esteetön reitti. Niissä on taukopaikkoja, opasteita ja monesti valmiina polttopuutkin. Kunhan jalassa on muut kuin kaupunkikengät, pääsee jo pitkälle. Ainakaan muutamien kilometrien reittejä varten ei varmastikaan tarvitse erikseen retkeilykaupassa käydä, Jonna Saari kertoo.

Metsähallitus on luokitellut osan reiteistä vaativiksi, ja ne saattavat edellyttää jo tarkempaa varustautumista.

– Vaativalla reitillä kulkeminen voi olla osittain helppoa, mutta sillä voi olla juurakkoisia, jyrkkiä tai kivikkoisia osuuksia. Jos on vaikkapa polvien kanssa ongelmia, niitä kannattaa ehkä välttää. Vaativa ei kuitenkaan tarkoita mitään Himalajan valloitusta, vaan sellainen reitti, joka on hyväkuntoiselle aivan tavallinen, voi olla luokitukseltaan vaativa.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Urpo
3 kuukautta sitten

Hyvä artikkeli ja erityisesti siinä tuo lähistön kohteiden etsintä. Salon seudultakin löytyy lukematon määrä kertakaikkisen upeita kohteita, vaikka niitä ei olekaan erityisesti valjastettu turisteille. Toivottavasti tällainen matkailu yleistyy ja ihmisten käytös muuttuu siltä osin kestävämpään suuntaan. Ulkomaan matkailun korvautuminen kotimaalla on jo erinomaisen hyvä asia.

Tunnetuissa kohteissa, joissa on koronan takia entistäkin suurempi määrä kävijöitä, myös lieveilmiöt ovat lisääntyneet. Osalle kävijöistä luonnossa liikkumisen perusasiat ovat vieraita, ja kun ihmiset markkinoinnin keinoin saadaan liikkeelle, tällainen kehitys on ymmärrettävää.

Osalle odotukset kansallispuistoista ovat samat kuin huvipuistoissa. Tässä olisi kaupunkilaistuneille suomalaisille pieni asennekasvatuksen paikka.