Liian monen lapsen kipinä liikuntaan on ehtinyt jo sammua

0
Koripallo on yksi lukuisista kärsijöistä.

Sunnuntaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Kiina kertoi ensimmäistä kertaa virallisesti koronaviruksesta. Pandemian ote on siitä lähtien ollut tiukka, eikä se näytä vieläkään lipeämisen merkkejä, vaikka maailmanlaajuinen rokotuskampanja starttasikin odotettua nopeammin.

Paikoin painajaismaisella vuodella on ollut valtavasti kärsijöitä. Valitettavasti mukaan on mahtunut myös sijaiskärsijöitä. Huolestuttavin ryhmä sijaiskärsijöitä ovat olleet urheiluseuroissa liikkuvat lapset ja nuoret, joiden harrastamista on joko rajoitettu ankarasti tai se on tehty täysin mahdottomaksi.

Samaan aikaan huoleton hiihtokansa tanssii letkajenkkaa Levin karaokebaareissa, Prisman heviosastolla puristellaan kilpaa klementiinejä ja tarjoushaukat hönkivät toistensa niskaan alennusmyynneissä.

Tilanne olisi täysin hyväksyttävissä, jos urheiluseurat olisivat toimineet suositusten vastaisesti tai koronavirus olisi todistettavasti levinnyt lasten ja nuorten harjoitus- ja ottelutapahtumissa.

Mutta vaikka miten etsisi tietoja urheiluseuroissa tapahtuneista tartunnoista tai massa-altistumisista, sellaisia ei ole juuri ole löytynyt, koska urheiluseurat ovat toimineet koko koronavuoden varovaisesti ja ennen kaikkea vastuullisesti.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) loka-marraskuussa tekemän selvityksen mukaan altistumis- tai tartuntatilanteet ovat koskeneet 4,4:ää prosenttia urheiluseuroista. Kyselyyn osallistuneiden seurojen urheilijoista 0,4 prosenttia eli yksi 250:sta oli asetettu karanteeniin.

Kaiken lisäksi Kihun selvityksen mukaan aikuisten seuratoiminnassa tapahtui karanteeniin johtaneita altistumisia tai tartuntoja huomattavasti enemmän kuin lasten ja nuorten seuratoiminnassa. Mutta siitä huolimatta lapset ja nuoret ovat joutuneet kököttämään konsolin kanssa kotona tai notkumaan altistuksen uhalla kauppakeskuksissa.

Väkisinkin on tullut olo, että lasten ja nuorten liikunnasta on tullut pelinappula, jonka avulla on pönkitetty tunnetta, että Suomi on taudin kanssa tosissaan. Ehkä on kuviteltu, että kunhan urheiluseurat saavat taas luvan toimia edes osittain normaalisti, lapset ja nuoret palaavat saleihin ja halleihin kuin mitään koronaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Kuvitelma on väärä ja vaarallinen.

Paitsi että lapset ja nuoret ovat entisestään passivoituneet kohta kokonaisen kalenterivuoden, iso osa heistä on menettänyt kosketuksen kaveriporukkaansa. Monen lapsen kipinä urheiluun ja liikkumiseen on ehtinyt jo sammua.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkein periaate on pitää heikommista huolta. Koronapandemia ei poikkea kriisitilanteista siinä, että heikompiosaiset ovat tässäkin tapauksessa ensimmäisiä kärsijöitä.

Eli juuri he, joille koripallokenttä tai uima-allas on ainoa paikka, jossa he tuntevat olevansa kehuttuja, jopa kadehdittuja.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments