Lintujen talviruokintaan pätee muutama sääntö – katso kuvat salolaisen Olli Laaksosen lintulaudan kuhinasta

0
Montako löydät? Olli Laaksosen kotipihalla käy ruokailemassa laaja lintulajien kirjo.

– Kyllä se on siinä eikä metsässä ihan itsekkäistä syistä, sanoo Olli Laaksonen ja katselee keittiön ikkunasta ulos.

Ikkunasta on suora näkymä lintujen ruokintapaikalle, jossa käy kova kuhina.

Nyt paikalla on iso parvi keltasirkkuja, mutta kun syömään saapuu kaksi närheä, ne valtaavat parhaat paikat. Kunnes ruokintapaikalle lennähtää pähkinähakki, jolle närhet tekevät vuorostaan tilaa.

– Hakki on kova sana. Se ei elä täällä monessa paikassa, esittelee Laaksonen salolaisittain harvinaisen vieraan.

Ja pian talon sivusta keinahtelee esiin fasaani, joka hypähtää laudalle hieman raskaan oloisesti. Perässä seuraava lajitoveri tyytyy syömään maassa olevaa ruokaa.

Kun pähkinähakki saapuu paikalle, närhi tekee tilaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Lintujen talviruokinta on monelle tuttu tapa ja harrastus.

Myös Olli Laaksonen on ruokkinut lintuja pitkään. Hänen lintulaudallaan on tarjolla monenlaista ruokaa: vehnää, kauraa, auringonkukansiemeniä, pähkinöitä, leipää, rasvapötköjä.

– Linnutkin tarvitsevat monipuolista ruokaa, sanoo Laaksonen.

Monipuolinen ruokalista tuo paikalle myös laajan kirjon lähimetsien asukkaita. Laaksonen on huomannut linnuilla olevan erilaisia mieltymyksiä: keltasirkut pitävät viljasta, tikat nokkivat mieluusti rasvaa, fasaanit ja mustarastaat ovat leivän perään, tiaisille maistuvat auringonkukansiemenet ja rasva.

Laaksonen on totuttanut linnut hyvää palveluun, joka pelaa myös isännän ollessa reissussa.

– Jos lintuja syöttää, ne tottuvat siihen eivätkä välttämättä osaa hakea ruokaa muualta. Kun olen matkoilla, Osmo Lamminen käy täyttämässä ruokintapaikan.

Keltasirkut ovat Olli Laaksosen kotipihan vakiovieraita. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Rantatontilla asuva Laaksonen vie toisinaan myös riistaa tarjolle jäälle. Silloin muistiinpanoihin piirtyy merkintä kotkista.

Petolinnuista tuttuja ovat myös varpushaukat, jotka käyvät ruokintapaikalla säännöllisesti napsimassa sinitiaisia ja talitiaisia.

– Sen jälkeen on pitkään hiljaista, sanoo Laaksonen.

– Asia jakaa mielipiteitä, mutta minun mielestäni varpushaukkoja on liikaa talviruokintapaikoilla. Se on suuri ongelma.

Olli Laaksonen seuraa ruokintapaikan kuhinaa keittiön pöydän ääressä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Olli Laaksosen päivittäinen bongauspaikka sijaitsee keittiön pöydän ääressä. Siitä on täydellinen näkyvyys ruokintapaikalle. Muistiinpanokirja, kynä ja kiikarit ovat käden ulottuvilla.

Tänä vuonna Laaksonen on kirjannut ylös 60 eri lajia. Kaikki eivät ole oman pihan lajistoa.

– Se on keskitasoa alhaisempi luku. Kerään lajeja, mutta en ole kovin fanaattinen, sanoo Laaksonen.

Hänelle lintujen ja lintulaudan elämän katselu ovat pohjimmiltaan aistinautintoja ja hyvän energian lähteitä.

– Tämä on yksi tapa manipuloida tunnetta, joka saa energian virtaamaan. Ja kun energia muuttuu voimaksi, syntyy jotain äksöniä, Laaksonen sanoo.

Muistiinpanot kertovat alkaneen vuoden lajihavainnot. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Viikonloppuna pihabongaillaan

  • Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi järjestää jokatalvisen Pihabongaus-tapahtuman 30.–31.1.
  • Suomen suurimmassa luontotapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla.
  • – Tulokset kertovat talvisesta linnustostamme ja sen muutoksista. Jo 16. kertaa järjestettävän Pihabongauksen tuloksissa näkyvät esimerkiksi jo uhanalaisiksi luokiteltujen varpusen ja hömötiaisen väheneminen sekä mustarastaan runsastuminen, kerrotaan BirdLife Suomen tiedotteessa.
  • Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lajit ilmoitetaan BirdLifelle viimeistään perjantaina 5.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.
Närhi on kaikkiruokainen lintu. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Jo Topelius patisti ruokkimaan

Lintujen talviruokinnalla on pitkät perinteet Suomessa.

Lintuekologiaan perehtynyt dosentti Esa Lehikoinen Turun yliopistosta kertoo, että jo 1800-luvulla ihmiset ruokkivat pikkulintuja talvikaudella. Yhtenä puuhamiehenä toimi Sakari Topelius, joka otti lintujen talviruokinnan edistämisen asiakseen 1870-luvulla.

– Se oli lähinnä eettisesti perusteltua toimintaa, sanoo Lehikoinen.

Hyötynäkökulmakin saattoi olla mukana: linnut söivät haittahyönteisiä, mikä vaikutti marja- ja hedelmäsatoihin.

Lintulajiston tutkimustieto kertoo, että talviruokinnalla on ollut vaikutusta Suomen lintukantoihin.

Kantoja on seurattu systemaattisesti 1970-luvun puolivälistä lähtien.

– Aika moni laji on lisääntynyt, mutta asia ei ole aivan yksiviivainen. Esimerkiksi tali- ja sinitiaiskannat ovat kasvaneet talviruokinnan ja lisääntyneiden pönttöjen vuoksi.

Tali- ja sinitiainen hyötyvät talviruokinnasta, koska ne eivät hamstraa talvivarastoja puunkoloihin.

Talviruokinta on Lehikoisen mielestä hyvä harrastus, kunhan muistaa muutaman reunaehdon.

Ruokinta voi sekoittaa lintujen muuttorytmiä, kun helppo ruoka houkuttelee jäämään Suomeen.

– En pidä itse tätä isona ongelmana, mutta siemensyöjillä ruokinta voi vaikuttaa siihen, jäävätkö ne. On ihan hyvä aloittaa ruokinta vasta sitten, kun on pakkasta ja lunta tai ainakin vasta sen jälkeen, kun syysmuutto on pääsoin ohi eli marraskuussa.

Myös taudit kuten salmonella ja loiset saattavat levitä suurilla ruokintapaikoilla. Näitä voi pyrkiä ehkäisemään muun muassa siten, ettei laita ruokaa maahan.

– Maassa linnut, ruoka ja ulosteet ovat kaikki sekaisin.

Kun ruokaa ei laita maahan, ei tule myöskään vahingossa ruokkineeksi rottia.

Oleellista on Lehikoisen mielestä myös se, että pyrkii jatkamaan kerran aloitettua ruokintaa koko talvikauden. Jos lähistöllä on muitakin ruokintapaikkoja, yksittäisen ruokinnan lopettaminen ei ole kuitenkaan ongelma.

Ja kun pitää tarjoilut runsaina, saa todennäköisesti enemmän vieraitakin.

– Kun antaa monipuolista sapuskaa, tulee monipuolista lajistoa, sanoo Lehikoinen.

Sinitiaiskanta on kasvanut osittain talviruokinnan ansiosta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo